Runollinen joulukalenteri 5.12.19

Aukaisen viidennen luukun. Yhä ollaan vanhan Wienin ajassa.

Parlamenttitalo

Onko kaikki eduskuntatalot tuollaisia, mahtipontisia pylväikköineen kuten meilläkin Helsingissäkin?
Vai onko Helsinki ottanut mallia Wienin parlamenttitalosta? Tietenkin tätä asiaa voisi tutkia monelta kantilta, mutta toiseen kertaan.

Nyt runoihin!

Ruotsalainen naisrunoilija  ja kääntäjä Jenny Tunedal, toimii opettajana ja kirjallisuuskriitikkona myös. Hän on syntynyt 1973.  Häneltä on ilmestynyt useita runokokoelmia. Minua ruusuihmisenä kiinnosti kovin hänen kirjansa Rosor skador, josta hän on saanut paljon ylistävää arvostelua. Suomenkielellä sitä ei ole.  Minua kiinnosti Tunedalin tapa kirjoittaa runoa kuin proosaa. Yksi proosaruno tässä:

Omia koteja

Umpikujan erityispiirre: leikimme kesäiltoina kuningasta ja kuningatarta. Peurapolku, Myrskypolku, Huvilatie, Kevätkatu. Isä kutsui niitä kohteiksi. "Onnellinen perhe tekee talosta kodin", siihen tunnuslauseeseen uskon, ja huokaisin raskaasti muistuttaakseni häntä. Näemme auringon avulla mutta emme suoraan kohti. Hän kuljeskelee kasteessa etsien avaimiaan, kun aamu pursuaa kastetta. Aprikoosi, sisältä valaistu. Viileä käsi kuumalla levyllä. Valo tärisee kuin kädet tärisevät kuin maito. Ja niiden läikät muistuttavat seiniä, hänen seiniensä tuolla puolen. Siinä on olennainen ero, kaikkialla kultainen usva. Sinun eheä sydämesi lyö. Hiljaiset simpukankuoret kukkapenkkien ympärillä.

Jenny Tunedal

Käännös Oscar Rossi
Kirjasta Tämä ei ole fiktiota