Runollinen joulukalenteri 13.12.19

Luukun 13 muotokuvaa minun piti vähän tutkia. Löysin kuvan omistajaksi Maria Theresian, Frans I:n puoliso, keisarinna, joka eli 1700-luvulla. Hauska avata luukkuja, kun kuvat todella yllättävät.

Vuorossa Islantilainen runous, sitä tulkitaan usein kansalliseksi ja eristäytyneeksi. Näin tuumii kirjassa Tämä ei ole fiktiota Eirikur Örn Norddalh islantilaisen runouden avausosiossa " Kauneus on sisustusarkkitehtejä varten" (ote Kristin Eiriksdottirin runosta)

Kristin Eiriksdottir

Hän on edellämainituista runoilijoista nuorin. Hän on syntynyt 1981, kirjoittaa myös romaaneja, näytelmiä ja novelleja. Hänellä on kuvataiteilijan koulutus.

Hänen romaaninsa Elin, ymislegt voitti Islannin kirjoituspalkinnon ja oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston järjestämässä kirjoituskilpailussa. Tämä runo on hauska!

Sanot, että sinun täytyy mennä markettiin, panet pannan kaulaani, silität vaakasuoraa selkääni ja me lähdemme taipaleelle erämaahan. Matkalla tapaamme ihmisiä, jotka ovat kääriytyneet kirjaviin riepuihin, sanot että he ovat spitaalisia matkalla limamaailmaan. Kieleni roikkuu kuumuudessa ja hengitys on kiivas. Kun menet sisälle myymälään, jätät minut liekaan pylvään juurelle, en hillitse itseäni ja alan ulvoa. Paljon myöhemmin palaat jalka farkun lahkeessa; jalassa urheilusukka makkaralla.

Ihonvärin autius, 2006
Suomennos Tapio Koivukari

Runollinen joulukalenteri 12.12.19

Stephanin tuomiokirkko noin 100 vuotta sitten. Yhä siinä ympärillä kopsuttelevat hevoset eli vossikat. Me jaksoimme kävellä. 100 vuotta sitten tällä torilla haisi hevosen lanta. Nyt niillä on kassit hännän alla. Ei haissut.

Viimeiseksi norjalaisista runoilijoista tai oikeammin kirjailijoista haluaisin esitellä kirjailijan Knut Hamsun, norjalainen nobelisti hänkin. Hän jopa liittyy Suomeen. Kerron vähän hänestä.

Hän syntyi köyhään perheeseen (1859-1952) eikä saanut käydä kouluakaan kuin 250 päivää. Eräs sukulaismies opetti hänet kirjallisuuden pariin ja teinipoikana hän päätti tulla kirjailijaksi. Varmaan useat ovat lukeneet hänen kirjansa Nälkä, jonka hän kirjoitti pettyneenä Yhdysvalta-matkansa jälkeen. Myöhemmin häntä syytettiin natsikaveruudesta Norjassa. Hänet vietiin mielisairaalaankin, jossa kuitenkin todettiin terveeksi. Hamsun vaikuttui suomalaisista kirjailijoista etupäässä Sillanpäästä, Lehtosesta ja Linnasta. Hän muutti Helsinkiin asumaan noin vuodeksi ja tutustui suomalaisiin taiteilijoihin, kuten Gallen-Kallelaan ja Sibeliukseen. Hän oli tuottelias kirjoittaja ja useita hänen kirjojaan on myös suomeksi.

Hamsun siksi, ettei aina voi edes erottaa runoa ja proosaa, kun on myös runoproosaa ja proosarunoa tai runollista proosaa.

