Patioruusu Top Hit

Sain ystäviltäni pari patioruusua nimeltä Top Hit.

Tuo sana 'patio' on varmaan aika uusi ruusujen maailmassa, mutta tarkoittanee ehkä samaa kuin ruukkuruusut tai ryhmäruusut tai jotakin sinne päin. Nimistä päätellen tulee tuntu, että nyt on leikitelty erilaisten risteymien ja kokeilujen kanssa. Epäilen myös, onko ne lainkaan omajuurisia. Siis kuinka käynee, jos laitan ne maahan juurtumaan? Voin yllättyä kukinta-aikaan odottaessani samaa loistoa kuin mitä ne nyt ovat luoneet. 

Nimiä löysin mm. tällaisia: Tip Top ja Tom Tom. Mutta en näistäkään kuten ruususta Top Hit löytänyt mitään tietoa sen kasvattajista tai muusta. Olisikin mukava jos joku tietäisi kertoa vähän enemmän.

Mutta kauniita ne ovat! Ja tässä valokuvaotoksiani. Top Hit on yllättänyt monimuotoisuudellaan, kuten kuvista näkyy. Siis kuvat ovat kaikki saman ruukun kukista.

Sana 'patio' tulee espanjankielestä ja tarkoittaa etu- tai takapihaa, missä on maa päällystetty joko kivillä, puulla tai jollakin muulla. Se on ilman katosta. Tila on tarkoitettu ruokailuun tai vapaa-ajanviettoon. Minun pienellä aittakahvilallani on siis PATIO, jossa useakin vierailija on istuskellut. Tosin pöytyä on vain kaksi pientä ja kaksi on tuoliakin. Mutta kukkapöydän vieressä on pieni penkki. Tämän desing-idea on naapuriltani Aarnelta ja on ollut tosi kaunis ja käyttökelpoinen. Kiitos vielä kerran hänelle!

Patiolle kuuluisi ilman muuta elävä musiikki, kuten tässä.

Bulgarian matka 10 - Totinen paikka

En ole koskaan tiennyt, en kuunnellut, en huomioinut, en kiinnostunut… siitä, mistä ’Kauan on kärsitty vilua ja nälkää' – marssi oikein kertoo. Nyt sen tiedän. Olin siellä paikan päällä ja se teki minuun suuren vaikutuksen.

Opin, että Bulgarian valtion olemassa oloon on osallistunut myös suomalaisia. Bulgaria oli nimittäin lähes 500 vuotta turkkilaisten hallussa. Kansannousun epäonnistuttua vuonna 1876. Turkkilaiset kostivat sen julmasti surmaten lähes kaikki Batakin pienessä kaupungissa. Uutinen levisi Eurooppaan ja sitä paheksuttiin kovasti. Venäläiset kokosivat joukkoja suojellakseen kristittyjä siellä ja vapauttaakseen slaavit Turkin vallasta ja julisti sodan 1877. Suomesta lähti mukaan 995 sotilasta Suomen Kaartin Pataljoonasta. Romanialaiset myös osallistuivat sotaan. 

Tässä tiedonjanoisille lisää ja tässä.

Gornyi Dubnjakista tuli kuuluisa taistelupaikka. Tästä alkoi Bulgarian vapautus. Paikalla kaatui 24 ja haavoittui 87 suomalaista. Bulgarian historia muistaa suomalaisten mukanaolon ja kiittävät. Suureksi osaksi Venäjän avustuksen turvin he ovat taistelualueen korkealle kummulle rakentaneet kauniin temppelin kullattuine tornikupoleineen. Se on nykyään kunnioitettu turistikohde. Temppelissä on kaikkein siellä kaatuneiden sotilaiden nimet esillä, myös suomalaisten. Samalla tämä temppeli juhlistaa Bulgarian itsenäisyyden alkua.

Kuinka paljon minulle on RUUSUinnostukseni opettanutkaan!

