Runollinen joulukalenteri 2.12.19

Toisesta luukusta tervehtii tällainen kaveri. Kuka hän lienee? Mozart vai Strauss? Vai Sigmund Freud. En osaa kuvan muotia liittää oikeaan ajanjaksoon. Kun hän näyttää päätään, voisin ajatella, että kuva kertoo Sigmund Freudista. Hänkin oleskeli Wienissä. Mitä arvelisitte?

Per Wästberg s. 1933 Tukholmassa, on Ruotsin nuorin julkaisija kirjallisuuden parissa. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Havardin Yliopistossa ja on ollut sittemmin mukana vaikka missä. Minua kiinnosti Stockholms Skönhetsråd (Tukholman Kauneusneuvosto), jossa hän oli myös mukana. Vähän ihmettelin, mitä sellainen sisältää ja otin selvän: "Sen tarkoituksena on neuvoa kunnan eri viranomaisia ​​julkisissa taideteoksissa, taiteellisesti tai kulttuurisesti historiallisesti arvokkaiden kaupunkimaisemien tai kunnan muiden kauneuden ja luonnon arvojen yhteydessä. Neuvostolla on myös oikeus nostaa esiin ja käsitellä kysymyksiä, joita se pitää tärkeinä Tukholman kaupunkiympäristössä" (lainaus Wikipediasta).

Hieno juttu tuollainen! Wästbergillä on pitkä lista julkaisuja ja palkintoja. Löysin hänen runonsa tai oikeammin ajatelmansa Hannu Tarmion koostamasta kirjasta Elämän Viisauden kirja, jonka mieheni Eino aikoinaan voitti eräästä tietokilpailusta. Kirja on ollut paljossa käytössä. 

Tähän runoon samaistun. En löytänyt tästä runosta lähteitä.

Hän oli päässyt rakkauden kautta 

lähemmäs vaikeimmin tavoitettavaa:

hipaissut toisen ihmisen kokemusta:

Rakkaus ei ollut ainoa tapa,

mutta se oli paras.

Oman itsensä voi tutkia vain yhdessä jonkun kanssa,

jonkun luona.

Yksin on tavoittamattomissa.

Toisten ihmisten kautta muuttuuu,

ja lopulta havaitsee olevansa juuri se uusi,

joksi on tullut.

Per Wästberg

----

Onkohan niin, että ihminen löytää uutta itsestäänkin jokaisen rakastumisen tai ystävyyden kautta?