perjantai 16. syyskuuta 2016

Ihastuttava luomus, Lawinia!

Ostin Lawinian juuritaimen mukaani kolme vuotta sitten kiertäessäni E-Suomen puutarhoja. Ostin sen Ainon Pihalta Savitaipaleelta. Aino sanoi, että jos tuo ruusu kasvaa puolivillinä tuossa tienkin varrella, niin kokeilehan hoitamalla sitä puutarhassasikin.

Epäilin kovasti. Mutta kolme talvea se on kestänyt . Vahinko vain, että se kukkii niin myöhään, kuten nytkin, että ei ehdi komeilemaan eikä puhkomaan kaikkia nuppujaan. Nyt tosin se on kärsinyt muutosta. Viime syksynä muutin sen tuohon, toivottavasti pysyvälle paikalleen, talon eteläiselle seinälle toiselle puolta Flammentanzia. 

Lawiniakin on köynnösruusu. Ja todella. Tänä kesänä se on kasvanut myös pituutta. 

Nyt kun olen liittynyt tuohon kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen, olen joukossa, jotka TODELLA ovat ruusuhulluja. Useat heistä asuvat E-Suomessa, joten heidän ruusulajikkeensa on paljon laajempi kuin se minulla on koskaan mahdollistakaan. Moni heistä tilaavat Saksasta mm. Tantaun ruusuja ja hehkuttavat niiden loistoa. Lawiniakin 'Tanklewi' on tämän suuren saksalaisen ruusufirman jalostustyö. Sen toi markkinoilla itse perheen pää Mathias Tantau vuonna 1980. Eli tämä on ollut markkinoilla jo 35 vuotta ja pitänyt suosionsa suuren lohenpunaisen kukan vuoksi.

 Tantaun perheyrityksellä on jo 100 vuoden kokemus ruusujen jalostamisessa ja kasvatuksessa. Tampereen Hatanpään puistossa Tantaun ruusuja on paljon. Ne voi tunnistaa n-merkinnästä.

Netistä löytyy englanninkielinen katalogi, jonka kautta voi itse tilata tantau-ruusuja. Yleensä ne ovat sopivia Suomessa vyöhykkeelle III asti. Joten on suorastaan ihme, että Lawinia minulla on vielä elossa. 

Ehkä se energia, minkä kohtasin Ainon Pihassa, on tarttunut myös ruusuun. Siellä tapasin myös intohimoisen puutarhurin, joka ulotutti puutarhaansa metsään asti metsätarhaksi. Siellä ihastuin myös erääseen angervoon, nimittäin kilpiangervoon. Ostin senkin taimen mukaani. Metsässä se oli kylläkin paljon komeampi kuin kilpiangervoni tuolla itäisellä seinän varjoisemmalla puolella. Mutta ihailtava siinäkin suurine kilpimäisine lehtineen.

Hauska mielikuva tuosta sanasta Lawinia. Sehän tarkoittaa melkein samaa kuin lumivyöry, laviinia. Joskus tuntuukin, että tuo kukka paisuu ja paisuu ja on kuin valtava vaaleanpunainen vyöry, jota tuskin hento oksa jaksaa kantaa. Otin sen näissä kuvissa kouraani, jotta sen koko tulee esiin. Lopulta se mahtuu tuskin kämmeneeni. Tuo toinen ja alin kuva on varmaan oikean värinen. Väri valokuvassa muuttuu riippuen siitä millaisessa valossa ruusua on kuvattu ja mihin aikaan päivästä. Tässä olen kuvannut ruusua neljän päivän ajan.





Unelmanani on nähdä tuo ruusu köynnöstävänä, jolloin voin telineeseen tukea noita ruusuja ja ne ovat paremmin nähtävillä, kun ovat korkeammalla. Ensi kesä sen näyttää!

Unelmia pitää olla!

The sexiest most amazing female voice ever in Britain's got Talent 2013 Alice Fredenham

Edellä tuore ilmestys ja pian sen jälkeen! 

5 kommenttia:

  1. Onpas julmetun kokoinen ruusunkukka! Tuollaisen edessä pitää hengittää hiljolleen :D

    Tantaun ruusuja on täälläkin kokeiltavana 'Baronesse', 'Aspirin' ja 'Rody'. Olivat tosi terhakoita taimia, jotka ovat säästelemättä kukkineet koko kesän. Tai noh - kun ovat uusia istukkaita, niin heinäkuun alusta - ettei tule liioiteltua.

    Onko sulla Leila talvetusniksejä, jotka olet hyväksi havainnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää Lawinia vieläkin paisuvan, kylmä ei sitä kohmeta. Varmaan jostakin muualta kuin Oulujoen taimistolta toit nuo ruusut. Mukava nähdä sinulla, miten ne selviävät!

      Poista
    2. Talvetusniksejä! No sammalta laitoin joskus, kun oli noita ruukkuruusuja ja silloin ne selvisivät. Jos raskit sieltä menninkäismetsästä sitä noukkia.

      Poista
    3. Niin ja ensilumen luonti niiden ympärille, jos sitä on vain vähän.

      Poista