Juhannusruusu ja Järnefelt

 Lisää Juhannusruususta...ja vähän astrologiaakin.

Syntymäkarttaani kohden löytyy kaksi tärkeää paluuta. Se tarkoittaa sitä, että joku planeetta kiertää tuolla ympärillämme siten, että se on samassa asemassa kuin syntymähetkelläni. Tällainen tapahtuma on kevättä kohden tulossa Rosa-asteroidilla ja Ceres-planetoidilla; Rosa yhtymä Rosa ja Ceres yhtymä Ceres. Rosa muistuttaa talven alla nukkuvasta ruusuista, ja Ceres vahvistaa sisarrakkautta, hedelmällistä luovuutta sekä myös kosketusta Äiti-Maahan.

Eipä siis ihme, jos mielessä jo pyörii ruusut. Poimin tähän Eero Järnefeltin kauniin Juhannusruusumaalauksen. Hän on yksi suomalaisen maisemamaalauksen ja tilannemaalauksen mestari. 

 

Tässä maalauksessa tietenkin näkyy myös maisema. Lainasin tätä kuvaa eräästä blogista.

Muistelen, että tämä maalaus oli mukana myös Kasvien taide-kirjassa, jonka esittelin tässä.  Ja tarkoitukseni onkin jatkaa vielä kasvitaiteilijoiden esittelyä.

Näkisin, että tämä maalaus on tehty liitupastellityönä. Satoja ja ehkä tuhansia maalauksia on tehty aiheesta juhannusruusu, mutta tämä jotenkin herkisti mieleni, ehkä siksi, että itsekin ihastuin liitupastellityöskentelyyn. 

Eero Järnefältin viimeisin maalaus löytyy kotikaupungistani, Raahen kirkosta, joka viime vuonna juhli 100-vuotispäiviään. Järnefelt maalasi alttaritaulun nimellä 'Heräävä toivo' 1926. Aihe sopi hyvin vanhaan purjevene- ja merenkävijäkaupunkiin. Kuva on Wikipedian sivuilta.

Hyvin kuvaava maalaus tälle kriisitäytteiselle ajalle! Vaahtopäälaineita!  Mutta toivoa on!

Matti Salminen ja Merellä!

Ruusukansion aloittaminen

Olen pitkään miettinyt, miten nimeän ruusupensaani. Nyt kun niiden lukumäärä kasvaa kesä kesältä, voin unohtaa itsekin, mikä on mikä.

Olen katsellut muiden kyltityksiä. Usein ne ovat piilossa piikkisten oksien lomassa. Usein aurinko ja sade on paahtaneet ne niin, että nimi ei ole enää selvä. Olen keskustellut puutarhureidenkin kanssa tästä. Ajattelin ensin, että numeroin ruusuni ja teen pienen kartan. Mutta sain kuulla, että kyllä nimikyltti suomen- ja latinankieleisen nimen kanssa täytyy olla. Joten teen pieniä lappuja oksiin sitoen, ainakin näin alussa. 

Mielestäni se ei riitä. Sillä kuitenkin joudun esittelemään niitä enemmän, sitä mistä ne ovat ja niiden taustaa.

Siksipä päätin tehdä pienen ruusukansion, josta jokainen voi lukea enemmän tietoa haluamastaan ruusulajikkeesta. Tietenkin on mielessä painettu ruusuvihkonen, mutta se saa vielä odottaa ainakin seuraavaa kesää. Ja tottakai haluan käyttää siihen kirjoitus- ja kädentaitojani.

Tähän esitän tällaisen tarinatavan tuoda ruusua esille. Kuvani ja tarinani Juhannusruususta, taigarunouttakin :

 

Juhannusruusu oli pihan keskeisellä paikalla tuomen edessä suoraan etelään ja hymyilemässä pihan yli kulkeville, siellä ahertaville ja leikkiville. Äiti sitä hoivasi rakkaudella, iloitsi siitä. Isä soittajaystävineen sen edessä soitteli valsseja ja tangoja kauniin kesätaivaan alla. Naapurin lehmät sitä tulivat kuuntelemaan kaulat pitkällä aituuksessaan. Ja me sisarukset olimme hiljaa nurmella kukkaseppelettä sitoen. Äiti toi pihalle pöydän ja siihen päiväkahvit, mehua ja tuoretta pullaa.

Kaikki se kuuluu suomalaiseen kesään. Juhannusruusu, Rosa pimpinellifolia ’Plena’, Suomen valkoinen ruusu, kuten sitä muissa maissa kutsutaan.

