Runollinen joulukalenteri 8.12.19

Piti kauan katsoa. Näinkö tuollaista Wienissä? Piti kaupungin vanhoja rakennuksia tutkia. Löysin. Kuvassa on Wienin kaupungin raatihuone.

Runoilijoissa etenen nyt norjalaisiin nykyrunoilijoihin. Tottahan vanhanaikaisena ihmisenä olisin halunnut jotakin Ibseniä tai sinne päin. Mutta en löytänyt suomennettuna. Muutenkin vaikeaa. Kirjastonhoitajan avustamana tilasin kirjan nimeltä Tämä ei ole fiktiota, Kustannusosakeyhtiö Teos, toimittaneet Oscar Rossi ja Tiia Strandén. Teoksessa on suomennettu 18 pohjoismaisen nykyrunoilijan runoja. Runot ovat moderneja, joten pääsemme niiden siivin kiinni tämän hetken maailman menoon.

Huomaan, että Wikipedia tuo yleensä esiin sellaiset runoilijat, jotka ovat voittaneet palkintoja. Yksi tällainen on norjalainen Steinar Opstad (s. 1971). Hänen runoissaan on usein viittauksia Raamattuun ja on luja suhde Isään. Häneltä on ilmestynyt runoteoksia melkein vuosittain vuodesta 1996 lähtien.

He sanovat että se joka pitäytyy hiljaisuuteen

saa jonain päivänä enemmän kuin kaiken olevan

Mutta minä uskon liikkeeseen

ja haluan lausua Herran nimen kaikenlaisissa huoneissa

Olen ollut valossa, ruhtinaana

ja pimeässä, oppilaana

Eikä ihminen ole missään turvattomampi

kuin niiden joukossa jotka ylistävät valoa

eikä ikinä nöyryytetympi

kuin orjana pimeässä

Varjot seuraavat ihmistä ja vaatimusta

Kaksinkertaistaa ruumis ja piinata sielua

Samle öksene inn för kvelden (Kokoa härät illaksi), 2005

Steinar Opstad

käännös Jyrki Kiiskinen

Runollinen joulukalenteri 7.12.19

Tästä luukusta nousi esiin tuttu patsas, itse Johan Strauss. Näitä taiteilijoiden patsaita oli pystytetty Stadsparkenissa, Wienin vanhassa kaupunginosassa.

Jatkan norjalaisilla runoilla.

En voi olla aloittamatta Edda-runolla. Me kunnioitamme omaa Kalevalaamme, sen tarinarikkautta, riimittelyä ja tahtia. Nostan mielelläni siihen rinnalle Edda-runot, jotka ovat vanhaa norjankieltä, mutta jotka on kirjoitettu talteen Islannissa noin vuonna 1270.  Mikä rikkaus skandinaavisesta mytologiassa sekin! Sitä on myöhemmin pystytty lukemaan riimukirjoituksista.

Päätellään, että suomalainen sana "runo", ehkä alunperin kulkeutuu germaanisesta sanasta "riimu". Onkin mielenkiintoista että Skandinavian kielissä runoilija on poet. Irlannin iirin vanhassa kielessä Poet = Hän joka näkee.

Ja arvatkaa? Mistä on alunperin sana "Edda"? Siitä on monia tulkintoja, mutta eräs niistä, joka on suosituin: Edda = isoäiti! Ymmärretään, että isoäidillä oli tallessa vanha tieto, jota hän antoi eteenpäin. Tähän sydämiä...

Ihmettelenkin, miten taitavia ihmiset ovat olleet muinoin runotaiteessa. Runoja on aina lausuttu, kirjoitettu ja kirjoitetaan. Runo on usein myös ajan kuva. Mutta mitkä niistä säilyvät vuosisatoja aina yhtä kiinnostavina kuten Kalevala ja Edda-runot?

Aale Tynni on suomentanut Eddan sankarirunot ja Eddan jumalrunot.

Tässä muutamia esimerkkejä Edda-runojen kauneudesta ja viisaudesta:

Kuolee karja,

koko suku suuri,

kuolevainen olet itsekin.

Muttei kuole

kiitos koskaan,

jos on hyvä maine hankittuna.

suom. Juha Peura

Mies tuli metsältä,

tarkkasilmä,

Völundr, pitkältä

vaellukseltaan.

Hän käristi ruskean 

emokarhun reittä,

pian kuivassa risuissa

rätisi tuli,

tuulenpuremissa

Völundrin puissa.

Hän karhuntaljalla

sormuksia tutki,

haltiain poika, 

puuttui yksi,

hän uskoi: sen otti

Alvitr nuori, 

hän Hlödvirin tyttären

arveli tulleen.

