Kynttilänpäivänä 31.1.2016

Talven selkä taittuu. Aurinko paistaa useamman tunnin päivässä, ja hanget kimmeltävät.

Päiväkahvia juodessani kuuntelin radiosta ohjelmaa jo viime viikkoisen 27.1 vainojen uhrien muistopäivästä ja siihen kaikkea nykyistäkin surullista liittyvää. 

Kauniimpaa kuultavaa oli sitten Fra Angelicon (Enkelimäisen ihmisen) maalauksien kuvaamista ja niiden symboliikkaa. Tämä taidemaalarihan oli munkki ja maalasi luostarissa aina apotin luvalla tilaustöitä. Hän sai niihin taivaallisen ilmestyksen ja maalasi sen mukaan. Tämänkin päivän taiteilija voi sen ymmärtää omalla tasollaan näin. Intohimo jonkin työn teosta löytyy jostain ihmeellisestä mystisestä olotilasta, jota ei voi selittää.

Siksi haluan tähän kynttiläpäivään tuoda esiin intohimon ja luovuuden valon, joka voisi kantaa kevääseen asti. Se intohimo ja valo voi olla mikä tahansa, joka antaa mielelle virkistystä ja laittaa verenkiertoon vauhtia ja luo elämälle sisältöä. Sitä toivon kaikille! 

Jos sitä ei vielä kaikilla ole löytynyt, niin toivon siihen 'ilmestystä'. Fra Angelicon maalaama "Marian ilmestys" mielestäni voisi toimia ihan kenelle vain herättävänä ilmestyksenä, jonkin uuden asian tulosta elämään.

Ruusuista emme voi välttyä tuossakaan kuvassa. Tuolla taka-alalla on valkoisia ruusuja, Neitsyt Marian symboli. 

Samaisessa Fra Angelicoa käsittelevässä ohjelmassa tuli esiin myös vanhaa luostarisymboliikkaa. Luostareissa oli aina kaunis sisäpiha, usein ruusutarhoineen. Se oli pyhä paikka, kuten minunkin ensimmäinen näkemäni ruusutarha Sigtunan luostarin sisäpihalla, tässä siitä blogisivu. Sisäpihalla olevat  ruukkukukat symboloivat neitsyyden puhtautta. Immenkalvoa ei ole vielä rikottu. 

Fra Angelico eli 1400-luvulla ja oli mukana dominikaanisessa munkkiveljeskunnassa Firenzessä. Paavi kutsui hänet myös Roomaan, Vatikaaniin, jossa hän maalasi mm. Viimeisen tuomion. Hän palasi vielä Firenzeen, jossa pian kuolikin 1455.

Mitä edustaa Kynttilä päivä? 

Suomen Evankelisen kirkon Käsikirjasta:

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Gregoriaaninen hymni

Kukkamaalarit Greta Schalin ja Anna Snellman

Kuten viime talvenakin kevättä odotellen otin esille kukkamaalareita, otan niitä nytkin esille.

Greta Schalinia on kutsuttu Suomen kukkamaalauksen äidiksi. Hän syntyi Turussa 1897 ja eli 96 vuotiaaksi. Hän mm. maalasi kauneimmat kukkamaalauksensa 90-vuoden iässä.

Tulee mieleen ruusunkasvattajat ja puutarhurit, joiden katsotaan eläneen vanhaksi. Onko kukissa jokin voima sitten niitä maalatessa myös? Luulen, että kummassakin tapauksessa on se, että ihminen saa elää sisältä ulos ja luoda, nähdä kättensä työn. Siitä ihmisen onni!

Jotenkin olen pahoillani, että Greta Schalinia kuten ei Anna Snellmaniakaan (hänkin kukkamaalari) löydy esim. suuresta Suomen Taide-kirja sarjasta. Kukkamaalareita ei ehkä yleisesti arvostettu. Onko se sitten jonkinlaista kukkahattu-tätimäistä kevyttä tai sitten se, että nämä maalarit olivat naisia. On maailmassa kukkatauluillakin tehty läpimurtoja, kuten Vincent von Gochin "Auringonkukat" tai Georgia o'Kneef, mutta he ovat löytäneet aivan oman tyylinsä. Olen nähnyt monenlaista kukkamaalausta ja myönnän, että niissä on joko henkeä tai sitten ei.

