Runollinen joulukalenteri 20.12.19

Oliskohan tässä luukussa jokin teatteriesitys? Rakennus on outo. Arvailisin, että jokin museorakennus. Nyt vanhassa kaupungissa oli rauhallinen, ystävällinen ilmapiiri. Nämä sadan vuoden takaiset kuvat kertovat paljon myös yhdessäolosta ja ilosta.

Tuo kirja (Tämä ei ole fiktiota), mistä olen poiminut pohjoismaiden runoilijoita ja heidän runojaan, sisältää myös suomalaista nykyrunoutta. Nyt vuoro heillä. Leevi Lehto esittelee suomalaiset sanoilla "Nuo hilpeät suomalaiset", Ääniä (uudesta ) alakulttuurista. Hän tulkitsee uudet runoilijat ja heidän runonsa elinvoimaiseksi runouden alakulttuuriksi. Mielenkiintoista.

Lehdon kertomana Saila Susiluoto kirjoittaa satuja aikuisista. Hän on syntynyt 1971 Helsingissä. Hän on voittanut useita palkintoja ja saanut kirjallisuuden taiteilijaprofessoriapurahaa. Susiluoto on toiminut mm. Nuorten Voiman hallituksessa sekä Suomen kirjailijaliiton hallituksessa. Meriittiä riittää. Hänen runojaan on käännetty 14 kielelle. (Wikipedia)

Prologi

Nainen sanoi lapsilleen: Olipa kerran maailma, samanlainen kuin tuntemamme, erilainen kuin tämä.
Sinne pääsi unissaan. Sinne pääsi jos oli kipeä. Niityllä lenteli lintuja. Ja suseja, huusivat lapset. Ja susia, lipasi nainen, jokaisen linnun sisällä oli lintu ja hännäkäs, jokaisen hännäkkään sisällä oli lintu ja hännäkäs, näin jatkui loputtomiin. Suurimmat riidat, sanoi nainen, käytiin aina sisäpuolella. Suurin rakkaus oli aina ulospääsy. Missä susi, huusivat lapset, kunnes nukahtivat. Ulkona putoili lumi pimeälle pihalle, kevätaurinko levitti valkeaa valo parvekkeille, ulkona kesä vyöryi vihreinä maininkeina peltojen yli. Nainen sanoi: nyt kerron aikuisten sadun. Kerron sen koksa olen lapsi ja kipeä. Kerron sen itselleni ja sinulle:

Siivekkäät ja hännäkkäät. 2002

----
Oh, pitäisköhän lukea tuo kirja? 

Runollinen joulukalenteri 19.12.19

Iloisia lapsia tuossa rakennuksen edessä! Mutta mikä rakennus Wienissä? Hauska käydä uudelleen tällä tavalla Wienin matkaa läpi. Kuvassa nähtävästi Kaarlen kirkko.

Nyt esittelen viimeisen löytämäni tanskalaisen runoilijan. Olisin halunnut tähän jotakin Anderssenin lastenrunoista, mutta vaikka kirjastonhoitajan kanssa etsimme läpi kirjailijan aineistoa, emme löytäneet, joten luovuin. Kaiken kaikkiaan hämmästelimme sitä, kuinka vähän on naapurimaittemme runoista käännetty suomeksi.

Lars Skinnebach löytyi Wikipediassakin, josta poimin joitakin tietoja. Syntymävuosi 1973. Hän on runoilija, muusikko, levyttänyt myös ja toiminut mm. toimittajana ja opettajana kirjailijakoulussa.  Oikein olen päätellyt. Wikipedia poimii kirjallisuuspalkintojen saajat, kuten hänetkin (Montanan kirjallisuuspalkinto). Runo kuvaa häntä varmasti parhaiten.

Toteuttaa luontoaan vanhoissa alusmaissa. Myöhemmin joimme drinkkejä

kannella ja yö oli kuin vieras puudutus. Tuletko mukaan?

Sinun olisi kannattanut olla mukana. Sitten lähdimme kotiin. Ihminen

on paise, joka vasta nyt käsittää 

olevansa sairaus. Ajattele asiaa. Taas? Ei, ajattele nyt.