Hän istui kauan, 

kunnes nukkui,

kun valveutui,

oli voima poissa:

ranteihin pantu 

oli raskaat köydet,

nilkat kytketty

kahleketjuin.

Völundrin laulu

Eddan sankarirunot, suomentanut Aale Tynni, WSOy 1980

Runollinen joulukalenteri 6.12.19

Oi mikä luukku avautuikaan! Edustaakohan tuo jonkinlaista joulupukkia 100 vuotta sitten? Pyhää Nikolaita? Varmaankin. Suomi sai tänään itsenäisyyden 102 vuotta sitten. Onnea Suomi!

Minä halusin tähän viimeiseen ruotsalaiseen kalenteriluukkuun runon ihan aidolla ruotsinkielellä. Se on vähän ristiriidassa päivän juhlan kanssa, mutta emme voi kieltää sitä,  että maastamme löytyy tämä toinenkin kieli. Minä näen sen rikkautena.

Kuulumme osana Norden-sopimukseen, mikä on monelle antanut mahdollisuuksia sekä taiteessa että työn haussa, aikoinaan minullekin. Norden on ollut monen muun kansakunnan mielestä ihmeellinen paikka maan päällä. Maat ilman rajoja, maat, joissa voi vuoroin käydä vapaasti. Siksi näen hyvänä myös enemmän tutustua näiden maiden kulttuuriin. 

Erik Axel Karlfeldt oli ruotsalainen runoilija, jolle myönnettiin postuumisti Nobelin kirjallisuuspalkinto 1931. Hänen runoutensa on perinteistä ja kuvaa kotiseutua, Taalainmaata. Karlfeldt oli Ruotsin akatemian jäsen. (Tiedot Wikipediasta)

Jotakin perinteistä ja luontoläheistä halusin tähän vielä. Sitten muistin kauniin kirjani Blostervandringar av Harriet Hjort, jonka kirjan toivoisin ihan suomennettuna joskus näkeväni. Niin kaunista luontokuvausta ja tarinaa siinä on. Sieltä löytyi Karlfeldtin runo: (sen verran voin kääntää, että kornknarr = ruisrääkkä ja sänghalm = matara)

Nu när de trötta sova,

kornknarr, sänghalm,

vill jag gå ut och lova

skymningens unge god.

Ned över gula bingar

kornknarr, sänghalm,

sänkar han mjuka vingar,

sakta och utan ljud.

Två äro de som vaka,

kornknarr, sänghalm,

medan hans blanda maka

öppnar sig kärleksvarm -

kornknarr, sänghalm,

sången ur åkerns hjärta,

doften av jordens barm.

Lovsång och vällukt välla,

kornknarr, sänghalm,

Dimman från ängenskälla

smyger sig till hans bröst.

Nejden befriat andas,

kornknarr, sänghalm,

sommar och svalka blandas,

avlande sonen höst.

Bären, min barndoms vänner,

kornknarr, sänghalm,

allt vad av andakt känner

min blågande bondesjäl.

Lyften på sträng och ånga,

kornknarr, sänghalm,

bönen och mina många

brinnande års farväl.

Erik Axel Karlfeldt

’Hösthorn’

Poimittu kirjasta Harriet Hjort Blomstervandringar 1970

Finlandia!

Runollinen joulukalenteri 5.12.19

Aukaisen viidennen luukun. Yhä ollaan vanhan Wienin ajassa.

Parlamenttitalo

Onko kaikki eduskuntatalot tuollaisia, mahtipontisia pylväikköineen kuten meilläkin Helsingissäkin?
Vai onko Helsinki ottanut mallia Wienin parlamenttitalosta? Tietenkin tätä asiaa voisi tutkia monelta kantilta, mutta toiseen kertaan.

Nyt runoihin!

Ruotsalainen naisrunoilija  ja kääntäjä Jenny Tunedal, toimii opettajana ja kirjallisuuskriitikkona myös. Hän on syntynyt 1973.  Häneltä on ilmestynyt useita runokokoelmia. Minua ruusuihmisenä kiinnosti kovin hänen kirjansa Rosor skador, josta hän on saanut paljon ylistävää arvostelua. Suomenkielellä sitä ei ole.  Minua kiinnosti Tunedalin tapa kirjoittaa runoa kuin proosaa. Yksi proosaruno tässä:

