En tiedä onko muualla käytetty tällaista nimitystä ruusuista, joiden nimiä tai alkuperää ei ole tiedetty.
Törmäsin tällaiseen nimitykseen ruususta, kun olin mukana kylämme historiikkikirjan toimikunnassa.
Siinä yhteydessä serkkuni, jonka äidin koti on ollut kylällä, kertoi lapsuutensa kesänvietosta mummulassaan. Hän sanoi ihailleensa kahta asiaa tuossa vanhassa maalaistalossa. Yksi oli ruusutarha käytävineen. Toinen oli kirjahylly jännittävine kirjoineen. Tavallisesti sellaisia assioita ei yleensä ollut maalaistaloissa.
Serkkuni muisteli, että ruusutarhassa oli kukkia, jotka olivat isoja kuin kahvilautaset, kauniita ja tuoksuvia. Hänen Ruusa-mummunsa oli nuorena tyttönä ollut Amerikassa ja varmaankin nyt Suomessa oli toteuttanut jotakin kaunista muistikuvaa unelmineen. Kun häneltä oli kysytty ruusun nimeä, hän oli nimennyt erästäkin yksinkertaisesti laivaruusuksi. Tämä tulkittiin siten, että hän oli saanut ruusuja joltakin merimieheltä tai merimiehen sukulaisilta. Jos ruusuja ei tuntenut tuojakaan tai niiden nimi oli vierasperäinen, tämä tulkinta olisi ihan ymmärrettävää.
Kun tulin emännäksi tähän taloon 35 vuotta sitten, lisärakennuksen yhteydessä sen päässä kasvoi kaunis kurtturuusu, jonka mieheni tulkitsi olevan hansaruusu. Se oli ainoa kurtturuusu, joka yleisesti tiedettiin. Se riitti minullekin.
Myöhemmin sain nähdä hansaruusun. Sehän ei ollut lainkaan saman värinen kuin tuo pihallani kasvava ruusu. Aloin kysellä ruusun alkuperää. Huomasin, että kyläni jokaisen vanhan talon pihamaalla kasvoi tämä samainen ruusu, myös Ruusa-mummun vanhalla kotipaikalla, vaikka puutarhasta ei mitään olekaan jäljellä, kun uusille rakennuksille on raivattu tila. Samainen kurtturuusu siellä kuitenkin vielä kasvoi. Talon isäntä esitteli sen talon vanhana ruusuna.
Olisiko tämä ruusu Ruusa-mummun vanhasta ruusutarhasta lähtöisin ja olisiko sitä juuritaimena annettu muihinkin pihoihin, kuten tapana on aina ollut. Kun ihastutaan johonkin kasviin, sitä toivotaan omallekin pihamaalle.
Olen verrannut tuota ruusua kirjojen ja netin sivuihen ja tullut viimein siihen tulokseen, että ruusu on Belle Poitevine, "poitoulaiskaunotar". Tällä ruusulla on kaksoisolentoja, joiden nimiä ovat 'Rudolf', 'Korvela' ja 'Anna-Liisa', löytöruusuja, mutta jotka ovat todettu Belle Poitevine-kannaksi. Näin luin Suomalaisesta Ruusukirjasta.
Se, miksi olen päätynyt tähän ruusuun, on sen tunnettavuus ja suosittavuus jo 1900-luvun alusta. Sen on kasvattanut Georges Bruant Ranskassa jo vuonna 1894 'Regenialan' siementaimena. Tämän löysin Pirjo Raution kirjasta Suomen ruusut.
Nähtävästi George Bruant on ollut ruusujen kasvattaja, koska hänen nimellään on myös valkoinen rugosa-ruusu nimeltä 'Madame George Bruant'. En kuitenkaan itse henkilöstä löytänyt tietoja. Mutta Belle Poitevinea ylistetään kaikkialla suurine magenta-vaaleanpunaisine kukkineen, jonka puolikerrannaisesta kukasta loistaa keltaiset heteet. Lehdet ovat voimakkaasti kurttuiset. Tuoksu on voimakas, joten juuri tästä ruususta olen valmistanut kahvilaani usein ruusujuomaa.
Näin olen aloittanut tutkintani ja esittelyni myös rugosaruusuistani, joita niitäkin olen lisännyt aina vuosittain puutarhaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!