Ei se ihan niin saa olla, että puutarhan ruusut, perennat, puut ja pensaat ovat aina vaatimassa sitä ja tätä ja että puutarhurilla olisi yksin velvollisuus hoitaa heitä kuin lapsiaan. Kyllä heiltäkin voi pyytää omia toiveitaan! Heilläkin on velvollisuutensa; näyttää kauneutensa!
Näin tein tänä aamuna kun tutkailin ruusujani ja poimin niitä kääriytyneitä ruusupaholaisia pensaista. Taas kourallisen, pesään laitoin. Eihän niistä enää kukkia kuitenkaan tule, vaikka puristelisikin niitä.
- Toivon, että edelleenkin tänä kesänä Ilo ja Onni kukoistaisivat pihani kesässä! Kiitos edellisis'ä!
- Olkkala, kaunis olet, mutta toivon, että työnnät noita juurivarkaita muualtakin kuin nurmikolta. Katsos, kun lähellä pääjuuria on tilaa vaikka kuinka. Ja häätäisit pois sen viime kesän oksienkatkojan. Toivon nyt runsaampaa kukintaa.
- Ruustinna, sinä siellä kirkontornituessasi, olet kasvanut ja tuuheutunut, mutta olet ollut aika laiska kukkija. Kerro minulle, mitä pitää tehdä, että kukkisit enemmän.
- Ranskalaiset ja kanadalaiset ruusuni, ettekö kuulu tänne näin pohjoiseen? Nyt näen Anais Segelasin juurella uusia versoja, kiitos. Samoin toivoisin, että Alan Blanchart, Adeleide Hoodles ja Peace nostaisivat päänsä myös.
Adeleide |
- Viggo, tiedät että sinun luojasi Pirjo Rautio on mennyt taivaalliseen ruusutarhaan. Viime kesän olit varmaan yhtä sairas kuin hän ja minäkin. Nyt olet voimistunut. Tiedän runsautesi ja kauneutesi. Näytä se jälleen tänä kesänä!
Viggo |
- Ja te salaperäiset ruusupensaat, joita olen jo muutaman vuoden hoitanut, ette vielä ole kukkineet, jotta näkisin millainen kauneutenne on ja voisin etsiä lajinimen. Utelias kun olen! Tuokaa kukka silmiini!
- Ja te rakkaat ruusuni, joita olen kaivanut ulos ja siirtänyt, mielestäni parempaan paikkaan, kuten Ainolan, Alavanhovin ja Nankin-ruusun. Toivon, että ette siitä panisi pahaksenne, vaan osoittaisitte, että löysin teille jotain parempaa maata ja tilaa.
Luumuruusu 'Ainola' Oulun löytöruusuja |
Posliinikaunotar, Pirjo Rautio |
Paimio 2017 |
Voi, voi, toivoinko liian paljon?
Aina kannattaa toivoa! Joskus toivomiseen pettyneenä olen siirtynyt uhkailuun. Sillä on ollutkin mystisen suuri mahti! Viimeksi manasin kasvihuoneen tilanvaltaajana rehottavaa viiniköynnöstä, joka ei kukkinut. Ilmoitin sen lähtevän seuraavana keväänä ulos kasvamaan, jolloin se tekikin ihan hysteerisen määärän nuppuja - ja siis satoa oli ihan hurjasti.
VastaaPoistaSiis kyllä on kasveillakin tunteensa, pelkonsa ja uhmansa!
PoistaPaljon toiveita mutta asiallisia. Taidan itse olla liian kiltti puutarhuri🤔
VastaaPoistaNita tuossa ylhäällä kirjoitti, että jopa uhkaukset auttavat.
Poista...:)niin kauniit toiveet kuulostaa ihanalta.mutta uhkauksia on täälläkin jaeltu,toivomuksia paremmin toiminut.
VastaaPoistaToivon:) että hempeät pyyntösi toteutuu......
..kesän päälle..ne jää nähtäväksi.
Useana aamuna olen jo poiminut kourallisen kääriäisen vaurioittamia versoja... kärsäkästäkin tiirailen, vielä ei ole näkynyt.
PoistaOlen käynyt usein kurkkimassa siun ruusutarhaasi, toivotaan että toiveesi toteutuvat
VastaaPoista