Ei se kaikki ihan ruusuilla tanssimista todellakaan ole puutarhan pidossa.
Tänä kesänä on ruoho ollut ahkerakasvusta. Onneksi en pitänyt kahvilaa avoinna kuin kolmena päivänä viikossa. Ruohon perässä sai juosta! Onneksi minulla oli tuuria leikkurin kanssakin. Sen yksi osa rämähti maahan juuri kun olin saanut yhden piha-alueen leikatuksi. Poikani ehti seuraavaan hätiin jo löytää uuden koneen. Olin toki tilanteeseen varautunut.
Suurella riemulla sitä katselee, kun esim. ritarinkukat nousevat melkein hujauksessa pystyyn suurena rintamana ja kukkivat valtamerenä. Tänä kesänä ei myrsky niitä kaatanut, vaan kukinta meni ohi kuin humaus ja sitten harmistuneena katselin siemenkotarankoja. Ei ole helppoa niiden poistaminen! Vielä kamalampaa on poistaa nokkospuskat pellon päästä, paikasta mikä on vielä täysin villiä ja kesyttämätöntä aluetta. Kuten myös ojanreunustat ja liiterin takusta. Ei ole helppoa viikatteen teroittaminen saatikka sitten vikatoiminen. Vaikka kummasti sitäkin oppii.
Mihin ihmeessä pienen tontin puutarhurit hävittävät kuihtuneet kukkansa?! Maalla ne voi aina kerätä metsään höystöksi tai polttaa pellon päässä. Ei ne minulla ainakaan kaikki kompostiin mahdu.
Siis oikeastaan aika äheltämistä se on koko puutarhan pito!!! Orjuuttavaa! Ei siitä lähdetä etelän matkoille eikä pitkästi sukuloimaankaan. Kevät on kiirettä! Kesä on kiirettä! Syksy on kiirettä! Perkkaa, kitke, harvenna, muokkaa, kastele, peittele, vahdi tauteja ja tuholaisia! Onneksi on talvi, että voi levähtää.
Joskus tulee tällaisia negatiivisia
olotiloja. Ainakin silloin kun hiki ja syysillan kylmyys saa lentsua aikaan
eikä jaksa kunnolla mitään.
MUTTA...näin
pitää olla, että se ILO sitten sieltä korostuu. Kun ensin tuntuu, että
kesä on kukkineen ohi ja että nyt vain kantaa 'raatoja' nuotioon, niin
sitten tulee yllätyksiä. Samettiruusujen, kultapallojen, auringonkukkien
ja kehäkukkien energiaa puhkuvat värit! Ja ruusut ne aina vain
yllättävät!
Myöhäiset liljatkin kuin simpsalapim nostavat päätänsä ja orvokit, sinipallo-ohdakkeet ja monet muut. En juuri kylvänyt kesäkukkia enkä koulinut joriineja tai muuta sellaista. Sittenkin!
 |
| Malvaruusu yllätti runsaine uusine nuppuineen ja kukkii jälleen. Remontoi? |
 |
| Teresan ruusu onkin remontanttiruusu ja uusii kukintansa. |
 |
| Vielä kerran Peace-ruusun suuret ihanat kukat! Kiitos lämpimän syyskesän! |
Ja parasta kaikessa on se, kun Ruusunnuppuni valmisti minulle maailman parasta suklaavanukasta.
Nurmikon ajo on minustakin työlästä..joka viikko sama rumba! Muita kasveja onkin helpompi hoitaa..
VastaaPoistatulevat toimeen pienemmällä.
Kyllähän sitä joskus on uupunut kun on muitakin hommia. Sisällä ei sitten olekkaan tehty mitään kesällä! Hyvä kun joukkoon mahtuu ja jokapuolella on kissankarvoja!
Voi ihania kissankarvoja! Nauratti minua! Minullakin terassilla peitetty kaikki sohvat ja tuolit, kun kissathan ne siinä päntiöinään makoilee ja nautiskelee. Karvoja, heiniä, hiekkaa ja muuta roskaa kulkeutuu!
PoistaVinkki ruohonleikkuuseen:
VastaaPoistaleikkaa nurmikko VÄHENEVÄN KUUN aikaan, pääset vähemmillä leikkuukerroilla jatkossa, ruoho ei kasva niin innokkaasti kuin kasvavan kuun aikaan leikattu.Sama pätee rikkaruohojen kitkentään. Neitsytkuu eritoten on hyvä kaikkeen puutarhatyöhön.
Sitten noista syystöistä.
Olen jättänyt lakastuneet kukkien varret, pystysellaiset, talven törröttäjiksi. Linnuillekin iloa siemenistä.
Tämä on ihan puutarhurinkin ohje. Juuresta uudestaan nousevat perennat talvehtivat paremmin kun niihin ei kajota syksyllä vaan ne perataan vasta keväällä.
Leikatusta varresta pääsevät taudit juuristoon kuin myös vesi voi mädättää juuria.
Eli syksyllä pitää vaan sietää lakastumisen kuolleita oksia ja hyväksyä kuoleman karuus ja mukamas inhottavankin näköinen kukkapenkki elon ehtoopuolella. Liika siisteys puutarhassa ei olekaan hyväksi.
Kiitos Nikki! enpäs muistanut tuota vähenevää kuuta!
PoistaMutta arvaa! Minä poljen jalalla sen ritarinkukan taittoon, joten sen alaosa jää kumolleen maahan. Niitä on niin hirvittävästi ja vievät näköalan varsinkin minun uudelta heinänseiväsaidalta. Mutta nokkosiin ei auta muu kuin viikate. En minä muita kukkia vielä leiko. Muistan tuon neuvon. Muutenkin vanhat lehdet suojelee maata keväällä.
Eräs puutarhuri neuvoi taas pääsiäisliljoissa, että ne pitää leikata aika likelle maata, niin sipulit monistuvat ahkerammin.
Ei valoa ilman varjoa... vähän samanlaista fiilistä on täälläkin päässä. Onneksi on vuodenaikojen vaihtelu, kevääksi sitä taas on ihan uutta intoa täynnä vaikka syksyllä olisi lopettamassa koko homman. Tosi hauskasti silti kirjoitat ja kiva ettei koko ajan olekaan hehkutusta kuinka ihanaa on nurmikkoa leikata aamusta iltaan ja miten kaikki kasvaa niin täydellisesti. Tosin kyllä sinulla nuo ruusut on aika täydellisiä. Mukavaa syksyä.
VastaaPoistaKiitos! Ruusu on aina täydellinen, vajaavaisenakin...kuten me ihmisetkin, luojan luomia kaikki ollaan.
PoistaEiköhän aleta taiteilemmaan nyt kun puutarha jätättää? Minunkin tekee mieli maalailemaan.
Taiteilu sopii syksyyn. Ajattelin ottaa tavoitteeksi liikkuvan veden opettelun ja kyllä meinasi usko loppua ensimmäisen yritelmän kanssa. Mutta välillä jotain helpompaa ja sitten taas sen allonharjan kimppuun, jospa se siitä. Ei kun pensseli heilumaan viikatteen jälkeen.
Poista