Vaivatta se on kasvanut Ruusumuorin pihassakin, kukittanut aidanvierustat, sirotellut itseään kivien koloihin, täyttänyt maakellarin katon ja nyt suojelee tuulelta savusaunan vieressä. Jos se saa rauhassa kasvaa ilman liikoja vaivakasveja ja tuholaisia, liialta sateelta ja ilman suurempaa hoitoa, se kukoistaa keskikesän heleimmän hetken. Noin viiden vuoden välein sen voi leikata alas tai vuosittain karsia vanhoja oksia pois. Ainoa vaiva sillä on se, että se pyrkii valloittamaan maailmaa juuristollaan.

Valo valkoinen

kukinnossasi.

Piikki ja kipu.

Askel takaisin.

- Hymy sinulle,

rauha minulle!

Haaveillen kesään! Kesän tango ja Taisto Tuomi.

Meripihka, pohjolaista voimaa!

Enpäs tiennyt, että meripihkan alkujuuret ovatkin suomalaismetsissä ennen kuin luin mielenkiintoisen kirjan meripihkan historiasta ja merkityksestä. Matti Nuorteva on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen kirjan pelkästään meripihkasta; Meripihkan kiehtova maailma.

Olen aina tuntenut vetoa meripihkaan. Eräällä syntymäpäivämatkalla Riikassa ystäväni sitten ostikin minulle meripihkaiset korut. Ja työpaikaltani sain läksiäislahjaksi myös meripihkaiset korut. Meripihka sopiikin oikein hyvin näille naisen kypsemmille ikäkausille, sillä kerrotaan, että meripihka parantaa muistia, antaa viisautta, poistaa pahaa oloa ja pelkoja, parantaa kehon sairauksia ja suojelee pahoilta ympäristövaikutteilta kuten esim. sähköhäiriöiltä (meripihka jo itsesään synnyttää staattista sähkövarausta).

Parantamiseen uskon, sillä jo itse puun pihkahan on todettu tosi tehokkaaksi esim. haavoihin. Miksi ei tuota samaa energia sisältäisi meripihkakin?

Hauska tuo nimi. Meripihka on  meressä uitettua pihkaa!  Skandinavian metsät tuottivat tuota pihkaa n.30-50 miljoonaa vuotta sitten. Veteen jouduttuaan se on säilynyt ja kovettunut pitkän prosessin kautta. Siis se on aitoa pihkaa. Vedet sitä ovat sitten kuljettaneet Baltian rannikoille, missä siitä on suurimmat esiintymät. Toki meripihkaa on tavattu muuallakin mm. Uudessa Seelannissa ja Itä-Afrikassa.

Riikassa tehdyt hopeiset meripihkakorut yllä ja
alhaalla pronssiset kalevalaiset korut 'Tulen henki'.

Siis tämä on aitoa metsiemme kultaa!

Koruina se on ollut vuosituhansien ajan haluttua ainetta. Siitä on tehty jopa huonekaluja ja huoneitakin, kuten kirjan kuvassa tämä ihmeellinen Pietari Suurelle lahjoitettu meripihkahuone, joka katosi salaperäisellä tavalla sodan aikana, mutta on vanhan mallin mukaan rakennettu uudelleen tsaarin vanhaan kesäasuntoon. Huikea juttu!!

Meripihkan uskottiin auttavan myös vauvojen vatsavaivoissa, joten vauvoilla käytettin usein meripihkasta tehtyjä helmiä. Uskotaan myös että meripihka pitää kirput ja punkit poissa, joten tällaisia helmiä on myös myytävänä koiria ja kissojakin varten kirppukaulurina.

Koska pihkaan tarttuvat helposti pienet hyönteiset, on meripihka myös valtaisan mielenkiintoinen tutkimuskohde muinaisten hyönteisten ja eliöiden tunnistamisessa. Vaikka näistä ei ole tunnistettu yhtään nykyisin elävää hyönteislajia, ovat ne todettu kuitenkin kuuluvaksi nykyisiin hyönteissukuihin. Ne todistavat eläinlajien menetykset ja muutokset. 

Kirja avarsi todella mielenkiintoisen maailman eteeni. Miten moninainen merkitys onkaan tavallisen havupuumme pihkalla!!

Lisää käsityöruusuja!

Olen esitellyt blogissani kaiken maailman ruusuja taiteessa ja käsitöissä. Ja aina vain lisää löytyy.

Istanbulin basaarista löysin koruina taidokkaan siististi virkattuja ruusuja. Ostin korvakorut, joita en vielä ole edes pitänyt. Varmaan nekin jotakin ihan erityistä tilaisuutta ovat joskus koristamassa.

