lauantai 5. marraskuuta 2016

Hyvää yötä ruususeni, kauniita unia!

Marras on iskenyt hellästi puutarhamultaan!


Nyt ymmärrän, kuvaani katsoessa, miksi punamullalla maalatut rakennukset aikoinaan ovat vallanneet Suomen ja Ruotsin kyläyhteisöjä. Punamulta muistuttaa kaikesta lämmöstä, mikä kesästä ja syksystä jää maisemaan. Punaisesta mökistä on aina heijastunut sydämen usko selvitä kylmän horroksesta. Siltikin Ruskelan ruusu ei tahdo millään riisua kaunista asuaan.


Ruusun punaiset kiulukat kutsuvat lintuja aterioimaan ja energiaa keräämään.


Itse en ehtinyt paljoa noita kiulukoita poimimaan ja säilömään. Muutkin niitä tarvitsevat kuin minä ja vierailijani.

 
Ruusun lehdet kantavat hyvin monenlaisia eri sävyjä syksyisin. Jotkut ruusut eivät millään usko syksyn loppumista, kantavat heleää vihreyttään ja selvästi palelevat. Kuten alla Orjanruusu ja Minette. Usein juuri niiltä menehtyvät viimeistään kevään aikana nuo oksat.



Harmaassa ympäristössä korostuvat taas ihanasti vaaleanpunaiset ruusujen kukinnot ja lämmittävät ohessa niiden varsia. 


Lähden lisäämään tänään vielä viimeisiä peittoja herkemmille ruusuille, kuten Flammentanz, Presidetti Kekkonen, Peace ja Lawinia. Myös lisämultaa laitan kanadalaisille ruusuille. Muut ruusuni ovat tottuneet pohjoisen marraspeitteelle. 

Hyvää yötä rakkaat ruusuystäväni! Kesäisen aurinkoisia unia teille. Nuo pajukiemurat kantakoot unisiepparin roolia puutarhassani. 

Tämä kehtolaulu on niin kaunis! Carola ja Tuutulaulu


1 kommentti:

  1. Kevään iloista jälleennäkemistä odotellen! Olkoon talvi lempeä ja ruusuille suotuisa. Viime talvi kuritti ihan riittävästi.

    VastaaPoista