Oi mikä luukku avautuikaan! Edustaakohan tuo jonkinlaista joulupukkia 100 vuotta sitten? Pyhää Nikolaita? Varmaankin. Suomi sai tänään itsenäisyyden 102 vuotta sitten. Onnea Suomi!
Minä halusin tähän viimeiseen ruotsalaiseen kalenteriluukkuun runon ihan aidolla ruotsinkielellä. Se on vähän ristiriidassa päivän juhlan kanssa, mutta emme voi kieltää sitä, että maastamme löytyy tämä toinenkin kieli. Minä näen sen rikkautena.
Kuulumme osana Norden-sopimukseen, mikä on monelle antanut mahdollisuuksia sekä taiteessa että työn haussa, aikoinaan minullekin. Norden on ollut monen muun kansakunnan mielestä ihmeellinen paikka maan päällä. Maat ilman rajoja, maat, joissa voi vuoroin käydä vapaasti. Siksi näen hyvänä myös enemmän tutustua näiden maiden kulttuuriin.
Kuulumme osana Norden-sopimukseen, mikä on monelle antanut mahdollisuuksia sekä taiteessa että työn haussa, aikoinaan minullekin. Norden on ollut monen muun kansakunnan mielestä ihmeellinen paikka maan päällä. Maat ilman rajoja, maat, joissa voi vuoroin käydä vapaasti. Siksi näen hyvänä myös enemmän tutustua näiden maiden kulttuuriin.
Erik
Axel Karlfeldt oli ruotsalainen runoilija, jolle myönnettiin
postuumisti Nobelin kirjallisuuspalkinto 1931. Hänen runoutensa on
perinteistä ja kuvaa kotiseutua, Taalainmaata. Karlfeldt oli Ruotsin
akatemian jäsen. (Tiedot Wikipediasta)
Jotakin perinteistä ja luontoläheistä halusin tähän vielä. Sitten muistin kauniin kirjani Blostervandringar av Harriet Hjort, jonka kirjan toivoisin ihan suomennettuna joskus näkeväni. Niin kaunista luontokuvausta ja tarinaa siinä on. Sieltä löytyi Karlfeldtin runo: (sen verran voin kääntää, että kornknarr = ruisrääkkä ja sänghalm = matara)
Nu
när de trötta sova,
kornknarr,
sänghalm,
vill
jag gå ut och lova
skymningens
unge god.
Ned
över gula bingar
kornknarr,
sänghalm,
sänkar
han mjuka vingar,
sakta
och utan ljud.
Två
äro de som vaka,
kornknarr,
sänghalm,
medan
hans blanda maka
öppnar
sig kärleksvarm -
kornknarr,
sänghalm,
sången
ur åkerns hjärta,
doften
av jordens barm.
Lovsång
och vällukt välla,
kornknarr,
sänghalm,
Dimman
från ängenskälla
smyger
sig till hans bröst.
Nejden
befriat andas,
kornknarr,
sänghalm,
sommar
och svalka blandas,
avlande
sonen höst.
Bären,
min barndoms vänner,
kornknarr,
sänghalm,
allt
vad av andakt känner
min
blågande bondesjäl.
Lyften
på sträng och ånga,
kornknarr,
sänghalm,
bönen
och mina många
brinnande
års farväl.
Erik
Axel Karlfeldt
’Hösthorn’
Poimittu
kirjasta Harriet Hjort Blomstervandringar 1970
Finlandia!
Finlandia!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
VastaaPoista