keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sinullahan on intiaanipuu tässä!

Näin sanoi eräs kahvila-asiakkaani silmäillessään puutarhaa. Intiaanipuu?

Se kuulosti niin jännittävältä, että tarkkaivaisuuteni tuplaantui heti. - Mitä se tarkoittaa?
- No meillähän sitä sanotaan täällä marjatuomipihlajaksi, mutta sillä on monta muuta nimeä. Tuo intiaanipuu- nimi tulee siitä, että intiaanit hoitivat jo muinoin terveyttään tällä marjalla.
- Siis marja on syötävä?
- Kyllä, ja hyvin terveellinen monella tavalla.

Sain tämän puun tai pensaan pienen taimenalun Liisalta, taisin saada useitakin, mutta märässä alkupaikassa ne mätänivät. Yhden taimen pelastin ja siirsin sen muualle, jossa se pikkuisen jo ojenteli käsivarsiaan. Kolmas muutto sille tuli sitten tuon sammalsohvan taakse vähän rugosaruusujakin varjostamaan. Viime kesän aikana sen korkeus tuli kolminkertaiseksi. Olin iloinen! Ja yhden marjankin se teki, tosin se kuivui kokoon.

Alla kesäinen pensas ja syksyinen pensas. Sillä on tosi kaunis syysmekko.


 


Mitähän tämä salaperäinen pensas tuleekaan minulle antamaan?

Tutkin nettiä ja löysin kaikenlaista. Se todella antaa paljon muutakin kuin varjoansa puutarhaani.
Luettelen tähän sen etuja:
- Se on itsepölyttävä.
- Se on nopeakasvuinen.
- Se on pensastava puu.
- Se on koristekasvi valkoisine kukkaterttuineen.
- Täydellinen nimi tässä:

Marjatuomipihlaja, saskatoon – Amelanchier alnifolia

- Tuo nimi saskatoon tulee creenkielestä. Saskatoon kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista. Pensas kasvaa villinä Pohjois-Amerikassa.
- Amerikassa sitä nimitetään intiaanien mustikkapuuksi.
- Ja kas kummaa, heimoltaan se kuuluu ruusukasveihin.
- Jos ei ajoissa poimi marjoja, ne katoavat pian, sillä linnut rakastavat niitä. Marja maistuu mustikalle ja mantelille.
- Pensasta kannattaa alkaa leikata jo 5-vuoden iässä , ettei kasva liian korkeaksi. Se  helpottaa poimimista.
- Usein marjoista tehdään hilloa tai mehustetaan muiden marjojen sekaan.

- JA SITTEN SE PARAS!
- Marjatuomipihlajan (mikä kamala nimi suomeksi) marja on SUPERFRUIT!
- Se sisältää runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa! Monessa aineessa se ylittää jopa mustikan.
- Tämä marja ehkäisee rasvan muodostumista kehoon ja käy jopa laihdutusmarjana.
- Estää syöpäsolujen kasvua. Tällaisia tutkimuksia on tehty Itä-Suomen yliopistossa. 

Nyt pitää hakea sille hevosenlantaa ja kompostia juurille! Kuinkahan monta vuotta on odotettava, että saa edes maistaa noita marjoja? Ensi kesänä?

Siis kannattaa tarkistaa mitä pensaita tai puita kasvaakaan omalla pihamaalla!



5 kommenttia:

  1. Saskatoon on upea ja kukintakin keväällä kaunis. Meillä marjat meni punatulkkujen suuhun. Jos linnut ei vie marjoja niin ne päätyvät mehuiksi tai sellaisenaan pakkaseen..hyvää!

    VastaaPoista
  2. Tahtoo linnut kerjetä aina ensin. Ihan muutamissa minuuteissa lintuparvi putsaa pensaan. Ainoastaan ajoissa verkottamalla pääsee itse satoon osalliseksi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille, kun varoitatte! Ja onhan minulla kissat! En usko että vielä ensi kesänäkään saan marjoja. Vaikka onhan se nopeakasvuinen, eikö se ole lepän sukulaisia?

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä.
    saskatoonin yleistyminen kotipuutarhoissa tarvitsee vielä apostoloimista = julistamista sen hedelmien terveysvaikutuksista.
    - toinen, vielä SuperFoodimpi on sittä MustaMarja-Aronia !

    - - kuolettautumiset joutuvat kiertämään mm. nyt näiden marjojen nauttijat todella kaukaa .

    toinen asia:
    onko ruusulajikkeiden välillä suuria sato-eroja?
    ja oletko kiinnittänyt huomiota, onko maatiaisruusuilla aromikkaammat marjat kuin pitkälle-jalostetuissa-ruusuissa?

    Jos ihmiselle-mahdotoin siltihi tapahtuu vielä, osa meistä Valon-alaisista peäsee maiseen kotiimme itärajalle, ja sen pitkän kotitien varrelle voisi ajatella hyötykasveiksi mm. myös ruusupensaita.
    itse olen (valitettavasti) fakkiutunut (ruotsalaiseen?) ((=kerrottuun)) juhannusruusuun, koska lapsuuteni kodin = vanhanpuolen edessä oli paljon niitä kunnes bg:nen isäni tuhosi ne leikkomalla tyveä myöten pois.
    " Voi meitä ! "

    Satutko tietämään, olisiko Kainnuussa mitää paikallista omaa maatiaisruusukantaa?

    t.Milka Mustakylytär.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tunnen aroniakin, tasin tuota musta-aronia ei minulla taida olla. Juhannusruusu on nk. Suomen ruusu muualla maailmalla. Kainuunruusukin on olemassa. Varmaan löytöruusuna. Kokeile googlettamalla. Olikohan Oulujoen taimistolla?
      Jalostetummat ruusut eivät juuri kiulukoita tee, mutta ei kaikki villimmätkään ruusut tai ainkin ne ovat aika pieniä. Makuasioissa ei pidä paikkaansa onko jalostettu tai villi. Esim. Moje Hammarbergin kurtturuusussa on niin maukkaat ja paksut kiulukat, että kun eräät vieraat saivat sitä maistaa, tyhjeni pensas aika vauhtia. Myös Belle Poitevinen kiulukat ovat hyviä. Kiulukoilla on aika lailla oma makunsa, näkönsä ja runsautensa.

      Poista