Runollinen joulukalenteri 7.12.19

Tästä luukusta nousi esiin tuttu patsas, itse Johan Strauss. Näitä taiteilijoiden patsaita oli pystytetty Stadsparkenissa, Wienin vanhassa kaupunginosassa.

Jatkan norjalaisilla runoilla.

En voi olla aloittamatta Edda-runolla. Me kunnioitamme omaa Kalevalaamme, sen tarinarikkautta, riimittelyä ja tahtia. Nostan mielelläni siihen rinnalle Edda-runot, jotka ovat vanhaa norjankieltä, mutta jotka on kirjoitettu talteen Islannissa noin vuonna 1270.  Mikä rikkaus skandinaavisesta mytologiassa sekin! Sitä on myöhemmin pystytty lukemaan riimukirjoituksista.

Päätellään, että suomalainen sana "runo", ehkä alunperin kulkeutuu germaanisesta sanasta "riimu". Onkin mielenkiintoista että Skandinavian kielissä runoilija on poet. Irlannin iirin vanhassa kielessä Poet = Hän joka näkee.

Ja arvatkaa? Mistä on alunperin sana "Edda"? Siitä on monia tulkintoja, mutta eräs niistä, joka on suosituin: Edda = isoäiti! Ymmärretään, että isoäidillä oli tallessa vanha tieto, jota hän antoi eteenpäin. Tähän sydämiä...

Ihmettelenkin, miten taitavia ihmiset ovat olleet muinoin runotaiteessa. Runoja on aina lausuttu, kirjoitettu ja kirjoitetaan. Runo on usein myös ajan kuva. Mutta mitkä niistä säilyvät vuosisatoja aina yhtä kiinnostavina kuten Kalevala ja Edda-runot?

Aale Tynni on suomentanut Eddan sankarirunot ja Eddan jumalrunot.

Tässä muutamia esimerkkejä Edda-runojen kauneudesta ja viisaudesta:

Kuolee karja,

koko suku suuri,

kuolevainen olet itsekin.

Muttei kuole

kiitos koskaan,

jos on hyvä maine hankittuna.

suom. Juha Peura

Mies tuli metsältä,

tarkkasilmä,

Völundr, pitkältä

vaellukseltaan.

Hän käristi ruskean 

emokarhun reittä,

pian kuivassa risuissa

rätisi tuli,

tuulenpuremissa

Völundrin puissa.

Hän karhuntaljalla

sormuksia tutki,

haltiain poika, 

puuttui yksi,

hän uskoi: sen otti

Alvitr nuori, 

hän Hlödvirin tyttären

arveli tulleen.

Hän istui kauan, 

kunnes nukkui,

kun valveutui,

oli voima poissa:

ranteihin pantu 

oli raskaat köydet,

nilkat kytketty

kahleketjuin.

Völundrin laulu

Eddan sankarirunot, suomentanut Aale Tynni, WSOy 1980