Kiitos ylimielisestä palvelusta. Miten siihen voi sanoa?

Että olen tänään leikinkipeä. Sen lisäksi, tuhoksemme koituu

luonteensa toteuttaminen, luontaisten taipumustensa seuraaminen

Reivaa purjeet. Yötaivas sokean aistimana

Vauhti oli liian kova. Pitää olla kohtelias lähimmäisilleen

viimeiseen asti, loppuun saakka. Kuinka paljon aikaa sinulla on jäljellä?

En usko yhdenkään ihmisen, mystikon tai valistuneen koiran

kokevan maailmaa suurempana kuin minä. Se täyttää jo kaiken

Nostalgia on tunteen inflaatiota

Jokainen tunteenpurkaus on tunteen inflaatiota

Älä aina tee itseäsi naurunalaiseksi

I morgen findes systemerne igen ( Huomenna järjestelmät ovat jälleen olemassa) 2004

käännös Oskar Rossi

Runollinen joulukalenteri 18.12.

Wieniläinen vahtisotilas. Kaikki kuninkaalliset ovat tarvinneet suuren turvajoukon ympärilleen. Eikö kaikki presidentitkin tänään niitä tarvitse. Talot tarvitsevat vahtikoiran tai turvajärjestelmän. Edustakoon tämä vartija kaikkien pukkien ja tonttujen joulurauhan turvaamista. Kaikkien.

Toinen tanskalainen naisrunoilija, Ursula Andkjär Olsen, esillä nyt. Toivon löytävän häneltä jotakin lohduttavampaa. Tämä runoilijan tyyli avataan lauseella: "Politiikasta on tullut niin keskeistä ja väistämätöntä nuoressa runoudessa, että runoilijat voivat tuntea tarvetta ottaa siihen etäisyyttä." Olsen runoissaan yrittää päästä pakoon yhteiskunnan meteliä. Onnistuuko hän? 

Osa runoelmasta Vihreä VII, käännös Jyrki Kiiskinen
(En toteuta tässä Olsenin harvaa kirjoitustyyliään riveissä, on helpompi lukea tiivistetymmin, anteeksi hänelle!)

Nyt on yhteenvedon aika.

Kaiken minkä olemme jo astuneet.

Ja loputkin.

Ulkoapäin tämä ei näytä paljon miltään,

Mutta täältäpäin.

Mikä upea matto!

Sitä minä tarkoitan vihreällä.

Ennen kuin astumme enempää

kuin on todellakin tarpeen.

Olemme tehneet sen mitä minä tarkoitan ruoholla.

Älä pidä sitä kliseenä.

*

Voisinko minä todella juosta pois.

Tuonne tähden kaukaisimpaan tuikkeeseen.

Kauemmas pois.

Sitä ei käsitä.

Vihreämpää ruohoa.

Vihreätä sammalta.

Sitä ei käsitä.

Siksi lähetin sen sinulle.

Kahdenkymmenen päivän halki maana 

ruohona

pikakahvina.

Eduksi...

Rusottavia kasvilajeja.

Jaa.

Ainoa minkä voin sanoa varmasti.

Perspektiivi oli aivan uusi.

En ole ikinä ennen nähnyt sinua siitä näkökulmasta.

En ole ikinä ennen pitänyt sinua silmällä

tämän etäisyyden päästä.

Ja vähä vähältä purressani.

Kiskoessani ruohoa siinä luulossa että se olit sinä.

Toisin sanoin.

Hiuksesi.

Tuliko siitä valmista. Ruohosta valmista.

Siihen suhteeseen kaikki yhdessä perustui.

Kutittaa. Kutsun sinua kutimeksi.

Saat minut aivastamaan niin.

Nyt kun kiskon hiuksiasi siinä luulossa.

Että se on ruohoa.

....

Runollinen joulukalenteri 17.12.

Luukku 17 on hyvin enteellinen, sillä se antoi minulle idean. Taidan ottaa villin hevosen runojen joukosta, kuten tämä luukku voisi edustaa.

Minulla pian loppuu muut pohjoismaiset suomeksi käännetyt runoilijat ja suomalaisiahan en ole tuonut esiin ollenkaan. 

