tiistai 2. elokuuta 2016

Metsätonttua hirvittää!

Sain vasta kuulla, ettei poikani osallistu minun kotkotuksiin kesäkahvilassa. Hän toivoo, että äiti olisi normaali. Hah, kadehtii.

Tuolla facebookissa oli hauska kuvaus mummosta, josta ennen sanottiin, että tuolla se mummo tulla tulla tepsuttaa. Nyt sanotaan pelokkaana: Mitähän sillä taas on mielessä! Jeh!!! Tämä osui minuun!

Siis mummot ovat hieman muuttuneet nykypäivinä. He haluavat seikkailla, tehdä jotain ennen kokematonta ja lyödä vaikka päätänsä seinään.  Näin tämäkin mummo lähtee suin päin mukaan, kun joku vain pikkuisen sormella viittoo.



Se mikä nyt mummoa yhtä hyvin kuin metsätonttuakin hirvittää, on nuo avoimet puutarhapäivät.

Viime vuonna ne olivat juhannuksen jälkeen päivänä, jolloin kylmän kevään jälkeen tuskin mitään oli vielä kukassa puutarhassani. Nyt tämän lämpimän kevään tuloksena on ollut kaksi viikkoakin aikaisempi kukinta puutarhoissa. Kun tuo tämän vuoden päivä on 7.8, ihmettelen, onko mitään enää kukassa!!

Siis tekisi mieli perääntyä! Sekin, että ensi viikkoon on luvattu sadetta, niin miten siinä leikkaa nurmea ja kitkee penkkejä? Onkohan muilla bloggareilla sama huoli? 

Sitten ajattelin, että tässähän se jännittävä puutarhaelämä on! Onhan toki vihreetä ja on oma persoonallinen luomus koko tarha!

Aloin tutkimaan, mitä minulla voisi olla enää kukassa, kun tuo valtava sininen ritarinkukkamerikin on jo vetäytymässä tästä maisemasta. Samoin monet ruusut, jotka viime vuonna vasta avautuivat tähän aikaan, kuten Ilo ja Onni. Nyt ne kehittävät kiulukoitaan.

Jotakin on... Terassin edessä mäkimeiramin eli oreganum vulgaren kukinnoissa pörräävät mitä ihmeellisemmät otukset ja moniväriset perhoset. Luontokirja nokkani edessä yritän niitä nimetä. Angervot kukkivat ruusupuskien välissä, onneksi. Malvat, ruusu- ja myskimalva nostavat päätään siellä täällä. Kultaisena suurlyhtynä loistava tarha-alpi alkaa nahistua, mutta kultapiisku nostaa päätänsä. Entä kultapallo. Ehtiikö se kukkaan? Luulin jo keveemmällä, että se oli täysin kuollut. Vuohenkello on sinisenä ryppäinä siellä täällä. Olen antanut sen asettua minne se haluaa. Auringontähti puskee keltaisia tähtiään. Rusopäivänlilja kukkii. Ehkä tähtiputkikin on vielä hennon harmaina kukintoina, mutta vieressä oleva kultahelokki lopahtelee. Onneksi löytyy nauhuksia, poimulehden kukintoja ja kiusallinen kierto ruusuportin vieressä vangiten osaksi noita dorianvillakkoja.

Keltainenkin harmaan kanssa on ihan kiva yhdistelmä.
Siemenestä kasvatetut samettiruusut helottavat siellä täällä hyönteisiä torjuen ja matala auringonkukka on nupulla. Samoin krassi, ruusupapu ja kehäkukka.



Onhan sentään jotakin. Mutta ne joriinit ja sen sellaiset kaunottaret puuttuvat.