Greta sai sukunimensä piirustuksenopettaja Teodor Schalinin mukaan. Kun nämä taiteen rakastajat menivät naimisiin, sormuksiin kaiverrettiin "Ei elämää ilman taidetta". Greta maalasi enimmäkseen akvarelleja mutta innostui grafiikkaan miehensä ammatin myötä. Hän oli mm. graafikko, joten ei ihme, että Gretakin innostui grafiikasta.

Luin, että Greta maalasi mielellään luonnonkukkia. Lapset usein toivatkin niitä hänelle maalattavaksi luonnosta ja torilta. Sain sen käsityksen, että Gretan kotona ei ollut puutarhaa, sen sijaa graafinen paja oli. Mutta hän kulki paljon ympäriinsä eri maissakin maalaamassa kukkia.

Tähän aikaan kun ajatukset ovat jo puutarhassa ja keväässä, on mukava katsella kukka-aiheisia maalauksia. Tässä Gretan eräs työ;  Ruusuja tietenkin. Se on kopiokuva sivustolta artnet.com ja lisää kuvia löytyy tästä. 

Siis kaikki tiedämme, kuinka vaikeaa on saada hyvä valokuva, saatikka sitten maalata jotakin käsin, jotta siitä tulisi edes tyydyttävä.  Alla toinen kuva samalta sivustolta "Sinivuokkoja", minusta niin hehkeän herkkä.

Toinen samalla tavoin kukkamaalarina arvostettu oli Anna Snellman. Syntynyt 1884 Viipurissa ja kuoli Helsingissa 1962. Hän oli J.V. Snellmanin pojantytär. 

En mistään löytänyt näiden kahden taiteilijan yhteyttä toisiinsa. Anna Snellmanin työt ovat vähän ilmavampia, vapaamman sivellintekniikan tuotosta. Tässä saman yllä mainitun linkin kautta eräs hänen töistään.

Tässä taiteesta lisää. Ihminen luo joskus itsestäänkin taideteoksen! Se on tarkoitettu kauniiksi.

Amazing Colours: Visit All Ethiopian people in six minutes with Enkitkit Alena instrumental music

Kanadalaisten ruusujen kasvatuskoe 2

Hulluna 'mukkaan' aina uuteen!

Kirjoitin jo aikaisemmin tuolla marraskuulla, että raivasin jo kanadalaisille ruusuille ihan omat penkit tai kasvupaikat odottamaan kevään istutuksia. Onneksi en huimapäisyydessäni istuttanut niitä nyt jo, kuten joku on tehnyt, koska testivuosi kuitenkin alkaa vasta kevät 2016. Mutta varasin muutaman puskan jo itselleni Oulujoen Taimistolta. Tässä niistä yksi, jonka aion istuttaa lämpimään paikkaan kahvila-aitan eteen takana suoja kahvilan punaisesta seinästä. Kuva on Oulujoen Taimiston arkistosta: William Baffin, köynnösruusu. Saa nähdä yltääkö se Pohjanmaalla köynnökseksi?

Tämä punainen ihanuus tulisi vastapäätä tallin seinän koruttoman herkkää Pohjantähti-ruusua. Koska tämä 'tähti' ulottelee itseään jo taivaalle, katsoin parhaaksi navetan ja aitan väliin rakentaa sille ja tulevalle kaverille tueksi portin vanhoista jousipatjan luurangoista ja heinäseipäistä. Saapa nähdä kuinka sen unelman kanssa käy? 

Mutta huomaan, että kanadalaisten ruusujen kanssa minut on rajattu vähän kurinalaisempaan työhön. Ohjeistusta on annettu sivukaupalla lannoituksesta ja muusta. Kuitenkaan niitä ei saa juurikaan juurimullastoa enempää talvisuojata.

Tähän kokeeseen on osallistujia jo viitisenkymmentä, jos ei ylikin, kun mukaan tulee koko ajan lisää väkeä. Kirjeenvaihtoa käydään emailin kautta, mutta myös facebookissa tälle on oma sivustonsa. Siellä on esitelty ruusuja ja pihoja, purettu keskenämme tämän talven huolia ja annettu monenlaista neuvoa. Mukava alue tutustua ruusuihmisiin!

