Bulgarian matka 10 - Totinen paikka

En ole koskaan tiennyt, en kuunnellut, en huomioinut, en kiinnostunut… siitä, mistä ’Kauan on kärsitty vilua ja nälkää' – marssi oikein kertoo. Nyt sen tiedän. Olin siellä paikan päällä ja se teki minuun suuren vaikutuksen.

Opin, että Bulgarian valtion olemassa oloon on osallistunut myös suomalaisia. Bulgaria oli nimittäin lähes 500 vuotta turkkilaisten hallussa. Kansannousun epäonnistuttua vuonna 1876. Turkkilaiset kostivat sen julmasti surmaten lähes kaikki Batakin pienessä kaupungissa. Uutinen levisi Eurooppaan ja sitä paheksuttiin kovasti. Venäläiset kokosivat joukkoja suojellakseen kristittyjä siellä ja vapauttaakseen slaavit Turkin vallasta ja julisti sodan 1877. Suomesta lähti mukaan 995 sotilasta Suomen Kaartin Pataljoonasta. Romanialaiset myös osallistuivat sotaan. 

Tässä tiedonjanoisille lisää ja tässä.

Gornyi Dubnjakista tuli kuuluisa taistelupaikka. Tästä alkoi Bulgarian vapautus. Paikalla kaatui 24 ja haavoittui 87 suomalaista. Bulgarian historia muistaa suomalaisten mukanaolon ja kiittävät. Suureksi osaksi Venäjän avustuksen turvin he ovat taistelualueen korkealle kummulle rakentaneet kauniin temppelin kullattuine tornikupoleineen. Se on nykyään kunnioitettu turistikohde. Temppelissä on kaikkein siellä kaatuneiden sotilaiden nimet esillä, myös suomalaisten. Samalla tämä temppeli juhlistaa Bulgarian itsenäisyyden alkua.

Kuinka paljon minulle on RUUSUinnostukseni opettanutkaan!

En tiennyt, että Bulgarialla ja Suomella olisi yhteistä historiaa. Tuo vähän pikainen vierailu Gornyi Dubnjakista jäi mieleen. ’Kauan on kärsitty’ on saman sodan peruja. Sen kerrotaan soineen, kun suomalaiset joukot palasivat kotiin. Tässä katkelma tutusta laulusta:

Musiikki se pelasi, kun Suomen pojat marssi
Gornij-Dubniakin valleilla.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola,
Ei löydy maata sen armaampaa.

Paljon on kärsitty vilua ja nälkää,
Balkanin vuorilla taistellessa.
Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola,
Ei löydy maata sen armaampaa.
- - - -
 Tässä musiikin kera