Neuvoksettaren ruusu 'Spek's Improved'

Neuvoksetar-ruusun kanssa olen ajatellut omahyväisesti itseäni. Mieheni useiden kyselyjen jälkeen suostui ottamaan  eläessään vielä vastaan kunnallisneuvoksen arvonimen. Se olikin Einolle kaunis kunnianosoitus työstään. Kyselin kerran taimistolta neuvoksenruusua, sillä sehän kuuluisi ilman muuta hänen muistolleen rakennettuun ruusutarhaan. Ei ollut 'neuvosta' taimistolla, mutta oli neuvoksettarenruusu. Silloin naurahdin, 😏, olenhan neuvoksetar, ja oitis tämä ruusu lähti mukaani. 

Rosa x spaethiana 'Spek's Improved', Hollantilaisen ruusumiehen Spekin parannettu versio kai neuvoksenruususta (Hollandica), vanha piharuusu. Se on risteytetty vuonna 1888 Rosa Palustris x R. Rugosa, kerrottu vaaleanpunainen tuoksuva kukka, aika iso, jopa 10 cm.

Ennen kuin istutin tämän ruusun, otin tarkasti selvää sen ominaisuuksista. Ensinnäkin sitä kutsutaan ruusupuuksi sen korkeuden vuoksi, yli 3 metriä. Se viihtyy puolivarjossakin. Se on herkkä ruusuruosteelle. Kuten Pirjo Rautio kirjoitti, että yhden vuoden se kukki komeasti, seuraavana vuonna siihen iski ruoste. Kun hän sitä myrkytti, se kuoli kokonaan. 

parissa vuodessa se jo komeili yli metrin, mutta
ei vielä paljoa kukkinut.

Joten istutin sen yksinään olemaan talon itäistä seinää vasten nurkalla, jolloin siihen ei paista koko päivää aurinko. Ja viime vuonna rakennin apumiesteni kanssa siihen kunnon tuen heinäseipäistä. Ei ainakaan lumi tai tuuli sitä maahan kumoa. 

Tuo tuki on vähän romuluisen näköinen, vanha kun on, niin viime viikolla pääsiäisen aikoihin poimituista pajuista tein siihen vähän koristeluja. Yritin keventää sen jyhevää muotoa. Siitä tuli humosristisen oloinen ruusupuun tuki.

Pensas itse on vähän ruipelo vielä silmuineen keväällä. Parempi näin, että silmut aukenevat hitaasti. Nyt vain odottamaan sille runsaskukkaista kesää. 

Luin ruotsinkielisiltä sivuilta siitä vähän lisää. Sen 'Hollandica-versio tekee yksinkertaisia kukkia ja paljon kiulukoita. Tämä paranneltu Improved-muoto ei juurikaan tee kiulukoita. Sveriges lantbruksuniversitet- sivuilta löytyi myös tieto, että molempia on käytetty vahvasti kasvavana juurikasvina vartettuna ryhmäruusuille ja pylväsruusuille. Siksi vanhoista pihoista usein onkin löydetty ryhmäruusujen kuoltua neuvoksetar-ruusu. 

Tuosta tulikin mieleen. Istutin Europeanaan vartetun ruusun torniolaakson ruusun viereen. Mikähän ruusu se on? Ties vaikka olisi tuo yksinkertainen neuvoksetar. Se ei ole kuitenkaan metsäruusu. Toivon että se kukkisi tänä kesänä, jotta voin tutkia sitä enemmän.

Uteliaisuuttani katsoin vielä tuota ruusuni toista lajia Rosa Palustris. Sehän on villiruusu Pohjois-Amerikasta kotoisin, sieniruusuksi siellä kutsuttu. Suomessa sitä kutsutaan luhtaruusuksi. Tässä kuva Pirjo Raution sivulta. Herkän kaunis ruusu! Tarkistin heti saatavuutta, mutta ei tätä ruusua löydy taimistoilta. Ihastuin siihen.

Toisaalta ihmettelen, miten tämän 'suoruusun' ja rugosaruusun risteytyksellä voi syntyä neuvoksetar. Täytyy olla kyseessä jokin kerrottu rugosa-lajin muoto. Vai tarkoitettiinko tällä neuvoksetar Hollandicaa? 

Ps. Päivitys vuodelta 2019:

Neuvoksetar oli tämän vuoden eräs komeimmista ruusuista. Se todella kurottautuu tuonne kolmeen metriin jo, on ollut terve ja vahva, kukkinut runsaasti. Olenkin ollut vähän ihmeissäni sen kukasta, sillä se teevadin kokoinen, hennosti tuoksuva ja todella kaunis! Se kukki pitkään ja vielä marraskuussakin teki nuppuja. Se pudotti lehdet hyvin myöhään, oikeastaan ei vieläkään ja siksi olen siitä huolissani, mikä on sen kohtalo tulevana keväänä 2020. Tuo huono tuleentuminen näyttää pahalta. Myös tämä talvi, jolloin välillä on lunta, vettä ja jäätä, liekö kunnolla maa routinutkaan.