Oliskohan tässä luukussa jokin teatteriesitys? Rakennus on outo. Arvailisin, että jokin museorakennus. Nyt vanhassa kaupungissa oli rauhallinen, ystävällinen ilmapiiri. Nämä sadan vuoden takaiset kuvat kertovat paljon myös yhdessäolosta ja ilosta.
Tuo kirja (Tämä ei ole fiktiota), mistä olen poiminut pohjoismaiden runoilijoita ja heidän runojaan, sisältää myös suomalaista nykyrunoutta. Nyt vuoro heillä. Leevi Lehto esittelee suomalaiset sanoilla "Nuo hilpeät suomalaiset", Ääniä (uudesta ) alakulttuurista. Hän tulkitsee uudet runoilijat ja heidän runonsa elinvoimaiseksi runouden alakulttuuriksi. Mielenkiintoista.
Lehdon kertomana Saila Susiluoto kirjoittaa satuja aikuisista. Hän on syntynyt 1971 Helsingissä. Hän on voittanut useita palkintoja ja saanut kirjallisuuden taiteilijaprofessoriapurahaa. Susiluoto on toiminut mm. Nuorten Voiman hallituksessa sekä Suomen kirjailijaliiton hallituksessa. Meriittiä riittää. Hänen runojaan on käännetty 14 kielelle. (Wikipedia)
Prologi
Nainen sanoi lapsilleen: Olipa kerran maailma, samanlainen kuin tuntemamme, erilainen kuin tämä.
Sinne pääsi unissaan. Sinne pääsi jos oli kipeä. Niityllä lenteli lintuja. Ja suseja, huusivat lapset. Ja susia, lipasi nainen, jokaisen linnun sisällä oli lintu ja hännäkäs, jokaisen hännäkkään sisällä oli lintu ja hännäkäs, näin jatkui loputtomiin. Suurimmat riidat, sanoi nainen, käytiin aina sisäpuolella. Suurin rakkaus oli aina ulospääsy. Missä susi, huusivat lapset, kunnes nukahtivat. Ulkona putoili lumi pimeälle pihalle, kevätaurinko levitti valkeaa valo parvekkeille, ulkona kesä vyöryi vihreinä maininkeina peltojen yli. Nainen sanoi: nyt kerron aikuisten sadun. Kerron sen koksa olen lapsi ja kipeä. Kerron sen itselleni ja sinulle:
Siivekkäät ja hännäkkäät. 2002
----
Oh, pitäisköhän lukea tuo kirja?
Vaikuttaa mielenkiintoiselta
VastaaPoista