En tiennyt, että Bulgarialla ja Suomella olisi yhteistä historiaa. Tuo vähän pikainen vierailu Gornyi Dubnjakista jäi mieleen. ’Kauan on kärsitty’ on saman sodan peruja. Sen kerrotaan soineen, kun suomalaiset joukot palasivat kotiin. Tässä katkelma tutusta laulusta:

Musiikki se pelasi, kun Suomen pojat marssi
Gornij-Dubniakin valleilla.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola,
Ei löydy maata sen armaampaa.

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää,
Balkanin vuorilla taistellessa.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola,
Ei löydy maata sen armaampaa.
- - - -
 Tässä musiikin kera

Onnenruusu eli ruusu nimeltä Onni

Toki kaikki ruusuni eivät ole kärsineet kuten pimpinellaruusut. Yksi kukoistavista ruusuista on Onnenruusu, rovaniemeläinen löytöruusu, jonka hankin kevätkesällä Särkän Perennetaimistosta ja joka on kukkinut jo nyt iloisen suloisesti. Onnenruusulla on pitkät maata kohti taipuisat varret, joten laitoin sille heti marjapensastuet.

Hyvä kun laitoin, sillä kuvan otosta se on kasvanut leveyttä ja pituutta ja kukkinut runsaasti. Sitä suositellaan jopa köynnöstettävaksi. Katsotaan mitä sille teen. Mutta Onnenruususta olen ollut minäkin onnellinen.

Tällä löytöruusulla, kuten kaikilla yleensä, on mielenkiintoinen tarina. Se on löytynyt Rovaniemeltä 50 vuotta sitten ja sen alkuperä ja lajituntemus on tuntematon, vuoriruusun piirteitä löytyen, mutta kantalajiksi on arveltu kartanoruusua ja suviruusuakin. Tosin kartanoruusu ei viihtyisi noin pohjoisessa. Tämä salaperäinen ruusu nimettiin vuoden ruusuksi vuonna 2001, kerrotaan Pirjo Raution julkaisemassa Suomen Ruususeura ry:n lehdessä Kauniit Löytöruusut (ihana lehtinen muuten). Nähtävästi tämän ruusun alkuperää yhä tutkitaan.

Kaksi juttua panee vilkkaan mielikuvitukseni liikkeelle. Kerrotaan että kulkukauppias toi tämän ruusun eräälle pihamaalle. Miksi kulkukauppias ruusuja kuljetti? Miksi juuri eräälle pihamaalle? Ah, tulee nuo salaperäiset romanssit mieleen. Toinen juttu, jota Pirjo Rautio kertoo kirjassaan Suomen Ruusut, on tuo nimen 'Onni' tarina. Nimittäin kantapensaan omistaja halusi nimetä tuo ruusun Onneksi sen vuoksi, että häntä oli kohdannut suuri onni. En voisi uskoa, että kyseessä on mikään lottovoitto, vaan kuvittelen sen mieluummin olevan rakkauden jonka huumassa tuo ruusukin on nimetty, sillä ruusut ovat tunteiden sisältöä. Oi kuinka mieheni olisi ihastunut juuri tähän ruusuun!

Ps. On kesä 2016 ja Onnenruusu on kivunnut jo toisena sen kasvuvuotenaan heinäseipäsitä tekemäni tuen myötä korkeuksiin. Tässä siitä tämän hetken kuva:

Nuori Paula ja Onnen ruusut

Ruusuressukkani!

Niin paljon kuin iloitsinkin kaikkien ruusujeni ( nykyään ) talven voittamisesta ja kevään kukoistuksesta, niin vastoinkäymisiltä ei voi välttyä.

Ensinnäkin kamala sade tuhosi juhannusruusujen kukinnan juuri kun ne kolme viikkoa jälkeen juhannuksen vihdoinkin tulivat kukkaan. Vain hetken niistä ehti iloita. Tosin löysin niistä keljun itikankin, joka tuhosi uusia versoja ja puri nuppuja poikki, pistiäinenkö taisi olla. 

