Tämäkin jäi kokematta Wienissä...
Gunnar Wärness, norjalainen runoilija ja kirjailija Trondheimista, syntynyt 1971, Wikipedian kuvassa otsa kurtussa tarkkailee maailmaa. Hän opiskeli Bergenin kirjallisuusakatemiassa ja toimii tällä hetkellä kirjallisuuslehden Luj päätoimittajana. Hän asuu nykyään Ruotsissa.
Tämä mies yllätti kerran kuulijansa eräässä runonlausuntatilaisuudessa. Yleisö muistaa sen hetken, kun rauhallisesta lausunnasta Wärness yhtäkkiä yltyi laulamaan messuavalla tavalla. Jälkeenpäin hän selitti, ettei tiennyt mistä laulu tuli. Yhtä yllätyksellisiä, liikkuvia ovat hänen runonsakin:
Keskustelu joka ei tiedä keitä olemme
Sinun hiuksesi palavat
se ei ole tukkaa se on hattu
ota hattu pois
nyt minä näen että sinä uneksit
silloin minä haluan että sinä herätät minut
sinä olet jo hereillä
mutta silloin olisin voinut nähdä sinut
sinä katsot suoraan kohti
hiljaa sinä yrität saada vanhempasi kohtaamaan
ei minä en tee niin
joo sinun täytyy siksi sinun suusi laulaa
ei se ole suu se on kello
ei myöskään mikään laulu vain sointi
jos vanhempasi eivät kohtaa sinä et ikinä synny
minä en synny minut tehdäään
sinua ei voi tehdä vain sinä olet sinä
kuka sinä olet
olen sinun äitisi
olen sinun isäsi
ettekö ole vielä tavanneeet
yritämme pääsemättä asiaan
yrität saada vanhempasi kohtaamaan
minä en onnistu
sinä lakkaat olemasta
minä en edes ikinä alkanut vain nämä sanat
jäävät jäljelle
kyllä sillä sinähän osaat puhua
kyllä minä osaan puhua niin pitkään kuin minulla ei ole ruumista
mutta sinullahan on tässä
ai
tuossa
Veikeän jarruttava takauma
VastaaPoista