Theresa Bugnet

Kanadalaiset ruusut ovat varmastikin valtaamassa  maailmaa ja suomalaistakin ruusutarhaa. Vaikka kuuluisa ruusunkasvattaja Georges Bugnet olikin alun perin Ranskasta, annetaan hänelle kunnia juuri kanadalaisten ruusujen risteyttäjänä ja kasvattajana. Therese Bugnet on jo monen suomalaisen puutarhassa, kuten myös Louise Bugnet ja moni muukin laji. Hän kasvatti ruusuistaan kestäviä yhdistämällä niitä kanadalaisten luonnonruusujen kanssa. Sitten voi vain "syyttää Leif Blomqvistia kirjallaan Rosor i Norr, jossa hän esittelee hyvin montakin kanadalaisruusulajiketta (mukana tässä koeviljelyksessä). Nyt ollaan vauhdissa niiden kanssa!

Mitä nämä kanadalaiset kuuluisat ruusut sitten oikein ovat?!

Poimin  tähän sivulleni vähän tietoa tuolta Blomqvistin kirjasta:

Ensinnäkin Kanada on myös pohjoisia maita ja siellä on ahkerasti kasvatettu talven kestäviä lajikkeita. Manitobassa (kuuluu Ottawaan) on toiminut jo vuodesta 1960 lähtien erityinen tutkimusasema, jossa on testattu ruusuja. Näitä talven- ja taudinkestäviä ruusuja kutsutaan Explorer-ruusuiksi ja ne ovat nimetty kuuluisien tutkimusmatkailijoiden mukaan. Nykyään ruusuja tutkitaan m Agriculture Canada- ja Morden Research-nimisissä tutkimuslaitoksissa, nekin Manitobassa mm. Portland-sarjaa ja Artist-sarjaa.

Näiden asemien kautta kanadalaiset ruusut ovat tulleen suosituiksi niiden runsaan kukinnan (remontoivat ruusut) ja talvenkestävyyden vuoksi. Jotkut niistä saattavat kukkia koko kesän.

Joten saapas nähdä! Olen tilannut seuraavia kanadalaisia ruusuja:

Betty Bland (Rosa Blanda x tuntematon ruusu), Frank Skinnerin risteytys, 1925

Hope of Humality, Porkland-sarja, jolla kunnioitettiin Punaisen Ristin 100-vuotisjuhlia, vuodelta 1995, hyvin tummanpunainen ruusukaunotar

John Cabot, köynnösruusu, vuodelta 1969, Felicitas Svejda, Explorer-sarja

William Baffin,1983, Felicitas Svejda, Explorer-sarja, 

John Frank, 1979, , Felicitas Svejda, Explorer-sarja

Ja ... olen varannut myös Pirjo Raution suomalaisen Merveille-ruusupensaan!

Joten siinäpä sitä onkin ensi kesäksi!  Sitten tutustun lähemmin noihin ruusunkasvattajiinkin ja jopa noihin tutkimusmatkailijoihin. Uteliaisuus on suuri!!

Nyt kuitenkin monet ruusunkasvattajat ympäri Suomen maan ovat aivan kauhuissaan tästä syystalvesta ilman lumipeitettä. Monet pelkäävät ruusujensa puolesta E-Suomessakin.

Pihallani on lunta. Mutta tuliko sitä ajoissa ja tuliko tarpeeksi? Miten käy jo puutarhassa kasvaville kanadalaisille; Kuvassa nuokkuva Wasagaming ja  pysty John Davies.

 

Suvi Teräsniska ja Täydellinen elämä

Korona-peli esiin vintiltä!

Nämä keskitalven hämärät päivät innostavat pelaamaan lautapeleja ja viettämään sellaista harmitonta ja viihteikkästä aikaa yhdessä. 

Erään ystävän kanssa kannettiin vintiltä esiin vanha Korona-peli. Muistan kun se ostettiin lapsuuteni kotiin ja sitä pelattiin ahkerasti. Samainen peli on vielä melkein ehyt, pikkuisen kupin vieressä puupinta lohkeillut, mutta jopa kaikki nappulatkin ovat vielä tallella. 

