torstai 26. syyskuuta 2013

Ensimmäisen kerran elämässäni!

Ihanaa! Uskomatonta! Ihailin niitä joka päivä. Nyt syön niitä joka päivä!

Ja kaikki tuo vain sen vuoksi, että hain naapurista omenapuunoksan ja asetin sen pulloveden kanssa tuonne omani oksalle. Siis ihmeellistä! Lämpöä riitti kerrankin omenapuun hedelmille, että saan syödä niitä punaisina, kypsinä, mehukkaina, niin ison mehevinä ja puhtaina!!


Paras puuni punakaneli!!


Siis tuo omenapuu on ollut pihallani noin 25 vuotta. Se on kantanut kauniisti kukkia, kestänyt monenlaista kesää ja talvea. Se on tuottanut joskus omenia, pieniä, kitkeriä, syötäväksi kelpaamattomia. Olen sekoittanut niitä puolukan kanssa hilloksi. Usein on kirvat tehneet oman työnsä omenien tuhoksi, toukat kaivertaneet ja kaikkea sellaista.

Ensimmäisen kerran näin, että ampiainen oli syömässä omenaani. - Vain kypsät kelpaavat ampiaisille, sanoi eräs. Monenlaista olen omepapuuni kanssa nyt oppinut, kun olen kuunnellut viisaampien neuvoja. Itsehän en tiedä koko hommasta mitään.

Marianne opetti kuinka niitä säilötään syötäväksi pitkälle syksyä. Kiitos avustasi, Marianne-ystäväni!

Sanomalehtipaperia se pitää olla, ei mitään talouspaperia, niin on aina käytetty.

Pitäs olla sellainen matala laatikko. Ne eivät saa olla liian ahtaalla, kolhia toisiinsa.

Onko sinulla sellaista viileää paikkaa, mihin ei pakkanen tule?

Jaha, pitää välillä lukea, mitä täällä on tapahtunut.
Marianne tietää. Hän on Lappeenrannan seudulta kotoisin. On kauhean tyytyväinen nyt, ettei oman pihan omenapuut tuottaneet juuri mitään satoa. Viime kesä oli kauhea. Yhtä poimimista ja säilömistä.
Nyt pääsee helpolla.

Sellaisia ne omenapuut ovat. Nyt olin siitä niin onnellinen!

En saa selvää sanoista, mutta kuvittelen, että näin minä ylistäisin omenapuutani!

2 kommenttia:

  1. Roikkuiko sinulla omenapuunoksa vesipullossa vai mikä taika sai puusi tuottamaan hedelmää? Punakaneli on aivan ihana omena ja myös minun lemppareitani. Tänä vuonna niitä tuli kokonaista viisi kappaletta, joista kaksi nakersi linnut ja kolme jäi minulle. Toivottavasti ensi vuonna tulee taas kunnon sato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä puuni varmaan sai hyvän risteyttäjälajin ja mikä parasta, ampiaisia ja kimalaisia liikkui paljon. Eli puussani tosiaan kiikkui kaksi pullollista naapurin omenapuun kukkaoksia!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!