Nyt tuon. Sain juuri postissa ystäväni, runoilijan, taiteilijan, talon remontoijan ja sukkien kutojan Mauri Laakkosen suuren runokirjajärkäleen Sataa kuivaa totta, sisältää 1282 runoa kerättynä yhteen kirjaan vuosilta 2017-2019. Hänellä runoflow on sujuvaa, aina avoinna, kirjoittaa joka päivä. 

Suosittelen hänen runokirjojaan vaikkapa joululahjaksi. Niitä löytyy Adlibriksestä mm.

Tämä runo, jonka otan tähän, ei löydy tuosta kirjasta, vaan ihan nettisivuilta ja sopinee tähän, kun joulukiireet ovat vilkkaimmillaan. Pieni rauhoittumishetki. Tällä runolla ei ole nimeä, mutta on kirjoitettu tänä vuonna:

Arjessani kulkee ylpeys

kovan pinnan alla piilevät surut

menetettyjen suhteiden synkkyys

pauhaa mielessä katkeruuden urut

sanoistani paistaa äksy jyrkkyys

kadonneet ovat onnen murut

Ei

Sisimpäni on vallannut rauha

harmooninen ja sees

askeleistani on kadonnut paino

tilalle tullut riemukas keveys

onnellissuuttako tunnen

lempeää riemua kenties

ei ole tieni ollut suora

se on mutkista tehty

niin on kuitenkin parempi

sain elää onnellisesti vuoteni

lähes perille asti

katsella luonnon kauneutta

riemuita lintujen laulusta

katsella kuuta ja tähtiä

iloita, nauraa ja itkeä

tulla kotiin ja lähteä

Oi onneni hetkiä

Mauri Laakkonen, 2019

Runollinen joulukalenteri 16.12.19

Joulu lähestyy hirmuista vauhtia. En tahdo ehtiä runojen perään. Saatikka luukkua kuvaamaan. Luukku 16 toi esiin itse Sissin eli Elisabethin talvikamppeissaan. Varmaankin lähdössä ulos kävelylle.

Edelleen etsin tanskalaisia runoja ja runoilijoita. Löydän niitä siitä ainoasta kirjasta, missä näitä on suomennettu; Tämä ei ole fiktiota, pohjoismaista nykyrunoutta, toimittaneet Oscar Rossi ja Tiia Stranden.

Vuorossa pari naisrunoilijaa. Tässä Mette Moestrup. Hänet esitellään erilaisten kokeilumuotojen esittäjänä. Kirjailija ja runoilija on syntynyt 1969 Århusissa. Mutta otatko tuosta nyt selvää? Luen häntä esittelevästä osiosta näin: Moestrup käyttää kokeellisia muotoja, erityisesti (ei kirjallisia) passisteja ja (manipuloituja) "readymadeja", joilla hän dramatisoi ja formalisoi yhteiskuntakriittisesti teennäisen keskeisminän ulkopuolella. Keskeisminä? En ymmärrä. Mutta etsin runon, josta jotakin voisin ymmärtää. Tämä on loppuosa pitkästä runosarjasta: Primitiivistä, privaattia, Fragmentteja vapaasti adglernegin pohjalta, 

Joulukuu, 2005

Mette Moestrup

Yksi tai toinen. Hahmo, jota ei voinut yhdistää kasvoihin,

mutta jonka tunnisti tavasta liikkua. Lapsi, jonka nimi on

Carmen Tove, laihduttaa. Rasva on ajatuksetonta.

Aivot. Mitä sinä ajattelet - minä ajattelen kaikkea muuta.

Lapaluu, miten se tulee esiin. Kaikesta huolimatta

turvallinen virtsanhaju yleisessä vessassa.

Käännös Jyrki Kiiskinen

Runollinen joulukalenteri 15.12.19

Luukku 15. Nyt olen eksynyt Wienissä. En tunnista tätä rakennusta. Se voi olla jokin vanha hotelli.