Voi kun se oli mukavaa, jopa liikunnallista! Hävisin reilusti ystävälleni, joka iski melkein kerralla kaikki nappulat pussiin. Kun hän lähti, jäin harjoittelemaan neljän nappularyhmän kanssa. Hiki ihan tuli!

Tämä Koronahan toimii köydän miehen biljardina ja on ihan suomalainen keksintö. Luin netistä, että sillä on vieläkin oma Korona-yhdistys ja pelaajia. Tässä enemmän siitä tietoa.

Nappulat ovat laitettu valmiiksi.

Tähtäys!

Ohhoh! Nappula joutunut piippuhyllylle!

Näinkin saa ampua!

Mies-paha voitti ja minulle jäi näin monta!

Vanha laatikkokin oli tallella. Niemen tahdas teki leluja 50-luvulla.

Jotain mukavaa! Lord Est

Onneksi tuli lunta!

Ehdin olla jo vähän huolissani ruusujen voinnista.

Routa kuitenkin ehti ennen lunta. Mutta lunta oli ennen noita kovia pakkasia niin vähän, että luudalla sain kerätä sitä ruusujen juurille.

Nyt tosin on satanut ihana pumpulilumi suojelemaan juuristoa ja muitakin maavarsia.

Suvi Teräsniska ja Taivas sylissäni!

Ruusublogi ja ruusutarha 5-vuotias! Ennen ja nyt!

Miten kasvaa ja kehittyy pihamaa viidessä vuodessa? Aika hitaasti. Ruusutkaan eivät kasva yhtäkkiä. Ne voivat jököttää parikin vuotta inahtamatta. Olen oppinut sen kasvattajilta, joilla ruusupensaat ovat jo olleet yli 10 vuotta.

Entä piha? Tiedän, että rahalla ja valmiilla tavaralla saa pihan kuntoon vuodessakin. Riskillä taimilla ja pensailla myös. 

On pikkuisen toinen juttu, jos pihaa näpelöi vain luonnon- ja kierrätystavaran kanssa ja omin käsin ilman koneita. Ja siemenistä kasvattaa perennoita ja myöhemmin hajoittaa juurakoita.

Mutta se itse prosessi!! Se on aivan ihanaa! Toki se vaatii sen arvokkaimman, nimittäin AJAN. Ja vähän kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja ennen kaikkea INTOHIMOA!

Haluan laittaa tähän nyt joitakin kuvia pihastani vuosilta 2009-11 ja vuosilta 2014-2015. Pikkuisen siinä näkyy eroa. Mutta ei paljoa. 

Kaikki oikeastaan alkoi jo 2009, kun mieheni ihmetykseksi aloin kaivamaan lampea. Hulluako sinä?!

Mitä hullua minä? Olithan itsekin rakentanut savusaunan tuossa takana, sanoin silloin miehelleni. Ihan vain mukavuudenhalusta. Savusauna rakennettiin jo 1985, joten ihmeesti se on siinä vieläkin, palamatta. Yllä lammen rantaa taloon päin 2015.

Ja pian sen jälkeen mieheni äkkäsi, että tehdäänpä kesäkeittiö, kun jäljelle jäi noita hirsiä. Hyvin yksinkertainen; hella, vesipönttö ja savustusuuni. Pöytä ja penkit. Kerrassaan mainio paikka, jossa vietettiin kaikki kesät. Ihan mukavuuden halusta siis!

Monenlaista aitaa on rakennettu sitten sen jälkeen. Myöhemmin oli pakko poistaa vanha lahonnut kesäkeittiö. Tilalla kasvaa nyt ruusupensas. Ihan mukavuudenhalusta. Toki kehittelen kesäkeittiötä vähän toiseen paikkaan.  Alla kuvat vuodelta 2015.

 

Verantakin rakennettiin mieheni 80-vuotislahjaksi. Mikä ylellisyys! Hän ehti nauttia siitä 7 vuotta.