Entä ruusut! Rugosaruusut työntävät kyllä paksuja nuppujaan, mutta miten ne käyttäytyvät, kun tulee ukkoskuuroja? Silkkinen Ritausma, herkkä Pappilan neito ja mahtava Moje Hammarberg? Sointu ja Sävel ehkä pärjäävät ja yksinkertainen rugosa. Mutta miten Scneekoppe, Roselina, Karjasillan kulkuri ja Pink Pavement? Nukkeruusukin puskee koko ajan nuppuja, kuten myös Teresanruusu. Mutta ehtiikö kukkaan Scabrosa, Nyveldt, minun keltaiset ruukkuruusuni, Peace, Fairy, Lawinia ja John Davis, jonka luulin jo kuolevan. Jaksaako vielä Belle Pointevine ja Presidentti Kekkonen?

Sointu taitaa olla tämän hetken runsauden kuningatar ruusujen keskellä.

Schneekoppe

Pappilan neito

Presidentti Kekkonen

Voi mitä huolia, kun on noin monta lasta! Ne kun ovat vielä niin pieniä. Kaikki täysikasvuiset aikuiset ruusupensaat ovat voimansa näyttäneet. Haluaisi näyttää niitä, joita on saanut kasvatettua kypsään ikään.

Tämä oli vuodatus! Metsätontun arkuutta? Vai vaivaako puutarhuria jopa stressi?!!

Kuitenkin toivon, että joku kävisi.

Tulethan - Sauli Lehtonen


9 kommenttia:

  1. Taitaa olla ramppikuumetta. Yhtenä kesänä kävin oman kunnan pensasruusuharrastajan pihassa avointen puutarhojen päivänä. Satoi kaatamalla, mutta näinpä silti ainakin ruusujen kokoluokan ja kasvutavan, jonkun kukankin. Ei ollut hukkareissu. Varmasti sinunkin puutarhaasi kävijöitä riittää.
    Hauskoja nuo lasten kommentit. Tänään luin pakinan, jossa todettiin olevan terveellistä tarjota lapsille myös pettymyksiä ja osoittaa aikuistenkin mokaavan. Täytyypä kysyä pojalta, kun hän tulee käymään viikonloppuna, onko jo toipunut äitinsä mokista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se! Äidit lohduttavat lasten mokia, lapset kenkkuilevat.

      Poista
  2. Rauhoituhan siellä nyt :D Ajattelepas toisinpäin. Kävit täällä ja kerroin, etten ole ketään vierailijoita tänne ottanut koko kesänä koska valtava kato on käynyt puutarhassani talven myötä. Saitko kuitenkin jotain mukavaa kokemusta mukaasi? Huomasitko ne huikeat aukkopaikat ja pienet taimet paikkauksina? Luulen, että ne eivät olleet se asia, joka mieleesi jäi täältä.

    Näemme omissa puutarhoissa sen puutteet ja tekemättömät työt. Virailijat eivät niitä havaitse. Heidän silmänsä löytävät sen oleellisen! Elämyksen. Nokka pystyyn ja rinta rottingille - puutarhasi on hieno ja erityinen. Mukavaa että annat toisillekin tilaisuuden nähdä sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita hyvä! Taisin lypsää myötätuntoa tai tukea. Ja sain. Näinhän se on. Taiteilijalla kuin muillakin tekijöillä tahtoo se itsekritiikki kasvaa työn mukaan. Kuten sinullakin! Ehkä jotkut hakevat niitä puutteita itseään pönkittäen. Jotkut hakevat uusia ideoita. Jotkut ilmapiiriä. Idea tässä kaikessa varmaan onkin antaa kaikille hakemaansa.

      Poista
  3. Omituiseksi minuakin poika tituleeraa :) no ollaan sitä sitten.

    VastaaPoista
  4. Samojen asioiden ja pelkojen kanssa meilläkin puuhaillaan, sillä puutarhapäivä on pian ja vettä riittää taivaalta. Toivotaan, että sunnuntai on sateeton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Aurinkoa ja lämpöäkin riitti sopivasti. Se oli mukava päivä!

      Poista
  5. Pelko pois! Siun ihana puutarhasi on maaginen paikka. Se on elämys jo pelkkien kuviesikin kautta... Olen varma että kaikki pihallasi poikkeavat ihastuvat ikihyviksi. <3

    VastaaPoista