torstai 11. huhtikuuta 2013

Kun mies tekee ja kun nainen tekee - iso ero!

Nyt pitää purkautua, vähän harmissaan, mutta naurun kanssa. Huomasin nimittäin erään hassun ilmiön.

On ero miehen ja naisen työskentelemisellä. Tietenkin on ero myös vanhalla naisella ja nuorella miehellä. On myös ero vanhanaikaisella naisella ja nykyaikaisella miehellä. Ja on ero osaavalla ja kömpelöllä työllä. Ja varmaan muutakin eroa.

Otan esimerkkinä yksinkertaisen sahaamisen. Päätin, että puutarhavajaan, tuohon vanhaan mieheni kalastusvajaan (vanha pihasauna), rakennan ensi työkseni hyllystöä kukkaruukkuja ja muuta pikkutarvetta varten. Olen kerännyt sinne kaikkea vanhaa puutavaraa, jota löysin navetan vintiltä; toispuoleista, nauloja täynnä ja kulunutta. Se käy hyvin muutenkin sinne tänne lautoja ja pahveja lyötyyn varastotilaan.

Mittasin siis tarvikkeita. Ja aloitin sahaamisen. Kas näin, juuri tällä mallilla.


Porras ja jäävalli sopivana tukena ja muovialusta polvieni alla. Pieni, mutta aika uusi ja terävä käsisaha työkalunani. Siinä oli hyvä sahata jurrata. Monta pätkää sahailin, kunnes hiki tuli. Sitten alkoi naurattaa. Varsinaista akan hommaa se oli. Jos pyytäisin nuoremmalta polvelta, he sanoisivat, että tekevät sitten kun on sähköinen saha mukana.- Eihän täällä mitään voi tehdä, kun ei ole kunnollisia työkalujakaan, olen usein kuullut.

No. Minä voin. Kokeilin jo naulaamistakin. Mutta eihän ne naulat olleet tarpeeksi pitkiä, joita käytin. Läksin etsimään isompia nauloja. Pitäishän niitä remonttitalosta löytyä. Pöh! Mitä löysin? Muutaman ruosteisen naulan ja RUUVEJA. Niitä kyllä löytyi sopivan kokoisia. 

Eihän nykyajan nuoret enää naulaa! Tuskin vasaraa käyttävät. Heillä on kaikenmaailman niittimet ja sähköiset porat, joilla he kiinnittävät ruuveja. Yhden ruosteisen naulan nyt otan malliksi kun menen huomenna rautakauppaan. Kai sieltä nauloja vielä löytyy?

Pyysin viimeksi poikaa laittamaan saunan yhteen nurkkaan pienen hyllyn. Värkkiä oli jo valmiina. - Ei ole nyt mukana poraa. Teen sen seuraavalla kerralla. 

Siis kaikkeen tarvitaan sähköisiä vempaimia, jos yleensä millekään ruvetaan! Entäs sitten, kun nuo vempaimet menevät rikki? Tai akku ei satu olemaan ladattuna? Tai tulee pitkiä sähkökatkoja? Tumput suoriksi ja nainen vaihtuu remmiin?

Tarkastelin varsin tilaamiani linnunpönttöjä. Niissäkin on käytetty sähkösahaa, jollakin pajalla kun ovat tehtyjä. Pari ruuvia löysin, mutta sitten on ihan nättiä naulomistyötä. Tiedän, että mies ne on tehnyt. Hyvä näin! Linnut ainakin saavat enemmän käsivoimilla tehtyjä mökkejä. Naisten käsitöitä arvostetaan, käsin kudottuja myös. Koneet ovat siinäkin siirtyneet syrjään. Arvostetaankohan joskus käsin sahattua ja käsin naulattua? Ehkä ei. Siinä arvostetaan vaivattomuutta ja nopeutta sekä taitoa käyttää sähköisiä välineitä. Sillä taitoa nekin vaativat, täytyy tämän akan myöntää.
Jotenkin tämä musiikki sopinee tähän (olikin muuten aika mielenkiintoinen); Nainen tanssii tangoa, CMX

