Miten onnistun talvehdittamaan "Kultaruusun"?

Sain serkultani Riitalta suuren kukkaruukullisen hyvin vanhaa lajiketta, jolle hän ei tiennyt oikeaa nimeä. Hän tiesi, että sitä on nimitetty Kultaruusuksi, Evakoksi ja Kaarinaksi. Kultaruusuksi?

Kuva Riitta Härönoja

Kuva Riitta Härönoja

Muistan ne kerrat, kun olen ihaillut tätä loisteliasta kukkaa Riitan pihamaallaan. Hän on talvehdittanut kukkaa viileissä paikoissa, kuten kellarissa. Tällaisia paikkoja hänellä ei oikein enää ole, kun asuu nyt kerrostalossa. Siksi hän ojensi pyytävästi ruukun minulle, jotta pitäisin sen elossa.

Tiedän, että kukka ei ole perenna, mutta se siementää juurillensa. Kevään tullen nuo siemenet alkavat itää ja taas on runsas kukinta tiedossa. Mitenkähän minä onnistun tässä tehtävässä?

Otin yhteyttä Jari Särkkään. Hän totesi kuvasta kukan vanhaksi lajikkeeksi. Hän muisti nimen Hyvän Äidin Kukaksi ja apinakukkien heimoon kuuluvaksi. Minulla itsellä tuli mieleen tohvelikukka. Kuten rakkaalla lapsella, ehkä tälläkin on monia nimiä. Serkkuni muisteli, että tämä kukka saattaa olla ihan hänen äitinsä peruja.

Kiitos Jarille, hän antoi hyviä neuvoja! Kuitenkaan en tiedä, miten käy. En onnistu kaikkia pelargonejanikaan talvehdittamaan, kuivuvat tai mätänevä. Pitää olla tarkka veden antamisessa. 

Hajotin kyllä tuota ison purkin sisältöä. Otin siinä kasvavan muratin aivan erikseen ja vein sen koleaan vinttihuoneeseen ikkunalle. Osan jo pienistä taimista käärin sanomalehteen ja kaivoin syvälle multaan. Osan otin toiseen kurkkapurkkiin ja yritän säilyttää sitä viileässä vinttihuoneessa. Ehkä hulluin temppuni oli se, että kaivoin ruukun heikkaläjään ja lapioin hiekkaa ruukun päällekin. Voiskohan osa säilyä näin?

Nämä vanhat lajikkeet ovat kiehtoneet minua aina, vaikka en mitenkään järjestelmällisesti ole niitä etsinytkään. Äidin peruja. Liian paljon tulee markkinoille uusia ja herkkiä lajikkeita, joilla ei ole aina pitempää kestävyyttä. Naapuri kertoi juuri, että heillä oli punaviinimarjapensaita ja niihin tuli heti joku ruoste, ihan vuosien perään ja hänen täytyi raivata ne pois. Ei sellaista minun vanhoissa pensaissa ole ollut. Siksipä kerroin yksi kesä ystävilleni, että saa tulla hakemaan vanhaa, hyvää ja kestävää lajiketta, koska minulla oli noita pensaita aivan liikaa. Pensaita tultiin heti hakemaan ja tyytyväisenä vietiin pois juurakkoine päineen.

Tiedän, että Maatiaiset ry pitää ylllä vanhoja lajeja ja lajikkeita ja yrittää pelastaa ja levittää niitä. Se on hieno työ! Minäkin yritän nyt pelastaa tämän vanhan kasvin.