maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kevätahava on ruusuille pahasta!

Näillä ruusuilla en tarkoita niinkään kotoisia luonnonruusuja ja esim. juhannusruusun sukulaisia, mutta vähän arempia ruusuja, kuten ritausma ja vyöhykkeen III ruusut, jotka kyllä menestyvät minullakin (vyöhyke V), jos niitä hyvin hoidan ja otan olosuhteet huomioon.



Jos ruusunjuuri onkin selvinnyt talvesta, nyt kevätauringon ja -tuulen kuivassa ahavassa on ruusunvarret vaarassa. Jo viime keväänä kiiruhdin peittämään maaliskuussa jo pienempiä ja arimpia ruusuntaimia kaikennäköisellä varustuksella säkeistä ja pahvilaatikoista pitäen. Nyt olen niitä kannellut pellolle niiden turvaksi, mutta myös kannellut pois, kun on satanut. 

Kun liityin mukaan Kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen, olen ikään kuin hyvällä kurssilla  tiedon annissa. Koskisen Jorma (eräänä kokeen vetäjänä) sieltä antaa meille ilmaiseksi neuvojaan ja tähän alle sain luvan kopioida hänen neuvonsa tätä kevään ahavaa vastaan ja myös tiedon siitä, miksi on syytä peitellä joitakin ruusuja. Siis miksi jo voimallisen näköinen ruusunoksa kuitenkin kuolee kesän korvilla?  Kiitos Jormalle!

Ahava

Aurinko alkaa paistaa, päivälämpötilat nousevat suojaisissa paikoissa reilusti plussan puolelle, mutta yöllä voi vielä olla kymmenen astetta pakkasta. Viimeinen ja usein suurin uhka ruusujen talvenkestolle on kevätahava, auringon ja tuulen kuivattava yhteisvaikutus. Päinvastoin kuin joskus luullaan, ruusut selviävät usein kovista pakkasista, vaikka se heikentää niitä. Kovien pakkasten kuivattamat versot ovat kuitenkin alttiita kevätauringolle, joka kuivattaa niitä lisää. Alkutalven pitkän ja lumettoman pakkasjakson jälkeen ruusut ovat tänä keväänä erityisen arkoja tuulen ja kevätauringon vaikutukselle. Vaikein aika on juuri nyt edessä.

Suojaisessa lämpimässä paikassa versot alkavat elää, mutta maa on vielä jäässä. Versot alkavat niissä olevan vararavinnon turvin hengittää ja silmut kasvaa ja turvota. Kun ruusu ei kykene juuriston avulla imemään jäätyneestä maasta vettä, saattavat versot kuolla janoon. Usein tämä tapahtuu aivan viime metreillä, juuri ennen kuin maa sulaa ja kasvukausi alkaa. Moni menehtynyt verso ei kuollutkaan kovien pakkasten aikaan, vaan viikkoa ennen kuin maa suli.

Olen itsekin joskus käynyt varhain keväällä tutkimassa versoja ja todennut, että ei näytä pahalta, useimmat ovat hyväkuntoisen näköisiä. Olen raaputtanut kärjestä vähän kuorta ja todennut että vihreä nilakerros on kuoren alla elossa, joten verso on hengissä. Sitten kuitenkin paria viikkoa myöhemmin, juuri kun silmujen olisi pitänyt puhjeta, verso onkin äkkiä selittämättömästä syystä ruskistunut ja kuivunut kokoon. Se on silloin kuollut ahavan vaikutuksesta janoon.

Ahava ei vaivaa kotimaisia luonnon- ja perinneruusuja, ei juhannus- eikä valamonruusua. Ahava ei myöskään yhtä usein iske matalakasvuisiin ruusuihin, joiden versot ovat alempana varjossa ja turvassa. Sen sijaan ruusut, varsinkin uudelleen kukkivat pensasruusut, joiden edellisvuotiset vuosiversot ovat 75-150 cm korkeita, ovat alttiina kevätauringon porotukselle, varsinkin avoimilla paikoilla. Erityisen vaarallisia ovat seinänvierustat, jotka päivisin lämpenevät kevätauringossa. Aikainen päivälämpö keväällä ei suojele ruusuja, vaan voi tappaa ne, jos maa on jäässä.

Kotikonsteja on vain kaksi: varjostus ja kastelu. Varjostusta tarvitaan aiemmin, uhanalaiset lajikkeet tulisi peittää viimeistään nyt. Melkein mikä tahansa käy, mutta parhaita ovat hengittävät materiaalit kuten säkkikangas ja kaupoissa myytävä varjostuskangas. Tiiviimpikin materiaali käy, mutta on huolehdittava, ettei siitä tule ilmatiivis. Vain auringonpuolen varjostaminen riittää. Pohjoisen puolelta peite on hyvä jättää avoimeksi, tai ainakin raolleen. Jotkut ruusulajikkeet ovat arempia kevätauringolla kuin havukasvit, joita meillä osataan jo keväisin varjostaa.

Toinen konsti on kastelu. Kun pintalumi ja -jää ovat jo sulaneet, mutta maa on syvemmältä vielä jäässä, voi ruusuja alkaa kastella. Huoneenlämmin vesi sulattaa tietysti nopeammin, mutta mikä tahansa kasteluvesi sulattaa vähitellen jäätä ja routaa. Lisäksi kevätkastelu auttaa ruusun vesitasapainoa talven jäljiltä muutenkin. Jotkut sekoittavat 10 litran kannuun edellisenä päivänä 3 dl kakkarakeita, joiden annetaan sulaa yön yli. Vettä sekoitetaan aamulla voimakkaasti. Kastelu tehdään aamupäivällä, kun lämpötila on noussut reilusti plussan puolelle eikä yöksi ole enää luvassa pakkasta. Lantaveden sanotaan vauhdittavan varsinkin uudelleen kukkivien pensaiden kasvuunlähtöä.

Onneksi kanadalaiset ruusut kestävät yleensä kevätaurinkoa melko hyvin, mutta korkeaversoisia pilari- ja köynnösruusuja jotkut varjostavat, ainakin I–II-vyöhykkeillä. Tilanne on pahimmillaan silloin kun päivisin auringossa seinän vieressä on 10 astetta lämmintä ja öisin 10 astetta pakkasta. Ruusut, joiden versot ovat puna- tai kanelinruskeita, tuntuvat olevan paremmin turvassa, mutta korkeakasvuiset ruusut, joiden versot säilyvät vihertävinä tai vihertävän ruskeina, ovat eniten vaarassa. Runsaspiikkiset versot kuten tarhakurttu-, tarhapimpinella- ja tarhaharisoninruusut selviävät yleensä paremmin.

Kirjoitin tämän oikeastaan niille, jotka kasvattavat paljon muitakin kuin kanadanruusuja. Tämä pakkastalvi oli ankara ja tänä keväänä ruusut ovat erityisen haavoittuvaisia kevätauringon paisteelle. Aurinkosuojan poistamisella ei keväällä ole mikään kiire, kunhan vain ilmankierrosta huolehditaan. Liian varhain tehty poisto on vaarallisempi kuin pidempään jätetty varjostus. Hyvin paahteisilla paikoilla tulee varmistua siitä, että maa on ainakin 20 cm syvyydeltä sulaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti