torstai 18. elokuuta 2016

Kiitokset upeille ja nöyrän vaatimattomille pimpinellaruusuilleni!

Muistan, kun kävin eräässä puutarhassa missä hoitaja ylpeänä esitteli pimpinellaruusujaan sanoen: - Minä olen päättänyt kasvattaa pimpinellaruusuja. Rajaan ne siihen.

Minä vähän ihmettelin, että hän pystyi ruusut rajaamaan näin. Ajattelin myös, onko niitä pimpinelloja sitten niin monta, että niitä voisi kerätä.

En silloin tiennyt paljoakaan ruusuista. Tiesin, että juhannusruusu on pimpinella ja suviruusukin. Enhän muita tuntenutkaan.

Linnanmäen kaunotar

Nyt minäkin olen kerännyt pimpinellaruusuja. Muiden ohella, sillä ruusulajini ovat lähteneet rönsyilemään lajeissaan aivan hurjasti! Ainoa järki siinä, etten ole lähtenyt satsaamaan pientä rahaani ja hoivavoimaani ryhmäruusuihin, sillä ne ovat tällä alueella kyseenalaisia. Sanoinhan jo allapäin hyvästit parin vuoden päästä Nina Weibulille ja Europeanalle. 

Kuinkahan osaisin hillitä nyt itseni? Pimpinellarivistö on täynnä. 18 eri lajia niitä on. Useimmat niistä ovat suomalaisia löytöruusuja, joiden alkuperää ei tunneta. Joukossa on kuitenkin Pirjo Raution kasvattamana Hienohelma ja Posliinikaunotar, sekä kanadalainen Skinnerin Suzanne. 


Silloin kun rakentelin pajusta ja lepänoksista tuota ruusuaitaani, samalla suunnittelin siihen viereen tarhapimpinelloille eli spinosissimalajikkeille oman tilan. Lueskelin kirjoja ja huomasin, että ohhoh!
Sitä lajiahan riitti! Juhannusruusua minulla oli jo ennestään siellä täällä pihaa. Ensimmäinen pensas siinä oli Ruskelan ruusu. Vaikka sen siirsinkin kerran sen loukkaantumatta pahastikaan, nyt se on kasvanut aikuisikään, se viisi vuotta,  ja on komea pyöreähkö pensas, kukkinut kauniisti. En ole sallinut sen tehdä liioin juurivesojakaan, koska kierrän ruohonleikkurin raa'alla terällä sen aina ympäri, kuten muutkin rivistön pimpinellat. Se pyöriminen alkaa vaikeutua nyt pikkuhiljaa pensaitten kasvaessa, joten istutan sinne väliin sopivaa perennakasvillisuutta laittaen maanpeittokankaan juurille ja sepeliä päälle. Näin helpotan pikkuhiljaa myös ruohonleikkuuta. 


Juhannusmorsian 
Suzanne
Olen siis lisännyt tämän lajin ruusupensaita vuosi vuodelta aina muutamalla. Nyt niitä on 18 eri lajia. Juhannusmorsian ja Papula sekä samantapainen Ruuhijärvi ovat kasvaneet rintarinnan, Siinä välissä on noussut korkeutta vuoristoratatukensa kera Linnanmäen kaunotar ja Raahen seminaarin ruusu. Vähän omassa paikassaan Rosa 'Altaica' muistuttaa hyvin paljon näitä. 

Nils ja Rosa 'Rupincola' kilpailevat joka kevät ensi kukintasijastaan kahvila-aitan seinustalla ja Tove Jansson upean hohtavana omassa aitanurkassaan. 

Tänä kesänä istutin Posliinikaunottaren, Suzannen, Marzipan-ruusun, William III:n, ruotsalaisen Huldran ja Hienohelman vanhojen pimpinellaruusujen eteen omaksi rivikseen. Jospa vanhat pensaat näitä suojelisivat. Suviruusun istutin myös Wanhan Kastellin juuritaimesta. Meinasinpas unohtaa Paavola-ruusun, joka löytyy vanhojen ruusujen jonon päästä. Ja vähän harvinaisemman ja ehkä herkemmän englantilaisen Nankin-ruusun istutin lähelle talon eteläistä seinustaa.

Peter Joyn kasvatustyön tulos Tove Jansson, Red Nelly x Poppius (suviruusu)

Joten eiköhän tämä riitä pimpinelloista!

Kiitokset teille kaikille pimpinelloilleni!! Hyvin olette kasvaneet, vaikka en ehkä ole osannut teitä oikein istuttaa enkä kasvattaakaan. En ole jaksanut tehdä kohopenkkiä teille. Ei ole liioin ollut varaa ostaa hakkeita tai muuta hyvää. Ei ole ollut edes hevosenlantaa. Parhaani olen tehnyt. Liiterin pohjaa, kompostia ja tuhkaa olen teille kuitenkin antanut. Vuorollaan olette saanut kahviporoannoksen pannustani. Toki ette ole paljoa vaatineetkaan, tiedän. Kaikkein helpoimpia hoidon puolesta olette olleet! Onneksi ette kaikki kuki yhtä aikaa, joten iloa silmilleni luotte melkeinpä yhden kuukauden ajan; kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin asti, siten miten lämpöä ja aurinkoa piisaa.

Pirteän eloisia ovat lehdykkänne, suoran rotevia vartenne ja kukat valkoisesta sametinpunaiseen, kaikkea siltä väliltä. Kauniita kiulukoita teette myös. Erityisesti nyt kiitän juhannusmorsianta, jonka tumman punaiset kiulukat ovat kuin makoisia pieniä omenoita. Ne tahdon kuivattaa talven ravinnokseni. Ja syysväreissä kilvan koreilette keltaisesta purppuranpunaiseen, jopa violetille hohtavassa väreissä. Olen niin iloinen teistä!

3 kommenttia:

  1. Noista ihanuuksista olisin minäkin iloinen ja kiitollinen. Kaunis rivistö.

    VastaaPoista
  2. Pensasruusur ovat helppoja ja kiitollisia. Tykkään. Tove Jansson tämän kesän hankita minulla ja vähän muutakin...

    VastaaPoista
  3. Ruusut tuovat iloa elämään!

    VastaaPoista