9 kommenttia:

  1. Sahaaminen ja naulaaminen on kovaa hommaa. Itse tartun mieluummin sähkösirkkeliin ja porakoneeseen. On tullut opeteltua, kun laajensimme mökkimme asuintaloksi, niin minun käsialaani on parkettilattiat, tapettiseinät ja listat katoissa, lattioissa ja ovienpielissä. Osaan arvostaa tekemääsi työtä! Hienoa, että itse ainakin yritit!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa todella hienolta tuo, mitä olet tehnyt!!

    Otin itsekin aikoinani oppia puukäsitöissä miesten joukossa iltaopistossa. Tein monet puuarkut ja hyllyt ja kaikkea pientä, mutta mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut käsitöistä, joten talossa ei sitten niitä koneita ollut. Ja minullakin unohtunut. Vaikka omistan (äitienpäivälahjoja) porakoneen (ei toimi enää), kulmahiontakoneen ja sellaista pientä.

    Kaikenkaikkiaan nämä jutut ja taidot kulkevat vähän sukupolvien mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin naulojakin. Mutta kun kävin selkääni hoidattamassa kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, kiellettiin minkään naulominen ja sahaaminen kolmeksi päiväksi.

      Poista
  3. Hyvin sinä olet tuon työpaikkasi laittanut. Kunnolliset mittaukset, tukeva porras alusena ja hyvä saha taitavissa käsissä.
    Meinaan että noin minäkin rakennan jos tarvetta esiintyy mutta usein kyllä mies ottaa ne kaikenlaiset pörisevät hirvitykset käsille ja tekee työn hetkessä valmiiksi ja saa aikaan niin paljon roskaa ja pölyä että saan siivota tienoota puolen päivää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa nauru! Juuri noin! Onhan se ihana kun poika auttaa. Ja yleensä miehet, kyllä me heitä tarvitaan. Mutta harva mies siivoa jälkiään.

      Poista
  4. Meillä myös mie naputtaisin nauloilla mutta mie tarvitsee ruuvinvääntimen ja ruuveja. =) On han se tosin siistimpää se ruuvaaminen mutta jotenkin lällyä...=) Siinä ei kolise ja kopise. =)

    Ihanat linnunpöntöt. Hyvä ettei niitä ole
    käsitelty millään... Oon nähnyt maalattuja ja kestokyllästettyjä pönttöjä nyt myynnissä ja niistähän ei linnut ja linnunpoikaset tykkää...


    PS: älä rehki kauhiasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun muistutit. Ei saisi rehkiä liikaa. Joskus tuntuu että kun on yksin, olen liian kanssa. Mutta itse valitsen paikkani, oloni ja tekemiseni.

      Poista
  5. Et vielä maininnut mitään miesten suhtautumisesta naisten tekemiin "miesten töihin". Minulla oli kerran hoidossa ystävättäreni 4-vuotias poika, joka silmä tarkkana seurasi kun kokosin puista kenkätelinettä ruuvimeisselin ynnä muiden työkalujen kanssa. Mielestäni se sujui hyvin, mutta pikkupojalla oli selvä näkemys asiasta: "ee ole naesilla ookeen otetta". Ei ollut epäilystäkään, mistä tämä asenne oli ehtinyt Valtteriin tarttua ja siitä kyllä isällensä hiukan mainitsin.

    VastaaPoista
  6. Juu, riippuu sukupolvesta. Mieheni, joka edusti vanhaa sukupolvea, teki hommat suhtkoht samalla lailla, ei hallinnutkaan uusia laitteita. Mutta omia poikiani vähän naurattaa. Sitten nuo 'tosimiehet' on taas oma juttunsa, peilejä kunnon isille!

    VastaaPoista