Poimin katkelman Knut Hamsunin teoksesta Viktoria (1928), suomennos Lauri Viljasen 1967:

Kaupungille johtava katu lepäsi kylmänä ja harmaana,
se näytti hiekkavyöltä, ikuiselta tieltä, jota oli vaellettava.
Johannes törmäsi poikaan, joka möi kuihtuneita ruusuja;
hän kutsui tämän luokseen, osti yhden ruusun,
antoi pojalle kultaisen viisikruunusen lahjaksi 
ja kulki eteenpäin.
Vähän sen jälkeen hän näki lapsiparven 
leikkimässä eräällä portilla.
Kymmenvuotias poika istuu hiljaa ja katselee.
Hänellä on vanhat siniset silmät,
jotka seuraavat leikkiä, 
ontot posket, nelikulmainen leuka 
ja päässä palttinalakki. Se on lakin vuori. 
Tuo lapsi käytti peruukkia, 
hiussairaus oli ainaiseksi rumentanut hänen päänsä.
Ehkä hänen sielunsa oli myöskin aivan lakastunut.

Runollinen joulukalenteri 11.12.19

Tämäkin jäi kokematta Wienissä...

Gunnar Wärness, norjalainen runoilija ja kirjailija Trondheimista, syntynyt 1971,  Wikipedian kuvassa otsa kurtussa tarkkailee maailmaa. Hän opiskeli Bergenin kirjallisuusakatemiassa ja toimii tällä hetkellä kirjallisuuslehden Luj päätoimittajana. Hän asuu nykyään Ruotsissa.

Tämä mies yllätti kerran kuulijansa eräässä runonlausuntatilaisuudessa. Yleisö muistaa sen hetken, kun rauhallisesta lausunnasta Wärness yhtäkkiä yltyi laulamaan messuavalla tavalla. Jälkeenpäin hän selitti, ettei tiennyt mistä laulu tuli. Yhtä yllätyksellisiä, liikkuvia ovat hänen runonsakin:

Keskustelu joka ei tiedä keitä olemme

Sinun   hiuksesi   palavat

se   ei  ole  tukkaa  se   on   hattu

ota   hattu   pois

nyt   minä   näen   että  sinä  uneksit

silloin   minä   haluan   että  sinä   herätät  minut

sinä   olet   jo  hereillä

mutta   silloin   olisin   voinut  nähdä   sinut

sinä  katsot   suoraan   kohti

hiljaa   sinä   yrität   saada    vanhempasi   kohtaamaan

ei   minä   en   tee  niin   

joo   sinun   täytyy   siksi   sinun   suusi   laulaa

ei   se   ole   suu   se on kello

ei   myöskään   mikään   laulu   vain   sointi 

jos   vanhempasi   eivät   kohtaa  sinä   et   ikinä   synny

minä   en   synny   minut   tehdäään

sinua   ei   voi   tehdä   vain sinä   olet sinä

kuka   sinä   olet

olen   sinun   äitisi

olen   sinun   isäsi

ettekö   ole  vielä tavanneeet

yritämme   pääsemättä   asiaan

yrität   saada   vanhempasi   kohtaamaan

minä   en   onnistu

sinä   lakkaat   olemasta

minä  en   edes   ikinä  alkanut   vain   nämä   sanat

jäävät  jäljelle

kyllä   sillä   sinähän  osaat  puhua

kyllä   minä   osaan   puhua   niin   pitkään  kuin minulla ei ole ruumista 

mutta   sinullahan   on   tässä

ai

tuossa

Runollinen joulukalenteri 10.12.19

Raitiovaunulla ei ehditty Wienissä ajella, ei liioin maanalaisella, vaikka ostimme kolmen päivän liput. Jätimme ne huotellihuoneen siivoajille. Kolme päivää on lyhyt aika nähdä noin upeaa kaupunkia.

Norjalainen naisrunoilija Torunn Borge (1960-2014) ammatiltaan toimittaja. Hänellä on sivusto Facebookissa. " Hänen runonsa pyörivät yhteiskuntatietoisuuden ja hienostuneen kielellä leikkimisen välillä, ja niissä käytetään usein me-motoa. En voi olla tähän kirjoittamatta eräitä hänen suullaan lausuttuja ajatuksia, jotka voisi miettiä Suomessakin.

