Ruusuisia uutisia

Huh, se on sillä lailla, että kun kirjoittamiseen aika meneekin jokin muu taho, kuten romaanien kirjoittaminen, niin blogijutut jäävät vähemmälle!

Nyt aion kuitenkin palata ruusujen pariin. Ennen kuin kerron omista ruusuistani, tuon esiin minulle kivoja uutisia tai esittelen tässä sellaista, mikä innostaa.

Pirjo Rautio ehti ennen kuolemaansa saada valmiiksi iki-ihanan kirjansa tarhapimpinella- ja harisonruusuista. Aion hankkia enemmänkin hänen luomia ruusujaan ja joitakin olen jo hankkinutkin. Suomalaisuus ennen kaikkea! Ainakin tähän tarhaan, jossa suosin nimenomaan pensansruusuja. Kuvassa on kaikki ne Pirjon kirjat, joita jaettiin ilmaiseksi Suomen Ruususeuran jäsenille. Kuinka hieno lahja häneltä! Päällimmäisenä tuo hänen viimeisin kirjansa. 

Usein puutarhassani vierailleet kysyvätkin, mistä olen saanut ruusutietoni. Yksi suuri tietolähde on ollut Pirjo Rautio. 

Nyt tosin lainasin kirjastosta Ingmar Lindqvistin upean ruusukirjan, jossa on aivan ihastuttavia kuvia ja hyviä neuvoja ruusujen hoidosta. Sitä olen lueskellut ja nauttinyt hyvistä valokuvista.

Tässä jokin aika sitten tuli postista Ruusunlehti, ruususeuran uusin jäsenlehti, jonka yleensä luen kannesta kanteen. Nyt sieltä löytyi mm. Lauri Korpijaakon kutkuttavan mielenkiintoista selkoa siitä, miten ruusuja kannattaisi risteyttää ja kokeilla omien lajikkeiden löytymistä. Tässä uusimmassa lehdessä hän esitteleekin upeita omia ruusujaan. Huh, noita miehiä, kun he ovat ruusuhimoisia! Ei heille riitä ne lajikkeet, mitä markkinoilta löytyy, vaan heidän pitää luoda omiaan. Pirjo Raution lisäksi en ole törmännyt toisiin naisiin, jotka harrastaisivat näin pitkälle ruusuja.

Olen joskus lukenut, että ruusu on antrogyyni kasvi, yhtä lailla feminiinen ja maskuliininen. Alan epäillä nyt kahdeksan ruusuvuoden harrastukseni ja tutkimiseni jälkeen, että ruusu kuuluu enemmän miesten puuhiin kuin naisten. Miehet toimivat intohimolla sen kimpussa, naiset vain ihailevat ja haistelevat. Ja odottavat sitä ruusukimppua miehiltään!

Yksi todellinen ruusu-uutinen tuli koto-Raahesta. Ystäväni Tita Haapajoki möyrii tuolla Raahen puutarhaistutuksissa ja nyt hän rakentaa erääseen puistoon raahelais-aiheisen istutusalueen. Meidän kylän omenapuu "Lasikangas" on sinne myös istutettu. Se puu on kummallinen siitä, että se itse pölyttää itsensä. Olenkin käynyt sen löytäjän Aila Nikolan pihalla poimimassa maasta monta sangollista omenia ja syönyt ne kaikki! Kun ne ehtivät kunnolla kypsyä, ovat ne niin ihanan maukkaita ja raikkaan kirpeitä. Ja voi mikä omenaviini niistä syntyykään!

Lisäksi Tita on istuttanut siihen nyt aidot raahelaiset löytöruusut, kuten Sofian ruusun ja Malvaruusun. Raahelaista keltaruusua, Viljaminruusuakin, siihen vielä istutetaan. Myös Suviruusua, joka on koristellut yleensä kaikki vanhat pihapiirit Raahessa, mutta purkamisien voimasta monelta pihalta on hävitetty tämä ruusukin. Kerta kaikkiaan upea juttu Titalta! 

Jospa siihen löytyis myös muutakin raahelaista... perennoita ja unohtuneita pensas- ja puulajeja.

Tässä linkki Myrhbergin puistoistutuksiin.