Viimeiseksi norjalaisista runoilijoista tai oikeammin kirjailijoista haluaisin esitellä kirjailijan Knut Hamsun, norjalainen nobelisti hänkin. Hän jopa liittyy Suomeen. Kerron vähän hänestä.
Hän syntyi köyhään perheeseen (1859-1952) eikä saanut käydä kouluakaan kuin 250 päivää. Eräs sukulaismies opetti hänet kirjallisuuden pariin ja teinipoikana hän päätti tulla kirjailijaksi. Varmaan useat ovat lukeneet hänen kirjansa Nälkä, jonka hän kirjoitti pettyneenä Yhdysvalta-matkansa jälkeen. Myöhemmin häntä syytettiin natsikaveruudesta Norjassa. Hänet vietiin mielisairaalaankin, jossa kuitenkin todettiin terveeksi. Hamsun vaikuttui suomalaisista kirjailijoista etupäässä Sillanpäästä, Lehtosesta ja Linnasta. Hän muutti Helsinkiin asumaan noin vuodeksi ja tutustui suomalaisiin taiteilijoihin, kuten Gallen-Kallelaan ja Sibeliukseen. Hän oli tuottelias kirjoittaja ja useita hänen kirjojaan on myös suomeksi.
Hamsun siksi, ettei aina voi edes erottaa runoa ja proosaa, kun on myös runoproosaa ja proosarunoa tai runollista proosaa.
Poimin katkelman Knut Hamsunin teoksesta Viktoria (1928), suomennos Lauri Viljasen 1967:
se näytti hiekkavyöltä, ikuiselta tieltä, jota oli vaellettava.
Johannes törmäsi poikaan, joka möi kuihtuneita ruusuja;
hän kutsui tämän luokseen, osti yhden ruusun,
antoi pojalle kultaisen viisikruunusen lahjaksi
ja kulki eteenpäin.
Vähän sen jälkeen hän näki lapsiparven
leikkimässä eräällä portilla.
Kymmenvuotias poika istuu hiljaa ja katselee.
Hänellä on vanhat siniset silmät,
jotka seuraavat leikkiä,
ontot posket, nelikulmainen leuka
ja päässä palttinalakki. Se on lakin vuori.
Tuo lapsi käytti peruukkia,
hiussairaus oli ainaiseksi rumentanut hänen päänsä.
Ehkä hänen sielunsa oli myöskin aivan lakastunut.
Koskettava tekstinpätkä🤔
VastaaPoistaHamsun on tuttu kirjailija, mutta enpä tiennyt hänen asumisestaan Suomessa.
VastaaPoista