Pohjantähti, ruusutarhani johtotähti!

Joskus viisitoista vuotta sitten rappasin talon seinustan eteläseinän vierustaa nokkosista ja vadelmista. Ja kivistä! Sain vain päähäni, että jotain voin siihen istuttaa, koska se on pihani lämpimin paikka. 

Maa oli köyhää, itsekin köyhä, joten hyvää multaa en siihen paljoa laittanut. Jotain vanhaa muurahaispesää metsästä kantelin. 

Ostin siihen jostain kumman päähänpistosta köynnösruusun nimeltä Pohjantähti. Ostin ruusun aivan sen nimen vuoksi. Pohjantähti on osoittanut tietä muinaisina aikoina merenkulkijoilla ja erämaassa vaeltajille. Jos se ohjaisi jotenkin minunkin elämää. Enpä arvannutkaan mihin.

Katinkontit. Paikka oli ruusulle liian kuiva ja hedelmätön. Se oli myös liian kuuma. Ruusu kärsi huonosta paikasta ja huonosta hoidosta. Se kukki silloin tällöin, välillä paleltui, välillä nosti päätänsä ja yritti. Itselläni oli selkävaivat ja kiireet. Pari kesää olin opiskelemassa, enkä ehtinyt puutarhaa hoitaa saati sitten honteloa ruusuakaan. 

Nyt vasta, viisi vuotta sitten, kun suunnittelimme talon kivijalan hoitoa ja oli pakko poistaa vanha ruusunrääpäle, löysin sille hyvän paikan kasvaa. Ihme ja kumma, että siitä jotakin oli vielä elossa. Sitkeä se on ollut, täytyy myöntää. Ruusuraukka, johtotähteni!

Vanhan tallin seinustalla, missä seinän vieressä on väkevää kompostia hevosen ajoilta, on ruusu kasvanut huimaa kyytiä. Se on kurkottanut katon harjalle, tunkenut oksansa jopa laudoituksen väliin ja tarttunut ohikulkeviin piikkisillä sormillaan. Olen asettanut vanhojen patjojen joustorungon siihen sen tueksi. Vieressä kasvaa kärhö nimeltä White Swan, joten kilpaa ne siinä rönsyilevät.

Paitsi, että viime talvesta se ei tykännyt. Kaikki varret kuolivat pois. Mutta juuresta se jälleen kohosi ja luultavasti kukkii ensi kesänä taas komeasti. Olen suunnitellut sille parempaa kiipeämismahdollisuutta. 

Mistäs tällainen Pohjantähti on Suomeen kotiutunut? Tämä ruusu, jota ei luokitella sen kummemmin mihinkään muuhun ryhmään kuin köynnösruusuihin, herätti mielenkiintoni. Tiedän, että se on ainoa näin pohjoisessa säilyvä köynnösruusu.

'Pohjantähti', Ruotsissa 'Polstjärnan' on syntynyt vuonna 1932. Missä? Kun löysin sen synnyttäjän, Harald Wasastjärnan, antoi se vähän jo vinkkiä. Hei, sehän on ihan suomalaisen kasvatusisän sormista lähtöisin! Ilmankos, Vaasantähti antoi ruusunsa nimeksi Pohjantähti. Nöyrin kiitokseni. Wasastjärna on tunnettu nimi Suomessa, mutta itse Haraldista en löytänyt enempää tietoa. Varmasti hän rakasti ruusuja!

 

Pohjantähden ruusuisänä on toiminut ruusu nimeltään 'Orléans Rose'. Äitinä keskiaasialainen Rosa beggeriana, jolta lapsi on saanut kylmänkestävyytensä. Keitäs tällaiset vanhemmat ovat? 

Löysin ruusun nimeltään Adeleide d'Orleans, mikä muistutti hyvin paljon kukinnaltaan Pohjantähteä. Löysin myös ruusun Orléans Rose, mutta se oli punainen. Ruusu on noin metrin korkuinen pensasruusu. Lajin kasvattajaksi mainittiin Levavasseur, Ranska 1909. Voi näitä sukupuita!!

Beggerianaruusut nimitetään ryhmäksi, johon Pohjantähti kuuluu. Itse alkuperäinen Rosa beggeriana kasvaa yleisenä Iranissa, Afganistanissa, Mongoliassa, Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa. Se on noin 1,5 -2 metriä korkea pensas,  Sen kukat ovat tertussa, mutta enemmän kerrottuja kuin Pohjantähdellä.

Viereinen kuva on Wikipedian saksankieliseltä sivustolta ja kantaa siellä nimeä beggeriana. Upea äiti meidän Pohjantähdellä!

Tämä ruusu on saksalais-baltialaisen luonnontieteilijä Alexander Gustav von Schrenk'n Turkestanista löytämä ruusulaji. Se viihtyy jopa 2000 metrin korkeudessa eli on sopeutunut kuiviin ja kylmiin olosuhteisiin. Mahtaa se olla kaunis siellä vuorten rinteillä!

Siis kyllä usein hämmästyn, kuinka paljon tietoa on kaivettu yhdelle ruusulajille! Onko usein sukututkimuksiakaan tongittu niin paljon kuin ruusun alkujuuria? Ja ruusulle löytyy usein joku henkilö, useitakin kuten tässä tapauksessa, joka sitä on tuonut esille. Kyllä ihminen ja ruusu ovat aina kulkeneet käsikädessä maailmalla!

Kun tätä kaikkea löysin, tunnen ihan huonoa omaa tuntoa, etten aikaisemmin arvostanut enempää tätä urheaa kiipeilijää. Tiedän nyt, että kevätahavan tullessa nuo vankat varret tarvitsevat kuitenkin peiton tuottaakseen valkoista kukkailoa jälleen kesäksi. Kaiken varalta sen teen.

Tämä ruusu on kuitenkin ollut se johtotähteni aikana jolloin en osannut vielä aavistaakaan, että joskus voisin luoda oman ruusutarhani. Joten näin olen tässä nyt antanut sille aivan oman arvonsa.

 Täällä Pohjantähden alla ...