Sama itikka sitten ehti tuhota muitakin pimppinelloja. Aluksi sumutin kaikkialle ruusuihini tolunestettä, mikä tehosikin osiin kääriäisiin ja varsinkin kirvoihin. Mutta ei se auta kaikkeen. Matti Kuljun opastamana oli pakko turvautua pyretriiniin. Jota sitäkin oli vaikea väliin käyttää, kun aina satoi. Löysin Cooper-nimistä ainetta, ainoa joka sisälsi pyretriiniä. Luulen, että yksi kerta ei riitä. Joten taas tässä odottelen kuivempia säitä.

Niinpä monet ruusuni, kuten mökinruusu, juhannusmorsian, papulanruusu, ruskelan ruusu sekä viljaminruusu ja tove jansson kukkivat aika köyhästi ja lehdet ruskettuvat. Sadekin on tehnyt oman tehtävänsä.

Surullinen laulu...

Pikkuisen kuin 'Jens Munk'

Jens Munk oli 1600-luvun taitteessa tanskalainen tutkimusmatkailija, joka lähti 64 miehen ja kahden laivan kera tutkimaan koillisväylää. Häneltä uupuivat sukset ja lämpimät vaatteet ja nähtävästi muiltakin, sillä hänen lisäkseen vain itse Munk ja kaksi miestä palasivat hengissä kotimaahansa. Ihailtavaa rohkeutta ja uteliaisuutta! Mutta kamalaa mukanaolijoille!

Minulla oli tänään tuon verran (n.60 euroa) rahaa kun lähdin kauppaan, liian vähän vaatetta, kuitenkin auto. Sillä kauppamatkalla päätin, että minun on löydettävä jostakin hansaruusu, jota voisin verrata kotona olevaan 'hansaruusuuni', jota aloinkin epäilemään aivan toiseksi ruusuksi. Juoksin siis palellen vähillä vaatteilla sateessa tutkimassa liikenneympyrän ruusuja ja kaupan pihojen ruusuja. Ne osoittautuivat yksinkertaisiksi kurtturuusuiksi. En antanut periksi, vaan vielä kömmin autosta vesisateeseen ja löysin kuin löysinkin hansaruusun. Ymmärtäisin, että sitä käytetään yleisesti aitaruusuna. 

Innoissani löydöstäni mutta kylmissään ja märkänä tulin ostosten (muutama euro vielä kukkarossa) ja hansaruusuni kanssa kotiin tutkimaan mikä ero on ruusuilla. Ja onhan se jo uskottava, että minun ruusuni, joka tällä pihalla on ollut varmaankin jo yli 50 vuotta, ei ole mikään hansaruusu, vaikka sitä on sellaiseksi kutsuttu. Ystäväni vierailullaan sitä ihmetteli, että hänen hansahan on aivan eri värinen. Ja tosi on!

Vasemmalla on hansaruusu ja oikealla minun 'Jens Munk'

Tulimme tulokseen, että tuo ikivanha ruusu on Jens Munk, nimi, joka annettiin Tanskassa tuon uutteran ja sinnikkään tutkimusmatkailijan muistoksi. Siksi, että...

- pensas ei juurikaan tee juurivesoja, olenkohan pari kolme joskus nähnyt

- pensas on noin kaksi metriä korkea

- tuoksu on mieto, miedompi kuin hansaruusun

- kerrannaisuus ei ole niin tiheä, vain se 25 ruusunlehtiä ja osa niistäkin pieniä kiemuroita emin ympärillä

- heteet ovat selvästi näkyvissä

- väri on vaaleanpunainen

- kukkalehdissä on joissakin valkoinen keskijuova

- ruusu itse kasvaa erityisen suojaisessa ja lämpimässä paikassa

- oksat ovat kamalan piikkisiä

- lehdet ovat tummahkoja ja hyvin kurttuisia

Minusta on mukava omata kauniin suloinen 'Jens Munk'! Tulkitsen itselläni olevan nyt tanskalaisen ruusun. Mutta voin olla kauhean väärässäkin. Mm. Matti Kulju sanoi, että kurttulehtiä on kauhean vaikea eroittaa toisistaan ja eri lajeja ja niiden muunnoksia on hyvin runsaasti. Ehkä kuitenkin opettelen vielä tämän lajin  oksista kasvattamaan pistokkaita ja pikkuruuusupensaan alkuja.

