Runollinen joulukalenteri 17.12.

Luukku 17 on hyvin enteellinen, sillä se antoi minulle idean. Taidan ottaa villin hevosen runojen joukosta, kuten tämä luukku voisi edustaa.

Minulla pian loppuu muut pohjoismaiset suomeksi käännetyt runoilijat ja suomalaisiahan en ole tuonut esiin ollenkaan. 

Nyt tuon. Sain juuri postissa ystäväni, runoilijan, taiteilijan, talon remontoijan ja sukkien kutojan Mauri Laakkosen suuren runokirjajärkäleen Sataa kuivaa totta, sisältää 1282 runoa kerättynä yhteen kirjaan vuosilta 2017-2019. Hänellä runoflow on sujuvaa, aina avoinna, kirjoittaa joka päivä. 

Suosittelen hänen runokirjojaan vaikkapa joululahjaksi. Niitä löytyy Adlibriksestä mm.

Tämä runo, jonka otan tähän, ei löydy tuosta kirjasta, vaan ihan nettisivuilta ja sopinee tähän, kun joulukiireet ovat vilkkaimmillaan. Pieni rauhoittumishetki. Tällä runolla ei ole nimeä, mutta on kirjoitettu tänä vuonna:

Arjessani kulkee ylpeys

kovan pinnan alla piilevät surut

menetettyjen suhteiden synkkyys

pauhaa mielessä katkeruuden urut

sanoistani paistaa äksy jyrkkyys

kadonneet ovat onnen murut

Ei

Sisimpäni on vallannut rauha

harmooninen ja sees

askeleistani on kadonnut paino

tilalle tullut riemukas keveys

onnellissuuttako tunnen

lempeää riemua kenties

ei ole tieni ollut suora

se on mutkista tehty

niin on kuitenkin parempi

sain elää onnellisesti vuoteni

lähes perille asti

katsella luonnon kauneutta

riemuita lintujen laulusta

katsella kuuta ja tähtiä

iloita, nauraa ja itkeä

tulla kotiin ja lähteä

Oi onneni hetkiä

Mauri Laakkonen, 2019