sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Onnenruusu eli ruusu nimeltä Onni

Toki kaikki ruusuni eivät ole kärsineet kuten pimpinellaruusut. Yksi kukoistavista ruusuista on Onnenruusu, rovaniemeläinen löytöruusu, jonka hankin kevätkesällä Särkän Perennetaimistosta ja joka on kukkinut jo nyt iloisen suloisesti. Onnenruusulla on pitkät maata kohti taipuisat varret, joten laitoin sille heti marjapensastuet.


Hyvä kun laitoin, sillä kuvan otosta se on kasvanut leveyttä ja pituutta ja kukkinut runsaasti. Sitä suositellaan jopa köynnöstettävaksi. Katsotaan mitä sille teen. Mutta Onnenruususta olen ollut minäkin onnellinen.


Tällä löytöruusulla, kuten kaikilla yleensä, on mielenkiintoinen tarina. Se on löytynyt Rovaniemeltä 50 vuotta sitten ja sen alkuperä ja lajituntemus on tuntematon, vuoriruusun piirteitä löytyen, mutta kantalajiksi on arveltu kartanoruusua ja suviruusuakin. Tosin kartanoruusu ei viihtyisi noin pohjoisessa. Tämä salaperäinen ruusu nimettiin vuoden ruusuksi vuonna 2001, kerrotaan Pirjo Raution julkaisemassa Suomen Ruususeura ry:n lehdessä Kauniit Löytöruusut (ihana lehtinen muuten). Nähtävästi tämän ruusun alkuperää yhä tutkitaan.

Kaksi juttua panee vilkkaan mielikuvitukseni liikkeelle. Kerrotaan että kulkukauppias toi tämän ruusun eräälle pihamaalle. Miksi kulkukauppias ruusuja kuljetti? Miksi juuri eräälle pihamaalle? Ah, tulee nuo salaperäiset romanssit mieleen. Toinen juttu, jota Pirjo Rautio kertoo kirjassaan Suomen Ruusut, on tuo nimen 'Onni' tarina. Nimittäin kantapensaan omistaja halusi nimetä tuo ruusun Onneksi sen vuoksi, että häntä oli kohdannut suuri onni. En voisi uskoa, että kyseessä on mikään lottovoitto, vaan kuvittelen sen mieluummin olevan rakkauden jonka huumassa tuo ruusukin on nimetty, sillä ruusut ovat tunteiden sisältöä. Oi kuinka mieheni olisi ihastunut juuri tähän ruusuun!


Ps. On kesä 2016 ja Onnenruusu on kivunnut jo toisena sen kasvuvuotenaan heinäseipäsitä tekemäni tuen myötä korkeuksiin. Tässä siitä tämän hetken kuva:



Nuori Paula ja Onnen ruusut

6 kommenttia:

  1. Kaunis on Onni. Itsellä ei ole yhtään ruusua, mutta tuota ruusun kukkaa katsellessa alkaa mielessä kehrään - jospa hmmm...mm. No katsotaan, tahtoo innostus viedä mukanaan ja sitten se ei kuitenkaan kanna, joten malttia.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän sinulla toki yksi ruusupensaskin pitää olla!

    VastaaPoista
  3. Miten kauan ihana Onnisi kukkii, ja milloin (ja millä vyöhykkeellä)? Minulla Onni nyt hankintalistalla, kärjessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, kun tämä on jäänyt vastaamatta. Onnen kukinta kestää noin 2-3 viikkoa, riippuu ilmoista. Jos on kova helle, se nuutuu pikemmin, jos on viileämpää, kukintakin kestää kauemmin. Ruusuni kasvavat vyöhykkeellä V, mutta kuten jutustani huomaat, se on löydetty jopa Rovaniemeltä. Toivottavasti hankit Onnen. Se on kuitenkin niin hurja kasvuinen, että kannattaa pöitää erillään muista ja tukea hyvin. Oma yksityinen paikka on parasta.

      Poista
  4. Hei, jos vielä luet kommentteja vanhoihin postauksiisi, niin millainen paikka Onnellasi on? Aurinkoinen/varjo, kuiva/kostea? Hyvä kun olit laittanut tuon vuoden 2016 kuvan. Oma Onni-ruusuni odottaa istutusta, mutta ei siihen, mihin sen alunperin piti tulla. Jos se kasvaa noin komeasti, täytyy miettiä paikka uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, luenhan minä viestejä, kun pidän vielä yllä tätä blogiani. Oikeastaan eräs hassu juttu on koitunut monen löytöruusun paikaksi. Minun pihaani ei ole koskaan juurikaan tasoitettu muuta kuin käsin, ei edes kylvetty. Maasta nousee suuria kiviä. Ja niiden kivien viereen (juurelle) olen istuttanut, kuten tuon Onnenkin. Näin säilyy ruohonleikkurini terä. Nähtävästi ruusutkin pitävät kivisestä maasta, niistä heijastuu lämpöä. Siellä kai ne juuret luikertelevat ison kiven ympärillä. Vanha pienviljelijän pihamaa on kai kuitenkin ravinteikas. Kaivoin aika syvän kuopan siihen kiven viereen, muserran usein jopa kananmunan kuoria siihen ja taisin antaa Onnellekin vanhaa liiterinpohjaa. Syksyisin olen laittanut juuren ympärille kompostia ja keväisin vähän tuhkaa. En juurikaan lannoita. Onni on suojaisen metsän laidassa, osaksi puolivarjossakin, kukat säilyvät pitempään. Onnen oksat ovat pitkiä, taipuisia ja lamoavia, joten tuen se tarvitsee, ettei lumi kaada oksia maahan. Onnea Onnen matkaan!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!