Omia koteja

Umpikujan erityispiirre: leikimme kesäiltoina kuningasta ja kuningatarta. Peurapolku, Myrskypolku, Huvilatie, Kevätkatu. Isä kutsui niitä kohteiksi. "Onnellinen perhe tekee talosta kodin", siihen tunnuslauseeseen uskon, ja huokaisin raskaasti muistuttaakseni häntä. Näemme auringon avulla mutta emme suoraan kohti. Hän kuljeskelee kasteessa etsien avaimiaan, kun aamu pursuaa kastetta. Aprikoosi, sisältä valaistu. Viileä käsi kuumalla levyllä. Valo tärisee kuin kädet tärisevät kuin maito. Ja niiden läikät muistuttavat seiniä, hänen seiniensä tuolla puolen. Siinä on olennainen ero, kaikkialla kultainen usva. Sinun eheä sydämesi lyö. Hiljaiset simpukankuoret kukkapenkkien ympärillä.

Jenny Tunedal

Käännös Oscar Rossi
Kirjasta Tämä ei ole fiktiota

Runollinen joulukalenteri 4.12.19

Wienin espanjalainen ratsastuskoulu olisi ehdottomasti kuulunut niihin esityksiin, johon olisin Wienen vierailussa halunnut tilata lipun, mutta valitettavasti juuri silloin siellä ei ollut esitystä.

Luukun kuva edustaa varmaankin ratsastusnäytöstä.

Yhdessä kirjastonhoitajan kanssa komusimme runohyllyjä löytääksemme enemmänkin ruotsalaisia runoilijoita. Löytyi tällainen kirja: Tämä ei ole fiktiota, 18 pohjoismaista nykyrunoilijaa, toimittaneet Osvar Rossi ja Tiia Strandén. Vuaala!

Sitä ole nyt tutkiskellut. On paljon runoja, jotka menevät yli minun käsityskykyni. Joten kun kalenterini on minun oma, olen ottanut tähän ehkä väärälläkin tavalla mieleisiäni. Kuitenkin niin, että pyrin poimimaan erilaisia runoja.

Fredrik Nyberg on nuoria nykyrunoilijoita, syntynyt 1969. Hän on tunnettu alppihiihtäjä, kilpaili  esim, suurpujottelussa voittaen 7 maailmancupin osakilpailua. Loukkaantumisensa jälkeen 2006 hän lopetti urheilun. Runoihin hän oli innostunut jo aiemmin. Hän on siis fyysisen sekä henkisen alan taitaja.

Runoissa on kaikki mahdollista. Aivan tulee kvanttihypyt mieleen, kun tätä lukee. Virkistävää!

Talvet (1994-1999)

Kohta Ruotsissa pyryttää.
Hedelmä, joka on roikkunut puussa yli puoli vuotta, putoaa
lopulta mykkänä maahan.
Käsien kylmyys leviää käsissä.
Yhdestoista helmikuuta muutun äkkiä vielä paljon vanhemmaksi.

Tuuli on äärimmäisen kylmä.
Bussi, joka ajaa lähiön läpi liian lujaa, joutuu odottamaan itseään
kahden pysäkin välillä.
Sinun otsasi on erittäin määrätietoinen.
On ihmisiä, joita en koskaan unohda.

Ruotsissa pyryttää.
Siirrän joitain kirjoja, jotka ovat hyllyllä kirjoituspöytäni
yläpuolella, ja nostatan pölyä.
Vanhenen. Erik Lindgren kirjoitti poliittiset runonsa kävellen.
Hallantilaiset talot on sekä rakennettu että valaistu sisältäpäin.

Pyryttää.
1500-luvulla - vaikkapas Shakespearella - löi
perspektiivinen tietoisuus läpi.
Kielioppi on kuin historiallisia kehitysvaiheita ranteissa ja nilkoissa,
Matkustat kohta pois, tulet sitten kotiin ja matkustat uudelleen.
Maailma hajoaa koko maailman hajoamisessa.

Blomsterur; Förklaringar och dikter, 2000
käännös Oscar Rossi

Runollinen joulukalenteri 3.12.19

Uusi luukku aukaistaan:

Wienin oopperatalo! Sen edustalla on tori, jossa varmaan aina on soitettu, tanssittu tai esitetty jotakin.

Nyt kun kuljimme siellä, ihailimme tekniikan antia. Oopperatalon loisteikkaasta tilasta, jonne en raskinut lippua ostaa, ehkä oli täynnäkin, näytettiin meneillä oleva esitys ulkona rakennuksen edessä olevalla isolla kankaalla. Siinä oopperaa sitten seurattiin niin kauan kuin seistä jaksoimme kaula vähän takakenossa. Paljon oli sen edessä muitakin kuulijoita. Olisi pitänyt olla tuoli ja eväät kai mukana.  

