Ruusun kumppanikasveja 2019

Ruusujen kumppanikasveja 2019

Vuonna 2014 kirjoitin blogin ruusujen kumppanikasveista tässä.

Koska se on hyvin luettu sivu, ajattelin sitä vähän päivittää paremmalla kokemuksellani. Silloin oli osa ruusulajikkeistani hyvin pieniä. Sieltä ne ovat nyt kuitenkin ponnistaneet korkeuksiinsa ja yrtit yrittävät selvitä parhaansa niiden juurella. Huomata täytyy, että puhun nyt ruusupensaista, en ryhmäruusuista, jotka varmasti tarvitsevat hyvin peratun ympäristönsä. Ja sekin on syytä ottaa huomioon, että puutarhani on etupäässä puolivilli. Perkkaan ja puhdistan mitä yksin kerkiän, mutta en stressaa järjettömiin itseäni tarkkuudella. Nautinto ennen kaikkea.

Kun istutan ruusun, juurelle on helppo istuttaa myös jotakin matalaa kasvia, joka ei vie ruusulta voimia, mutta varsinkin keväällä näyttää nätiltä. Useiden juurelle olen istuttanut krookuksia. Mutta enemmän suosin yrttimäisiä kasveja, koska niillä on montakin merkitystä. Ensinnäkin usein ne kukkivat kauniisti ruusun kanssa (mäkimeirami, ajuruoho, minttu, iisoppi), ne pitävät tiettyjä hyönteisiä loitolla eteerisillä tuoksuillaan, mm. punkkeja ja kerään niitä talven varalle.

E-Suomesta löydettyjen ruusujen juurelle on mukava istuttaa nille tuttuja kasveja kuten vuokkoa, pientäkäenrieskaa, kevätlinnunsilmää ja kevätkaihonkukkaa. Olen kylläkin repinyt enimpiä pois silloin, kun ruusuntaimi on vielä pieni, mutta se kasvaa kyllä syvillä juurillaan voimakkaasti ja voittaa kumppaninsa. 

Akankaali on kamala rönsyineen, mutta leikkaan enimpiä ruohonleikkurilla surutta pois, samoin tuoksukurjenpolvi ottaa liikaa alaa. Revin niitä jo syksyllä liikoja tiettyjen ruusujen juurilta. Violetti akankaali on kyllä kaunis, kun se kukkii yhtä aikaa kellanvalkeiden kiiminginruusujen kera. 

Valkoisia akilleijoja olen istuttanut ruusujen joukkoon, ne ovat herkän kauniita. Valitettavasti valkoinen väri ei aina niissä onnistu, usein taimi onkin lila. En tiedä teinkö virheen, kun istutin konnantatarta ruusupuskien väliin. Se on kova leviämään ja voimakaskasvuinen. Ehkä revin sitä pois. Harjaneilikkaa on joidenkin ruusujen juurella, mm, Paavolan ja Wasagamingin, eikä varmasti haittaa, se kun kukkii oikeastaan vain joka toinen vuosi. Joissakin paikoissa pensaiden välissä kasvaa jaloangervoja, joiden röyhelömäiset vaaleanpunaiset kukinnon on kauniita myöhään syksyllä.

Yritän poimia tähän tuoreempia kuvia:

Eri väriset esikot pilkuttavat väreillään ruusuaitaa ruusujen takana eivätkä vie ruusuilta
juurikaan voimia, 

Pienikäenrieska Suorsa-ruusun juurella kukkii keväällä.

Syysasteri on kaunis loppukesästä ja saa tukea Olkkalan tuesta. Kukkii Olkkalan
jälkeen, kuvassa muutama kukka vielä, eikä haittaa ruusun kasvua. Ehkä sitäkin
saa vähän silmällä pitää, ettei liikaa ota valtaa.

Jalometsäkurjenpolven sinisyys on niin kaunista valkoisten ja vaalean-
punaisten ruusujen keskellä.

Lukkaroistenperän metsäruusun mukana on tullut pikkusydän, mikä
sopii ihan hyvin.

Kevätlinnunsilmä on kaunis ruosteenpunaisen nukkeruusun varsien
lomassa.

Pikkunarsissi sopinee Katri Valan juurille.

Rugosaryhmän väliin olen istuttanut akilleijoja ja tuoksukurjenpolvea.
Sen vaaleanpunaiset kukat maanrajassa näyttävät hyvältä.

Tuolla blogin kansikuvassa näkyy valkoisen akilleijan herkkyys Valamonruusun rinnalla. 

Mielestäni muut perennat vain korostavat ruusujen kauneutta. Tosin yksi väri ei onnistu;

Palavarakkaus ja Hansaruusu, värit eivät käy yksiin ollenkaan!

Villikukatkin ovat kauniita. Minulla on tullut varkaana nurmitädyke, minkä annan kukkia Kempeleen kaunottaren ja Teresaruusun juurella, kunnes kuihtuu, sitten ajan ruohonleikkurilla nurin. Niin kaunis sininen väri sillä on. Samoin pihallani on paljon kuminaa. Kuminankukat ovat herkän kauniita ruusupensaiden lomissa eivätkä haittaa. Yritän ehtiä poimia siemenet ennen kuin ne putoavat, omaan yrttipurkkeihini. Harmi kun en nyt löytänyt kuvia näistä.