"Voi vaikuttaa siltä, että nykypäivän Norjassa vallitsee yleisesti odottava asenne elämään. Perustamme perheen, vaalimme ystävyyssuhteita ja teemme asioita, joita meidän odotetaan tekevän. Ja olemme sitä mieltä, että se riittää. Puuttuu "draivi" saada aikaan kriittistä suhtautumista kulttuuriin, jossa eletään. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että norjalaisten romaanien lähtökohtana on Norja, mutta on silmiinpistävää, ettei kukaan kirjoita maantieteestä, ilmastosta, politiikasta  - niistä muutoksista, jotka huomaamme päivittäin. Näitä rakenteellisia muutoksia ei käsitellä kirjallisuudessa. On huolestuttavaa, että älymystön edustajat nukkuvat tai vain sulkeutuvat seminaarihuoneisiin. Se on varoitussignaali. En halua olla osana kulttuuria, jolla ei ole hereillä olevaa älymystöä. Sellainen pelottaa minua."

Susanne Christensen, Tämä ei ole fiktiota

--- Jäin vain ihmettelemään, että ketkä missäkin maassa luetaan älymystöön. Mitä on älymystö?

Sitten itse runoon!

Istahdin lukemaan joen suistoon, puut peittivät auringon, puut niin valtavia että olisi

ollut merkityksetöntä väittää niiden alkavan jostain tai loppuvan johonkin. Jos lehvästö

ympärilläsi on niin tiheä että tunnet syntyväsi uudelleen vehreässä kohdussa,

tuleeko silloin mieleesi sanoa että puut ovat korkeita tai majesteettisiä tai jotain

vastaavaa?

Torunn Borge
Käännös Oscar Rossi

Detta intervallet (Tämä intervalli, 1997)

Runollinen joulukalenteri 9.12.19

En voinut olla innostumasta tästä norjalaisesta runoilijasta ja kirjailijasta, on myös sanoittaja. Etsin runoilijoista yleensä jotakin persoonallista ja Sendrudista löysin tanssijan. Hän harrastaa japanilaista Butho-tanssia. Näin kertoo wikipedia. Mitä tuollainen tanssi on ja liittyykö se jotenkin hänen runoihinsa? Se olikin jotakin muuta kuin kuvittelin japanilaisittain siroa ja söpöä.  "Bhuto on outoa liikettä jossain tanssin ja teatterin välissä. Se taistelee sitä harhaluuloa vastaan, että maailma olisi rauhan paikka", sanoo iranilainen bhutotaiteilija Mehdi Farajpour. Bhuto on modernia avantgardista tanssia, kehittynyt Japanissa. Siihen kuuluu usein valkoiseksi maskeerattu alaston vartalo.  

Ehkä jotakin samaa voi kuvastua runoistakin. Bhuto-tanssia voi katsoa youtubesta.


 Sendrud on syntynyt vuonna 1971.

Kjersti Bronken Sendrud

Ikkunapielessä kärpäset heräävät. Jälkiä uppoaa lumeen
uppoaa uniin ja ilma jota hengitän tiivistyy
Lintu jota katsoin silmiin (koko kesän se seurasi
kulkuani) haluaa nyt luokseni vain
unissa - se on käynyt lepäämään raskaan lumen alle,
sen siivet ovat märät ovat raskaat.
Muistot ja pitkät matkat näin linnun silmissä elävistä
kuolleisiin kuolleista eläviin - nyt ne on levitetty
pitkin maata jokeen pihaan taloon

Bo (Jäädä), 2004
suomentanut Oscar Rossi

Runollinen joulukalenteri 8.12.19

Piti kauan katsoa. Näinkö tuollaista Wienissä? Piti kaupungin vanhoja rakennuksia tutkia. Löysin. Kuvassa on Wienin kaupungin raatihuone.

Runoilijoissa etenen nyt norjalaisiin nykyrunoilijoihin. Tottahan vanhanaikaisena ihmisenä olisin halunnut jotakin Ibseniä tai sinne päin. Mutta en löytänyt suomennettuna. Muutenkin vaikeaa. Kirjastonhoitajan avustamana tilasin kirjan nimeltä Tämä ei ole fiktiota, Kustannusosakeyhtiö Teos, toimittaneet Oscar Rossi ja Tiia Strandén. Teoksessa on suomennettu 18 pohjoismaisen nykyrunoilijan runoja. Runot ovat moderneja, joten pääsemme niiden siivin kiinni tämän hetken maailman menoon.