Tässä täytyy olla hyvin hieno lanka. Monenlaisia muitakin virkattuja ruusuja olen nähnyt ystävieni tekeminä.
Kaikki yhtä lailla kiehtovia ja omaperäisiä.

Eräältä kirpputorilta käteeni tarttui nämä ruusut, jotka ovat tehty lastuista, käsityönä tehtyjä nekin. Asetin ne seinälle isäni valokuvan yläpuolelle, ruusuja rakkaalle pelimanni-isälleni.

Sain ystävältäni joululahjaksi aivan ihmeellisen liinan. Kun nepparit laittaa keskeltä yhteen, siitäkin muodostuu ruusu. Kauniisti merkattuja herkkiä kukkien kuvia mukana. Kun tietäisin vain mitä tässä voisi pitää. Onko se jonkinlainen käsityöpussi? Vai rihkamapussi? Vai voiko siinä laittaa tarjolle jotakin, esim. ruusupullia? Joku neropatti tuonkin on oivaltanut ja keksinyt valmistaa.

Valotus narraa nyt värejä. Liina on vitivalkoinen, mutta huonossa valossa valokuvattuna keltainen.

Kaunista tässäkin; Kaksi puuta, Juha Tapio

Kirsti toi auringon kaupunkiini!

Täytyy vähän valoittaa erästä puolta elämästäni. Olen 'kulttuuri-ihminen'. Aikoinaan kuljin paljonkin eri taidenäyttelyissä, konserteissa ja kaiken maailman kissanristiäisissä, sitten myös mieheni kanssa. Pikkuhiljaa kun mieheni sairastui, hautautuimme enemmän sitten tänne metsään. Sairaudet ja huono kuulo hänellä heikensi menojamme. Kutsut vähenivät.

Eräs päivä tässä törmyytin kulttuuritoimistoon ja sanoin (mielessäni valmis puolustuspuhe), että tahtoisin nimeni takaisin sinne listalle, josta lähetetään kutsut taidenäyttelyihin. Yllätyksekseni ihminen pöydän takana ilahtui kovasti ja kertoi olevansa iloinen, että saadaan mukaan uusia (UUSIA?) kasvoja. No joo. 

Mutta sain kutsun. Ja sattumoisin olikin vanhan ystäväni (40 vuoden takaa) taidenäyttelyavajaiset. Kirsti Muinonen, jonka kanssa aikoinaan rakennettiin yhdessäkin jonkinlaista taidekulttuuria tänne. Minä olen hyvin vähän maalannut, mutta Kirstille se on ammatti. Sittemmin hän muutti toiseen kaupunkiin.

Kirsti toi kaupunkiimme ihmeellisen voimakkaan VALON. Gallerian seinät suorastaan hehkuivat keltaista ja punaista ja sulatti jokaisen kylmän pisarankin mielestämme. Suorastaan terapeuttinen kokemus!

Olen lainannut tähän hänen kuviaan suoraan tuolta hänen kotisivuiltaan, josta voi katsella niitä enemmänkin.

KIITOS KIRSTI AURINGONVALOSTA! Tässä meille lisää puutarhaunelmia! Nämä lainakuvat eivät näy tässä hyvin, joten kannattaa kurkistaa Kirstin omille kotisivuille.

Giovanni Marradi Garden of Dreams

Tee-se-itse-Tunnustus eli D.I.Y (Do It Youself)

Blogeissa on pyörinyt tuollaisia tunnustuksia jonkin aikaa, eli D.I.Y- tunnustuksia. Olen kuvista päätelllyt, että kysymyksessä on jotain tuunausta ja itse tehtyä. Kun sain itsekin tällaisen tunnustuksen, kiitos Maaritille Garden of my Dreams-blogista, niin jäinpäs fundeeraamaan asiaa. Mitä olen ihan itse tehnyt?

Jos nyt oikein rehellinen olen, niin en oikeastaan mitään. Kaikki tuunauskin ja materiaali on joku toinen alunperin tehnyt. Mutta viimeisin jälki voi olla se 'ihan itse'. Hauskinta onkin käydä läpi sitä, kuka muukin on alunperin ihan itse tehnyt siihen jotakin.

Joten löysin oman D.I.Y:n. Sehän on minun 'Ruusumuorin Kesäkahvilani'!!!

