torstai 10. maaliskuuta 2016

Esittävä kasvitaide - Jouni Pajavuori

Haluaisin tuoda täällä esiin nykyisiä taiteilijoita. Sellaisia, jotka tuovat esiin herkkää esittävää taidetta ja varsinkin kukkataidetta. Pitäydyn näin ruusutarha-ideani puitteissa.


Itse kävin Taidekouluopintoni 1970-luvulla, jolloin oli pinnalla ei-esittävä taide. Minulle, joka tavoittelin viivan ja muodon hallintaa, syntyi joskus epäillys ei-esitettävästä taiteesta: - Pystyvätkö he kaikki luomaan todellista viivaa ja esittävää taidetta esim. ihmisestä? Eräs tällainen taiteilijaystäväni, joka teki hyvin symbolista ei-esittävää taidetta, yllätti sitten meidät kaikki pitämällä näyttelyn, jossa hän oli piirtänyt ihmisiä hyvin herkillä ja kauniilla viivalla.

Tulinkin siihen tulokseen, että ei-esittävä taide räjäytti luovuuden voimaa uudella tavalla. Vanha piti kumota ja se tapahtui rajulla tavalla. Silloin tiettyyn asuntorakentamiseen ja uusiin suuriin tiloihin usein ei-esittävä istui hyvin. Ryijyt, gobelliinit ja romanttiset 'markkinataulut' joutuivat aika raa'asti syrjään.

En pärjännyt taidekoulussa niissä yrityksissä, joissa pyrin luomaan ei-esittävää taidetta. Myönnän, että silloisessa taloudellisessa ahdingossa minulla oli välillä käyttää vain kolmea väriputkiloa; valkoinen, napolin keltainen ja persian sininen. Siitä syntyi ensimmäinen öljyvärityöni!  Pikkuhiljaa ostelin lisää värejä. Nopeassa skitsipiirtämisessä pärjäsin, jopa paremmin kuin monet muut, mutta sille ei juuri arvoa annettu.

Tämä taiteellisesta koulutuksesta silloin. Ja huomasin nyt esille nostettavan taiteilijan Jouni Pajavuoren käyneen läpi vähän samankaltaisia kokemuksia. Hän kertoo blogissaan näin:
Synnyin Suomessa, Janakkalassa 1969. Opiskelin Kankaanpään Taidekoulussa 1994-1998 luvulla. Minun aikaisemmat maalaukset olivat realistisia. Taidekoulun vaikutuksesta syntyi minun ei-esittävä kausi, jossa oli omat ristiriitansa, koska ihanteet maalaustaiteeseen tulevat kauempaa mm. Rembrandt, Ilja Repin Ja Ivan Aivazovski. Aloin kaipaamaan uudestaan klassillista tapaa . Joten olikin luonnollista siirtyä realistiseen taiteeseen takaisin. Tällä hetkellä asun ja työskentelen Hämeenlinnassa. 

Kävisikö tuleville vuosikymmenille siten kuin musiikkia tekevä isäni joskus povasi? Romanttinen kausi tulee vielä takaisin. Minullakin on hyvin vankka tunne, että tulevina aikoina tarvitsemme hyvin paljon kauneutta ympärillemme. Romantiikka tulee takaisin ja toivon melankolia.

Ihastuin Jounin töihin. Minusta niissä hehkuu romanttinen viiva ja utuiset värit! Jotakin soljuu kuin virta, joka välillä jäätyen pysähtyy, varsinkin tässä talvisessa maalauksessa. Kuitenkin voima uhkuu piilossa puhjetakseen jälleen. Se ei ole rokkia vaan se on sinfoniaa, parhaassa tapauksessa suomalaista kansansävelmää suruineen ja iloineen. Vaikka työt ovat joskus valokuvauksellisia, niissä näkyy voimakkaasti käden ja siveltimen jälki.






Finland's Nature in Autumn & Finnish Folk Song "Röntyskät" (Kardemimmit)

2 kommenttia:

  1. Herkkiä maalauksia, varsinkin tuo keskimmäinen. Taitaa olla maitohorsmaa.
    Olisi kiva nähdä omiakin maalauksiasi täällä. Joitakin on aikaisempina vuosina ollutkin, huomasin. Liityin lukijaksi vasta äskettäin, niin yllätyin taidoistasi. Löytyykö jostain kuvagalleriaa tai linkkiä teoksiisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huomiosta! Pitänee laittaa joskus omat ruusumaalaukset. Viime vuonna jonkun tein. Ei minulla mitään kuvagallaeriaa ole. En ole nytkään ehtinyt maalata. Viime vuonna pidin pienen näyttelyn vanhassa koulukaupungissani Hyvinkäällä.

      Poista