Huomaan, että Wikipedia tuo yleensä esiin sellaiset runoilijat, jotka ovat voittaneet palkintoja. Yksi tällainen on norjalainen Steinar Opstad (s. 1971). Hänen runoissaan on usein viittauksia Raamattuun ja on luja suhde Isään. Häneltä on ilmestynyt runoteoksia melkein vuosittain vuodesta 1996 lähtien.

He sanovat että se joka pitäytyy hiljaisuuteen

saa jonain päivänä enemmän kuin kaiken olevan

Mutta minä uskon liikkeeseen

ja haluan lausua Herran nimen kaikenlaisissa huoneissa

Olen ollut valossa, ruhtinaana

ja pimeässä, oppilaana

Eikä ihminen ole missään turvattomampi

kuin niiden joukossa jotka ylistävät valoa

eikä ikinä nöyryytetympi

kuin orjana pimeässä

Varjot seuraavat ihmistä ja vaatimusta

Kaksinkertaistaa ruumis ja piinata sielua

Samle öksene inn för kvelden (Kokoa härät illaksi), 2005

Steinar Opstad

käännös Jyrki Kiiskinen

Runollinen joulukalenteri 7.12.19

Tästä luukusta nousi esiin tuttu patsas, itse Johan Strauss. Näitä taiteilijoiden patsaita oli pystytetty Stadsparkenissa, Wienin vanhassa kaupunginosassa.

Jatkan norjalaisilla runoilla.

En voi olla aloittamatta Edda-runolla. Me kunnioitamme omaa Kalevalaamme, sen tarinarikkautta, riimittelyä ja tahtia. Nostan mielelläni siihen rinnalle Edda-runot, jotka ovat vanhaa norjankieltä, mutta jotka on kirjoitettu talteen Islannissa noin vuonna 1270.  Mikä rikkaus skandinaavisesta mytologiassa sekin! Sitä on myöhemmin pystytty lukemaan riimukirjoituksista.

Päätellään, että suomalainen sana "runo", ehkä alunperin kulkeutuu germaanisesta sanasta "riimu". Onkin mielenkiintoista että Skandinavian kielissä runoilija on poet. Irlannin iirin vanhassa kielessä Poet = Hän joka näkee.

Ja arvatkaa? Mistä on alunperin sana "Edda"? Siitä on monia tulkintoja, mutta eräs niistä, joka on suosituin: Edda = isoäiti! Ymmärretään, että isoäidillä oli tallessa vanha tieto, jota hän antoi eteenpäin. Tähän sydämiä...

Ihmettelenkin, miten taitavia ihmiset ovat olleet muinoin runotaiteessa. Runoja on aina lausuttu, kirjoitettu ja kirjoitetaan. Runo on usein myös ajan kuva. Mutta mitkä niistä säilyvät vuosisatoja aina yhtä kiinnostavina kuten Kalevala ja Edda-runot?

Aale Tynni on suomentanut Eddan sankarirunot ja Eddan jumalrunot.

Tässä muutamia esimerkkejä Edda-runojen kauneudesta ja viisaudesta:

Kuolee karja,

koko suku suuri,

kuolevainen olet itsekin.

Muttei kuole

kiitos koskaan,

jos on hyvä maine hankittuna.

suom. Juha Peura

Mies tuli metsältä,

tarkkasilmä,

Völundr, pitkältä

vaellukseltaan.

Hän käristi ruskean 

emokarhun reittä,

pian kuivassa risuissa

rätisi tuli,

tuulenpuremissa

Völundrin puissa.

Hän karhuntaljalla

sormuksia tutki,

haltiain poika, 

puuttui yksi,

hän uskoi: sen otti

Alvitr nuori, 

hän Hlödvirin tyttären

arveli tulleen.

Hän istui kauan, 

kunnes nukkui,

kun valveutui,

oli voima poissa:

ranteihin pantu 

oli raskaat köydet,

nilkat kytketty

kahleketjuin.

Völundrin laulu

Eddan sankarirunot, suomentanut Aale Tynni, WSOy 1980