Tutkailen nyt tanskalaista runoutta. Tietenkin olisin halunnut aloittaa nämä runot satusetä Andersenin runoilla, mutta tähän hätään ei niitä löytynyt. Jos joku tietää, voisi kertoa. Ehkä satukirjoista löytyisi jokin vanha loru...

Tanskassa kyllästyttiin poliittisiin runoihin niinkin paljon, että ne jopa kiellettiin 1982 tienoilla, kirjoittaa Lars Bukdahl tanskalaisrunoiloiden esittelyssä. Tällainen dogmi rikottiin 2001. Silloin Katrine Marie Guldageni politiikkatabun runosarjalla Ankomst Husumgade. Sitä minulla ei suomeksi ole, mutta löysin muuta.

Martin Glas Serup on kirjailija ja kriitikko, asuu tällä hetkellä Kööpenhaminassa. Wikipediassa ei ollut tietoja hänestä, vain lehtiartikkeleita ja nekin olivat jo hävinneet. 

Martin Glas Serup tuo poliittisia huomioitaan esiin rauhallisemmin, mutta terävästi. Tämä runo on lyhyt, mutta hyvin moniulotteinen ja karmea.

Nuori mies tai poika käveli ja luki kirjaa toisella puolella katua
näimme miten hän jäi auton alle
Todella kamalaa! 
kun kerromme siitä juhlissa yksi tyyppi miettii että se oli kaunista
Ajattele jos osaisi kirjoittaa niin mukaansatempaavasti mutta se oli tyhmää
se näytti tyhmältä naurettavalta se oli koominen ja halpa kuolema
jos hän nyt kuoli
tarkoittiko nainen että oli kaunista kirjoittaa niin mukaansatempaavasti
vai oliko kauneus siinä että antoi ravistella itseään

4. 2005

Runollinen joulukalenteri 14.12.19

Tässä luukussa on itse Mozart. Kalenteri itsesään on niin kaunis ja jouluinen, että olen jättänyt sitä luukkukuvien taustalle.








Nyt vuorossa islantilainen, kansainvälisempi runoilija ja kirjailija
Sölvi Björn Sigurdsson

Sigurdsson esittelee itsensä monen opiskelijaksi ja monen tekijäksi, syntynyt 1978. Hän on tuottoisa kirjailija ja runoilija. Työkseen hän on myynyt kirjoja, ollut kirkon hoitaja, tehnyt ikkunoita sekä luokitellut ja hoitanut arkeologisia löytöjä. Hän on asunut useassa eri maissa, mm. Espanjassa, Englannissa ja Ranskassa.

Hän itse kertoo, että häntä inspiroi mikä tahansa, museoesine, shampoopullo, jopa televisio-ohjelma englantilaisen kainalosta.

Tässä ote hänen eräästä pitkästä runosta, runokokoelma nimeltä



Humalainen näytelmä 2005

Yhä seisovat runoilijat ulkoisessa pimeydessä,
täyden talon edessä, Kaffibaarin ovella
ja jonottavat. Olisivatpa tulleet sinne ennen
kuin pimeys lankesi ja astuneet ovesta sisään,
silloin jo suruja hukutettaisiin, siellä Mösjöö kysyy;
"Onko Klara täällä?" " Hän oli, mutta lähti jo."
Vaikk' särkyikin toive, jää Mösjöö tänne,
lämmittää suruansa lasillisella baarin oltta,
jokainen sortunut unelma antaa ilonpidolle tarmoa,
hän siemaisee unohduksen maljan, toisten rupatellessa
kirjoista, Hallgrimur Helgasonista ja Kiljanista:
"No totta vieköön", sanoo mies, "luulen että hän on -
muistain Nietzshen ja tahdon lain-
mennyt sisään muinaisten vuorten kaikuun"
(Mösjöön on vaikea kuulla miehen puhetta,
sillä paikan musiikki peittää kaiken alleen)
"ja täyttänyt sen uudella soinnilla - kuin Focault
joka alati puuhaili eletyn elämän parissa
ja elävöitti moninaista, jo vanhanaikaiseksi käynyttä -
joten, ystävä hyvä, minusta Hallgriur on
teoksellaan kiivennyt huipuista korkeimmalle."
....

Käännös Tapio Koivusaari