Ps. Täytyy korjata vähän tietoja. Ensinnäkin ruusu ei ole tanskalaista perua, vaan kanadalaista, jossa sielläkin ihaillaan Jens Munkia. Ruusu on 'syntynyt' Svejdassa 1974, josta se on aika pian levinnyt Eurooppaan, nähtävästi tänne pihallekin joskus sen jälkeen kun taloa on laajennettu lisäsiivellä, eli 70-luvun lopulla. 

Hauskaa myös sellainenkin tieto Suomalaisesta Ruusukirjasta, että sen vanhemmat ovat kurttunaamoja molemmat (siis lehdet); valkoinen Schneezwerg (oliskohan tanskalainen?) ja  vaaleanpunainen tanskalainen Fru Dagmar Hastrup vuodelta 1914, molemmat rugosa-sukua. Ja tieten heilläkin on sitten omat esivanhempansa, luulisin.

Jotta kuulisimme tanskankieltä, Tommy Seebach laulaa 'Tähtien alla'

Matka Bulgariaan 9 - Valokuvataidetta ruusuista

Karlovon ruusujuhlia seuratessa piipahdin myös galleriassa ja ah mitä näinkään!

Näin juuri sellaisia ruusuvalokuvia, joista siis olen vain haaveillut ottaa. Mutta ei minun kameralla.

Paremmalla kameralla ja varmasti myös paremmalla taidolla Irena Peicheva toi esiin kuvillaan ruusun heiluvan hulmuavia hameita ja sitä kukan sydämen valoa! Nauttiakseni näistä silloin tällöin laitan joitakin ottamiani kuvia tähän, jotka ovat vain kuvia kuvista ja joita olen joutunut supistamaan.

Ruusuja, ruusuja! Kiitos Matti Kuljulle!

Vierailu Matti Kuljun Oulujoen taimitarhalla pökerrytti pääni. Onneksi alkoi satamaan, olisin muuten 'seonnut'. Ja ystävälläkin jo jalkoja väsytti.

Taimitarha sijaitsee Oulu-Kajaanitiellä, noin 20 km Oulusta vähän ennen Muhosta.

Oulujoen taimitarha on perennataimi-istutus, mutta myös ruusupensaiden hyvä kokeilu- ja kasvatuspaikka ja niitä onkin lähelle pari sataa. Siis pohjoisessakin viihtyvät ruusut!! Matti itse kiersi kanssamme pensaiden väliä ja kertoili niistä, niiden talvenkestävyydestä ja hoidosta. Ruusupensaat sijaitsevat jokirinteellä kuivalla hiekkamäellä, lämpimällä paikalla. Vaikka ollaan pohjoisessa päin, eroa Raaheen on se, että meri pitää seudun kylmänä, kun taas Oulujokilaakso on suojaisa ja lämmin.

Taimipusseja eri ruusuille oli kymmenittäin, lähelle sata tarjolla. Tosin monet kauniit ja erikoiset ruusuntaimet ovat jonottamassa pitkällä varauslistalla. Ymmärrettävästi. Juuri ne loisteliaat ruusupensaat, jotka toisenlaisina, suurina ja värikkäinä erottuvat muiden joukosta, ovat kaikkien muidenkin mieliteon kohteena. 

Oijoijoi! Ne kaikki kukkivat juuri parhaimmillaan! Taimitarha-nimike onkin pikkuisen harhaanjohtava, sillä kasvavia suuria ruusupensaita oli todella paljon. Niitä oli juuri parhaillaan valokuvaamassa mies, joka kertoi, että tulossa on uusi ruusukirja pohjolan ruusuista. 

