Jyllätyt jäljet!

Korvani herkistyi yksi päivä kummalliselle jylinälle. Ja kun menin pihalle katsomaan, niin tiellä oli traktori pitkän telineen kanssa kaatamassa tuosta naapurin metsästä vanhat koivut pois. Toki olinkin pelännyt syysmyrskyissä, että voi voi, kun nuo koivuvanhukset kestäisivät.

Nyt on se pelko pois. Ja kun katkottuja runkoja katselin, niin ovathan ne keskeltä lahoja, kuten kuvissa näkyy.

 

Katselin pihani kahta vanhaa koivua. Niitä en ole raskinut vielä kaataa. Ne ovat niin paksuvartiset ja vehmaat. Oikealla on kasvamassa uusi kaunis koivu.

Naapurustossa on paljon kaadettu vanhoja puita. On todettu, että tuulenpuuskat ovat olleet usein kovia ja arvaamattomia. Kannattaa vähän katsella noita vanhoja pihapuita. Ne nykyään kaatuvat noilla koneilla pätkittäin niin kätevästi. Sekin maksaa, mutta talon korjaaminen voi maksaa enemmän.

Jylläystä näkyy tänä kauniina aurinkoisena lauantaina muutenkin. Lapset ovat rakentaneet ihmepolkuja ja syvänteitä tuonne paksuun lumeen, ja luulenpa että siinä on koko roppa saanut aikamoista liikuntaa.

 

 

Pitihän itsekin vähän jyllätä. Puhdistin savusaunapolkua. Se on melkein metrin syvä!

Nauttikaamme lumen ja auringon ihanuudesta!