lauantai 6. huhtikuuta 2013

Miten kaatuu puu?

Eräs viisaampi vihjasi minulle, että kannattaisi tarkistaa kotipihan puut. Aika vanhoja ne ovatkin.

Niinpä kuljin yksi päivä koputtelemassa puiden runkoja kirveen hamaralla ja katselin muutenkin puun vointia.
Yksi koivu kuulosti epäilyttävän pehmeältä. Sitä olin epäillytkin. En mielellään heräisi jonkun myrskyisen yön jäljeltä näkyyn, jossa pihallani, pahimmassa tapauksessa ulkorakennuksen katolla, makaisi iso koivu.

Kuulin vinkkiä naapurissa, että sinne oli tulossa puunkaatajia asiantuntijoista lähtien, koska vieressä on sähköjohto ja muutakin tärkeää. Vinkkasin puolestani, että minullakin olisi yksi epäilyttävän vanha koivu pihalla. Minulle kerrottiin, että aikeissa olikin tulla kaatamaan nyt ne pari vaarallisen näköistä palokärjen juuresta hakkaamaa kuusta metsätien varresta ja yksi myrskyn kaatama puu. Luvan niihin olin jo kysynytkin metsän omistajalta. Ilahduin, sillä saisin ison kasan puita niistä taas liiteriini.

No, asiantuntijaa ei tarvinnut minun pihapuuhuni, koska sen voi kaataa ilman, että se vaarantaisi muuta kuin pihan omaa rakennusta. Kun katselin puun kaatoa, opin taas jotakin. 

Aikoinaan kun tulin taloon emännäksi, pihalla oli lukuisia kauniita pihlajia ja koivuja. Minun mielestäni ne varjostivat liikaa pihaa, veivät muilta kasveilta voiman ja muodostivat valtavia juurimyhkyröitä. Kun pojat olivat pieniä, pahinta olivat kesäisin hyttyset, jotka lymyivät puiden varjoissa.

Halusin kaataa pois monta puuta. Pitkin hampain mieheni sen teki. Nyt on vuorossa tuo etummainen koivu, jonka juurella kasvaa kauniisti kielo. Sallitaan kielolle enemmän tilaa nyt.

Puun kaatoa suunnitellessamme katsoimme, että se kaatuisi kauniisti metsätietä pitkin.    

Ensin puuhun sidottiin vahva kettinki ja myös traktoriin, joka ohjaisi puun kaatumista. Sitten sahattiin lovi kaatumisenpuolelta ja sitten ympäri.                                          
 

Vaan niinhän siinä kävi, että puu ei tahtonut kaatua ihan oikeaan suuntaan, vaan liki tien toisella puolella olevaa koivua, josta vei mennessään pari isoa oksaa. Naapurilta kävin anteeksi pyytämässä.



Tällainen oli koivun kunto. Ei vielä ihan paha, lahovika vain keskellä. Mutta olen nähnyt sellaisenkin näyn kerran, että eräällä pihalla tuulen pyörre kaatoi ison vanhan koivun ja suoraan autoni päälle. Onneksi en ollut ehtinyt vielä auton sisälle. Kyllä hieraisin silmiäni! Ja onneksi vakuutus tuli apuun. 

Joten kannattaa olla varovainen vanhojen puiden kanssa.

2 kommenttia:

  1. Aina sattuu kun tapahtuu! Onneksi ei käynnyt pahemmin. Mitä vuosirenkaat kertoivat koivun iäksi?

    VastaaPoista