Teesalongissa iltateet nautimme ja juttelimme tarjoilijan kanssa, jolla oli yhteys Suomeen, tunsi suomalaiset oopperalaulajatkin. Tietenkin.

Löysin kolmannen ruotsalaisen runoilijan. Tomas Tranströmerin Kootut teokset, suomentanut Caj Westerberg, Tammen keltainen kirjasto, paksu kirja Raahen kirjastosta. Tranströmer on Nobelilla palkittu kirjailija ja runoilija (1931-2015). Hänen runojaan on käännetty 60 eri kielelle. Ammattiarvoltaan hän oli psykologi. Tässä hänen runossaan on elämää lapsen silmistä maailman laajuiseen murheeseen.

TALVIYÖ

Myrsky painaa talon huulilleen

       ja puhaltaa synnyttääkseen sävelen.

Minä nukun levottomasti, kääntyilen, luen

       silmät kiinni myrskyn tekstiä.

Mutta lapsen silmät ovat pimeässä suuret,

     ja myrsky pauhaa lapselle.

Kumpikin pitää heiluvista lampuista.

     Kumpikin on puolitiessä kieleen.

Myrskyllä on lapselliset kädet ja siivet.

     Vauhko karavaani rientää kohti Lappia.

Talo aistii naulojensa tähtikuvion,

     seinät koossa pitävän.

Hiljaisena yö lattiamme yllä

     (jolla kaikki kaikumasta lakanneet askeleet

lepäävät kuin lammen pohjaan vaipuneet lehdet)

     mutta ulkona yö on villi.

Kautta maailman käy vakavampi myrsky.

     Se painaa sielumme huulilleen

ja puhaltaa synnyttääkseen sävelen. Me pelkäämme,

     että myrsky puhaltaa meidät tyhjiin.

Ymmärtäisin, että runo on hyvin symbolinen. Miten sen koette?

Halusin tähän tuoda esiin Mozartia, kun on luukussa tuo Wienin oopperatalokin ja hänen oopperansa Figaron häät. Kuvakavalkadi on Helsingin Kansallisoopperasta:

Runollinen joulukalenteri 2.12.19

Toisesta luukusta tervehtii tällainen kaveri. Kuka hän lienee? Mozart vai Strauss? Vai Sigmund Freud. En osaa kuvan muotia liittää oikeaan ajanjaksoon. Kun hän näyttää päätään, voisin ajatella, että kuva kertoo Sigmund Freudista. Hänkin oleskeli Wienissä. Mitä arvelisitte?

Per Wästberg s. 1933 Tukholmassa, on Ruotsin nuorin julkaisija kirjallisuuden parissa. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Havardin Yliopistossa ja on ollut sittemmin mukana vaikka missä. Minua kiinnosti Stockholms Skönhetsråd (Tukholman Kauneusneuvosto), jossa hän oli myös mukana. Vähän ihmettelin, mitä sellainen sisältää ja otin selvän: "Sen tarkoituksena on neuvoa kunnan eri viranomaisia ​​julkisissa taideteoksissa, taiteellisesti tai kulttuurisesti historiallisesti arvokkaiden kaupunkimaisemien tai kunnan muiden kauneuden ja luonnon arvojen yhteydessä. Neuvostolla on myös oikeus nostaa esiin ja käsitellä kysymyksiä, joita se pitää tärkeinä Tukholman kaupunkiympäristössä" (lainaus Wikipediasta).

Hieno juttu tuollainen! Wästbergillä on pitkä lista julkaisuja ja palkintoja. Löysin hänen runonsa tai oikeammin ajatelmansa Hannu Tarmion koostamasta kirjasta Elämän Viisauden kirja, jonka mieheni Eino aikoinaan voitti eräästä tietokilpailusta. Kirja on ollut paljossa käytössä. 

Tähän runoon samaistun. En löytänyt tästä runosta lähteitä.

Hän oli päässyt rakkauden kautta 

lähemmäs vaikeimmin tavoitettavaa:

hipaissut toisen ihmisen kokemusta:

Rakkaus ei ollut ainoa tapa,

mutta se oli paras.

Oman itsensä voi tutkia vain yhdessä jonkun kanssa,

jonkun luona.

Yksin on tavoittamattomissa.

Toisten ihmisten kautta muuttuuu,

ja lopulta havaitsee olevansa juuri se uusi,

joksi on tullut.

Per Wästberg

----

Onkohan niin, että ihminen löytää uutta itsestäänkin jokaisen rakastumisen tai ystävyyden kautta?