Nyt vuorossa islantilainen, kansainvälisempi runoilija ja kirjailija
Sölvi Björn Sigurdsson
Sigurdsson esittelee itsensä monen opiskelijaksi ja monen tekijäksi, syntynyt 1978. Hän on tuottoisa kirjailija ja runoilija. Työkseen hän on myynyt kirjoja, ollut kirkon hoitaja, tehnyt ikkunoita sekä luokitellut ja hoitanut arkeologisia löytöjä. Hän on asunut useassa eri maissa, mm. Espanjassa, Englannissa ja Ranskassa.
Hän itse kertoo, että häntä inspiroi mikä tahansa, museoesine, shampoopullo, jopa televisio-ohjelma englantilaisen kainalosta.
Tässä ote hänen eräästä pitkästä runosta, runokokoelma nimeltä
Humalainen näytelmä 2005
Yhä seisovat runoilijat ulkoisessa pimeydessä,
täyden talon edessä, Kaffibaarin ovella
ja jonottavat. Olisivatpa tulleet sinne ennen
kuin pimeys lankesi ja astuneet ovesta sisään,
silloin jo suruja hukutettaisiin, siellä Mösjöö kysyy;
"Onko Klara täällä?" " Hän oli, mutta lähti jo."
Vaikk' särkyikin toive, jää Mösjöö tänne,
lämmittää suruansa lasillisella baarin oltta,
jokainen sortunut unelma antaa ilonpidolle tarmoa,
hän siemaisee unohduksen maljan, toisten rupatellessa
kirjoista, Hallgrimur Helgasonista ja Kiljanista:
"No totta vieköön", sanoo mies, "luulen että hän on -
muistain Nietzshen ja tahdon lain-
mennyt sisään muinaisten vuorten kaikuun"
(Mösjöön on vaikea kuulla miehen puhetta,
sillä paikan musiikki peittää kaiken alleen)
"ja täyttänyt sen uudella soinnilla - kuin Focault
joka alati puuhaili eletyn elämän parissa
ja elävöitti moninaista, jo vanhanaikaiseksi käynyttä -
joten, ystävä hyvä, minusta Hallgriur on
teoksellaan kiivennyt huipuista korkeimmalle."
....
Käännös Tapio Koivusaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!