Rakas ukkoni sen joskus rakensi uudeksi vilja-aitakseen. Joku sanoi kesällä, että jyvät siellä tuoksuvat vieläkin. Sitten se on ollut kesäaittana nukkumisineenkin. Kun minä tulin taloon, se pian muuttui kudontapaikaksi. Sinne tuotiin ikivanhat pari metriä leveät mattopuut, joita sitten paukuttelin varmaankin 10 kesää. Kunnes ne eivät enää kestäneet, joten tuossa kuvassa ne ovat hajoitettuina. Aitta muuttui surkean näköiseksi romuvarastoksi, kuten kuvassa.

Kunnes sitten ehkä myös mieheni muistolle ruusutarhaa aloittaessani päätin tehdä aitasta aivan muuta. Painepesurilla putsasin pölyt ja ampiaisenpesät pois, kuivatin sen ja tuunailin sitä pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi. 

Siihen pystytin pienen kesäkahvilan ja annoin itselleni aivan uuden roolin Ruusumuorina. Aitassa ei nytkään ole mitään uutta, vaan kaikkea vanhaa koottuna vinteiltä ja navetan tiloista. 

Ja kas kummaa, siinä ihmiset viihtyivät  istua sateisena kesänä tarinoita kertoillen. Siinä vieraili monenlaista vanhoista tutuista Linnanrauniolla tutustujiin asti. Olin iloinen kun vanhat tutut, jopa vanhat koulukaverit tulivat käymään ja hyvin moni tuli muistelemaan miestäni ja vanhoja aikoja. Tapasin jopa uusia blogiystäviänikin tässä.

Myönnän kyllä, että tuunata tai tehdä-ihan-itse yksin, se ei olisi ihan sellainen. Se olisi ollut paljon köykäisempi. Hyvä ystävä, joka sattumoisin tuli pakoon oman kodin putkiremonttia luokseni, oli monenlaiset taidot hyppysissään ja oli auttamassa minua. Naapureitakin kiirehti avuksi, kun 'ei ne naiset osaa'. Ja aitan eteen syntyi pieni terassi.

Mutta itse idean voin ottaa ihan omaan nimiini!!
Siis tässä minun D.I.Y. - juttuni, jota jatkan ensi kesänäkin.

Ruusumuorin Kesäkahvila-blogistani löydät punaisella tulevan kesän uudet aukioloajat. Kävin eilen sähköisen markkinoinnin kurssilla, mutta tulin siihen tulokseen, etten tarvitse nk. kotisivuja. Päivittelen ja paikkailen blogiani.

Joten voisin laittaa kiertämään oikeastaan kaikille lukemilleni blogeille tämän D.I.Y- tunnustuksen ja kutsun, mutta olen huomannut, että kaikki eivät siihen yhdy, kiittävät vain. Olen nähnyt niin valtavan upeita blogeja, että aivan hukun niiden kauneuteen. Tuolla sivupalkissani on kuitenkin he, joita käyn eniten kurkkaamassa ja joihin on syntynyt lämmin suhde. Kiitos heille kaikille!

Ruusut tässä kuvassa ojennan heille, jotka olivat mukana tuunaamassa tätä iki-ihanaa ideaani.

Hyvin muorimaista musiikkia, mutta muistoksi noille riepumatoille ja kaikelle vanhalle! Siitä kaikesta on rakentunut minunkin elämääni ja minä rakennan sitä yhä eteenpäin!

Sukkahousuruusuja

Kaikenlaisia ruusuja olen nähnyt. Eläviä ja vähemmän eläviä. Itsellänikin on hopearuusua, lasiruusua, tuohiruusua, silkkiruusua ja lasturuusua, jopa simpukkaruusuja on. Jossakin aitassa roikkuu joku muoviruusukin. Ja itsekin nyt valmistan noita organzaruusuja.

Ja mitä ne keksiikään! Sukkahousuruusuja! Jotenkin se kuulostaa eroottiselta. Tietenkin niiden kuuluisi olla käytettyjä, mutta kuka nyt tuon värisiä sukkahousuja työnään käyttäisi...Mistähän niitä muuten ostetaan, siis noita sukkahousuja, ihmettelen?

Ja kun miehetkin jopa ovat innostuneet niiden askarteluun. Näin kuulin ystävältäni. Siinä kun kieputetaan rautalankaa ja kaikenlaista. Ja ennen kaikkea tuollainen on mukavaa askartelua yhdessä. Ystäväni lähetti kuvia tällaisista ryhmäsaavutuksista tässä.

Kauniita ne ovat! Kukahan neropatti on nuo keksinyt, ihmettelen?

Löysin tekotavasta videonkin, eikä taida olla alunperin idea edes suomalainen,  kas tässä!

Kuka muistaa  vielä Ritva Mustosen ja Tekoruusut?