torstai 17. marraskuuta 2016

Kreetan ruusu, Nystyruusu, Rosa glutinosa

Ruusut ovat hyvin paljon myös makuasia.

Olen oppinut, että jotkut pitävät jaloruusuista niiden upeiden kukkien vuoksi. Jotkut pitävät kotoisista tutuista pimpinelloista. Jotkut pitävät tuoksuvista ruusuista. Jotkut pitävät vaaleanpunaisista, valkoisista tai punaisista ruusuista. Jotkut eivät pidä ruusuista lainkaan. Jotkut ovat aivan hulluina niihin, kaikenlaisiin. 

Mistä minä pidän? Pidän yksilöllisestä ruususta. Ja sitä enemmän, mitä enemmän sillä on historiaa ja tarinaa takanansa. Kun kirjoittelen tässä toista osaa Ruusutarhan tarinoita-kirjaseeni, tämä kaikki käy hyvin ilmi. Minun pitää saada tutustua ruusuun niin, että siitä tulee persoona. Ja jokaiselle löytyy tarinaa enemmän tai vähemmän.

Nyt kerron ruususta, jonka ensivaikutelma minulla oli, että se ei oikein kuulu mihinkään ryhmään. Suomenkielisessä nettitietoudessakin on siitä hyvin niukalti tietoa. Pitää tonkia latinankieltä ja saksan- ja englanninkielisiä sivustoja. Ihana, että eräästä blogista sain vinkkiä latinankirjasta, missä on kuvattu kasvien nimien suomennoksia, Latinaa puutarhureille. Ja lahjana itsellä jonkinlainen kielitietous.

Tämä ruusu, mistä nyt kerron, on vaatimaton villiruusu nimeltä nystyruusu, Rosa glutinosa, synonyymina löytyy myös Rosa pulverulenta.

Toin kotiini tämän ruusun erään ruusunkasvattajan innoittamana. Hän nimittäin teilasi tuoksuttomat jaloruusut täysin, melkein muoviruusuina ja nosti esiin vanhoja ruusuja, kuten tämän nystyruusun, jolla on aivan omintakeinen tuoksu. Itse kukka ei tuoksu, vaan pensaan lehdet tuoksuvat mänty-metsälle ja pihkalle. Hän neuvoikin minua is-tuttamaan sen sellaiselle kulkupaikalle aurinkoon, jotta ohikulkeissa tämä ruusu löyhäyttää nenään ihanaa pihkantuoksua lehdistöstään, kuten hänellä kotonansa. 

Sen tein. Ja hyvin se on siinä kulkutien varrella eteisen edessä alkanut kasvamaan. Tosin se ei kovin korkeaksi ja suureksi kasvakaan,  vain noin metrin korkeuteen. Suloinen on sen kukinta, yksinkertainen ja hieman marmoroitu vaaleanpunainen väritys. 

Suomisanakirja ei tunnista sanaa nysty,  vaikka selvästi tuo ruusu on nimetty kansanomaisesti. Latinankielen sana 'glutinosa' tarkoittaa tahmeaa. Sitä kyllä ruusun lehdet ovatkin. Kun hieroo pikkuisen niitä sormiinsa, saa mukaansa tuon ruusun parfyymin. Tuo toinen nimi 'pulverulenta' kertoo vähän samaa eli tarkoittaa pölyn peittämää. Sen nimen perästä löysin M.Bieb ja vuosiluvun 1808. Liekö joku tämän ruusun tutkija tai kasvattaja?

Nystyruusuni on vasta parin vuoden vanha.
Englanninkieliseltä sivustolta löysin ruusua nimetyn Kreetan ruusuksi. Ruusu kasvaa siellä, kuten myös muualla Kreikassa ja Sisiliassa villiruusuna. Ihastuin matkustellessani Kreetan saareen ja varsinkin saaren yrtteihin. Eikö juuri sieltä ole kotoisin Suomeenkin levinnyt hortta eli hortoilu, luonnonyrttien käyttö? Löysin tähän ruusuun kytketyn myös yrttiruusu-nimityksen. Tämän tulkitsisin siten, että Kreetalla sitä varmaan käytetään hyödyllisenä horttakasvina. Pitänee kokeilla kuivattaa ruusun vihreistä lehdistä teeainesta, kunhan se vähän tuosta tuuheutuu.

Näin villiruusut tulevat pihaani tuoden mukanaan monenlaista viisautta. Kummasti ne aina polkuni kiemuroihin yhdistyvät.

Nyt kuunnellaan

3 kommenttia:

  1. Tosi kaunis omassa vaatimattomuudessaan tuo Nystyruususi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pieni vielä, mutta terhakkaan oloinen. Kiitos vierailusta Nettimartta!

      Poista
  2. Ystävällistä haastetta heitin sulle blogiini! Kurkkaapa innostuisitko!

    VastaaPoista