perjantai 11. toukokuuta 2012

Ensimmäinen virhe

Vähän sydän sykkyrällä katselin kevään tuloa tuolla pikkuruisessa ruusutarhassani. Sillä paljon lumen sulaaminen aiheutti tulvaa ja osa ruusuistakin joutuivat veden varaan. Onneksi se meni aika pian ohi ja ruusut tuntuivat olevan elossa.

Kuitenkin...jokin viisaampi sisälläni sanoi, että 'enkös sanonut'. Sillä tuon 'ruusutarhan' eli vanhan pellon reunassa oli pieni oja, jonka uskoin olevan vähän turha kaltevan maan vuoksi ja niinpä olen sen peittänyt.
Vaikka se viisas sisimmässäni silloin kuiskaili, että tätä tarvittaisiin ehkä salaojittaa. 

Enpäs kuunnellut! Tyhmä ei kuuntele sydämensäkään ääntä aina, saati sitten järjen ääntä.

Nyt on satanut kaksi päivää. Ja tässä tulos. Vaikka ihanaa multamaata on paikoin puolen metrin verran, sen alla on savimaa, eikä se vedä hetkessä tuota vesimäärää. Siis tulipa hommia syksyksi!




Hiekkalaatikonkin paikka on vaarassa... Voihan peijakas! Viimeinen lumi on kuitenkin nyt lähtenyt, jospa routakin.

No ainakin sammakot tykkäisivät tästä ja Rölli...


6 kommenttia:

  1. Vähän surkealta näyttää. Toivottavasti kesä kuivaa sen minkä kasteleekin :).

    VastaaPoista
  2. Salaojitus kannattaa laittaa. Eihän se kuivana aikana haittaa ja tämmöisen vedenpaisumuksen aikaan se veisi liiat vedet pois. En miekään niistä ojituksista todellisuudessa mitään ymmärrä mutta onneksi tuo ukko hoitaa ne asiat kuin luonnostaan. Kesä kuivaa aikanaan pihat ja saa ruusut kasvamaan.

    VastaaPoista
  3. Ah, ahkerasti poika siivosi huonetta! Ja sain äiteinpäiväruusunkin.
    Pihakin kuivuu ja vesi laskee.

    VastaaPoista
  4. Harmillisen näköistä, mutta toivotaan parasta.

    VastaaPoista
  5. Tulipas tämäkin sivu eteen. Syksyllä -12 todella kaivettiin talkoovoimin salaoja aittakahvilan vierestä tuonne ala tontin päähän ojaan. Peitettykin on, tosin tasaamisen jätin kevääseen, kun näen kuinka paljon maa painuu.

    Näin on tämä asia korjattu!

    VastaaPoista