Sain itseni pitää kovassa kurissa, etten sortunut ruusujen lumoon.Taskut kun ovat aika tyhjät. Yksi pensastaimi tuli mukaani kotiin (kerron siitä myöhemmin) ja ystävä osti minulle toisen. Mutta vierailu oli vain alkuvisiitti. Ensi kesänä uudestaan! Tutkimaan enemmän ruusuja! Kokemaan niitä enemmän! Nyt en ehtinyt kuin muutaman kuvan ottaa, en edes kirjata nimiä ylös.

Mutta, jos joku ei tiennyt tuosta ruusujen runsaudesta, niin tietona sekin tässä.

Matti Kulju kuuluu Suomen Ruususeuraan ja sen puitteissa suosittelee tässä eräitä ruusulajeja kotipihaankin.

Löytöruusu? Metsäruusu? Karjalanruusu?

Minulla on ollut hiljaista kahvilassa, joten olen ehtinyt jopa ruusujani tutkailemaan. Se Palkin pihalta 'ryöstetty' ruusu on kiehtonut mieltäni. Niitähän minä ensimmäisenä (tai ihan ensimmäisenä pitää halata pikkukissat) säntään aamulla ulos avojaloin katselemaan ja niille juttelemaan.

Suomen Ruususeuran Ruusulehtejä lukiessa minuakin on alkanut kiehtomaan löytöruusut, joita ruususeura tutkii ja pyytää lukijoiltakin tietoja niistä. Ajatella, jos tekisi sellaisen löydön! Saahan sitä kuvitella. Eipä silti. Kun kyläläiset ja ystävät tietävät mielenkiinnostani myös villiruusuihin ja ennen tuntemattomiin ruusuihin, olen saanut pihalleni muuten nimeämättömiä ruusuja. Nimeän ne vielä paikan mukaan; Lukkaroisten ruusu, Volomarin ruusu ja Kaarinan ruusu. Ja nk. Saarenmaan ruusukin on vielä varmistamatta. Siis odottelen kukintaa ja varttumista.

Palkin ruusua olen jopa suurennuslasin kanssa tänään katsellut. Metsäruusu vai Karjalanruusu vai joku muu.

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että kyseessä on tavallinen metsäruusu, vaikka sen kukinto jotenkin kummitteli. Kukassa kun oli kummallisia ylimääräisiä kukkalehden kiemuroita. Kuitenkin. Piikit ovat tiheät ja suorat ja vanhemmissa oksissa lehtihangassa harvaan kaksi käyrää piikkiä. Luulen, että kylmä kevät on tehnyt tehtävänsä ja konstaillut kukkalehtien kanssa, siitä niiden kimurantit muodot ja ylimääräiset lehdet. Tässäpä kuvia:

Matka Bulgariaan 8 - Ruusujuhlat

Jännitimme sitä päivää, jolloin vietettäisiin vuotuinen Ruusujuhla laaksossa. Siis jännitimme sitä, että sataako silloinkin. Ja aivan kuin vuoret olisivat kunnioittaneet tapahtumaa, pitivät pilvensä sylissänsä ja antoivat auringolle tilaa, juuri silloin. Illalla ja yöllä taas satoi.

Olin onnellinen saadessani tanssia piirissä bulgarialaista askelkuviota. Tanssin sitä tuolla kedolla, missä kruunattiin ruusukuningatar ja tanssin sitä läheisen kaupungin torilla. Mutta enemmittä...uskon että kuvat kertovat.

Vieraille tarjotaan vastapaistettua leipää

Kylän väki esittää kansanlauluja

Tämä oli komeaa kuultavaa, kellojen mekastus!

Ruusukuningattarelle tanssitaan

Ruusukuningatar prinssessat vierellänsä pitää puheen ja siunaa ruususadon.

Juhla jatkui läheisessä Karlovon kaupungissa, missä mm. suihkulähteeseen oli sekoitettu ruusuvettä. Arvata voi, että koko kaupunki tuoksui ruusulle!

Toinen toistaan kauniimpia asuja ja tansseja!

Ja tietenkin mukana oli myös vanha malli ruusuöljypullosta!

Tässä video viime vuoden juhlista!