Nyt haluan poistaa verannan edestä kaikki perennat. Siirrän ne muualle, pähkinäpensasta ja suklaa-aroniaa myöten. Ne peittävät ruusutarhanäkymää pian aivan kokonaan kuten myös maalaismaisemaa taustalla. Siinä hommaa minulle ensi keväänä. Tämä kuva on otettu 2009.

Kun mieheni vielä eli 2010, rakensin nk. Ruusutarhan Esikartanon, jonne siirsin kaikki ruukkuruusut, joita olin äitienpäiväksi saanut. Siinä oli mukava istua, kun terassilla oli liian lämmin. Sain äitienpäiväksi ruusupenkinkin lahjaksi. Ruusuharrastus oli nipistänyt minua!

 Nyt vuonna 2015 ei tässäkään kuki enää äitienpäiväruusut. Siirsin ne ruukkukukiksi. Tämän alueen on valloittanut melkeinpä Valamonruusu ja akilleijat.

Loin ruusutarhalleni "kuningattareksi" metsäkauriin, joka symboloi itse Äiti luontoa. Tässä jo vuosi 2010, jolloin olin rakentanut kivipolkuja  ja suunnitelmia pyöri jo päässäni kovasti. Aitta häämöttää tuolla kutsuvasti. Jos laittaisi siihen pienen kahvilan?

Ja tässä vuosi 2015. Kuvassa näkyy myös valmis pajuaita.

Näkymä terassilta. Heinäseipäät ovat pystyssä. Porttia ja aitaa siihen mietiskelen vuonna 2010.

Ystävät tulivat auttamaan aidan suunnittelussa. Minulla oli paljon moskaa vasta kaadetusta pajukosta ja lepikosta. Halusin käyttää ne kaikki puutarhaani ja muutakin mitä nyt ulkohuoneiden varastosta löytyi. Tuosta aloitin. Oinaan sarvesta. Kiitos!

Samainen aita-apurini pajutaiteilija Hilkka Välikangas-Jyrinki lainasi minulle omalta pihaltaan hevoset kesälaitumelle v. 2011, kun avasin keväällä Ruusumuorin Kesäkahvilan. 

Äitienpäiväruusut kukoistivat ja muutamat ryhmäruusutkin, joilla aloittelin ruusutarhaani. Toki muutama ruusupuskakin oli jo istutettu.

Hevoset "hirnahtelivat ja säikyttelivät" kahvila-asiakkaitani ja kotiutuivat hienosti ruusutarhaani.

Hauskasti aherrellen sujuivat neljä seuraavaa vuotta. Onneksi sain olla terveenä, jotta jaksoin kaivaa ja kontata ja leikata ja rakennella.

Oppi siinä monenmoista! Eikä se kaikki ihan yksin olisi sujunutkaan. Naapurit ja ystävät auttoivat paljon. 

Suurkiitokset heille!

Pajuaitaa vuonna 2015:

Sammalsohva tehty vanhasta hetekasta ja pajuista. Myöhemmin istutan siihen vaikka ruusuja, kun päällys lahoaa. Nyt siinä istahtivat usein kahvilavieraat. Alla näkymiä sammalsohvan edestä. Siihen olen rakennellut rugosaruusuryhmää.

 

Ja pieni vanha vilja-aittakin on kokenut aika suuren muodonmuutoksen!

Nyt kuvista puuttuvat ruusupensaat ja itse se ruusutarha! Jospa ne tulisivat enemmän rönsyävän suurina esiin jo viiden vuoden päästä! Nyt ne ovat siroteltuna vähän pitkin piha-aluetta ja vielä pieninä kokonaisuuksina ryhmiteltynäkin. Antakoon ruusut voimaa Ruusumuorille jaksaa vielä!

Olipa muuten tästä työ! Ihan mukavuuden halusta tämäkin. Muistoksi!

Jääkukkia meren rannalta!

Sain viestin, että kannattaisi tehdä retki Mikonkarin merenrantamaisemiin. Muutenkin se on ollut yksi mielipaikkojani. Monia vuosia sitten siellä oli mukava mattoranta. Pesin siellä aina matot ja samalla olimme retkellä koko perhe. Nyt käyn siellä usein yksinkin katsomassa ja haistelemassa merta.

Nyt tuo retki toi minulle ja naapurilleni todella upean elämyksen.