Puutarha ruohonjuuritasolta kuvattuna

Kaikenlaista haluaa kokeilla.

Menin jo iltakasteiselle nurmelle selälleen ja otin kuvia puutarhan eri paikoista. Vaikka siinä vähän takamus kastuikin, se oli aika jännä perspektiivi nähdä maailmaa.

Tässä tulosta:

Tähän voisi sopia Schubertin Serenadi

Orgiat ritausmaruusun kukassa

Olipas outo ja mielenkiintoinen tapaus Ritausmaruusun kukassa! Minulla sattui olemaan jopa kamera mukana, joten tapahtuma tuli ikuistettuakin.

Kyseessä on kovakuoriainen nimeltään viherkukkajäärä (katsoin luontokirjasta). Eikä vain yhdestä, vaan kolmen yhteisestä nautintohetkestä. Kuvat kertonevat tapahtumasta. En ennen moiseen ole törmännyt.

Ps. Jatkan vähän tätä kovakuoriaisten juhlaa kukilla. Ihan mielenkiintoinen aihe sekin. Tämä viherkukkajäärä kuuluu sarvijäärien heimoon eli hapsenkakkiaisiin. Niistä tutuin varmaan sarvijaakko ja suutari, jotka ovat puun tuholaisia. Kukkajääristä en niinkään tiedä. Ei ne ainakaan kukkia vaurioita, nautiskelevat vain mettä. 

Pari päivää aikaisemmin kuvasin nelivyöjäärän, joka sekin kuuluu kukkajääriin.

Puutarha tarjoaa monipuolisen näkymän, kuka mistäkin on kiinnostunut.

Viikon 33 kuva!

Vihdoinkin kesää, aurinkoa, lämpöä! Koko viikko tiedossa. Kuvassani on auringontähti, kasvi, joka on yhtä korkea kuin minä ja jolla on mahtava lehvistö, kuin valtaisa hame (alla näyte). Ja kruununa sen päällä kelluu nämä aurinkoiset tähdet, yleensä täynnä humalaisia kimalaisia. 

Tänään soi pihassani kaunis, tasapainoinen musiikki.

Sen kunniaksi filosofiaa.

Musiikki on vastaus elämän mysteerioon. 

Se on kaikista taiteista syvällisin,

se ilmaisee elämän ja olemisen 

syvimmät ajatukset. 

Se on yksinkertainen kieli, 

jota ei kuitenkaan voi kääntää.

ARTHUR SCHOPENHAUER

Tunnelmakuvia

Sitä vain kulkee tarhassaan ja katselee ja ihmettelee. Usein pitää ottaa kamera mukaan. Kaikille puutarhabloggareille tämä on varmaan tuttu ilmiö. Kesäpäivä!

Oiskohan tuolla jossain keijuja?

1 Hour of Elves, Fairies, and Merfolk Music

Mitä ruusutarhani Onni-ruusulle kuuluu?

Niille, jotka kaihoilevat Onnin perään, on ehkä hyvä tarkkailla tällä sivullani Onni-ruusun kehitystä.

Se saapui puutarhaani keväällä 2012. Ja se näytti jo syksymmällä tällaiselta. Sen oksat ovat nk. lakoavat, joten hätäpäissään laitoin sille vähän tukea. Samana vuonna se ehti jo näyttää voimansa.

Ruusuasiaintuntija Paula näki onnettoman tukeni ja huomautti, että ei tuo kauaa pidättele Onnia.

Ei niin. Minulla oli aitassa kasa heinäseipäitä ja mielessä pyöri kaunis satukirja 'Onnentupa'. Päätin heti seuraavana keväänä tehdä asialle jotakin. Rakensin ystäväni avustamana Onnille Onnentuvan. 

Siitäkös Onni tykkäsi. Se suorastaan pursuili ylös ja sivulleen. Kukinta-aikana yritin suojata sitä jopa sateelta. Tai oliko se paahde?

Parhaimmillaan vuotena 2014 se oli tällainen, loisti ihan omaa vaaleanpunaista valoaan!

Huomasin jo silloin, että Onni kurkottaa taivaita, joten rakensin ylös kattoharjaa eli lisää tukea. Ympäristö oli helppo pitää puhtaana nurmenlaikkauksella, eikä juuri rikkaruohojakaan juurelta tarvinnut nykkiä. Olen syksyisin juuriympäristön peittänyt ruohojätteellä, kompostilla, tuhkalla ja jopa liiterinpohjatöryllä.

Nyt vuosisadan sateisempana ja kylmänä kesänä Onnin kukinta on vähän laantunut tai ei edes ole päässyt vauhtiin. Päivänvarjo ei käy enää korkean tuen takia suojana sateelta. Sade on pieksänyt sitä aika ikävästi. Onni on nolo. Mutta yhä se kurkoittaa korkeuksiin kolmatta metriä. Se ei ole tehnyt juuritaimia, ei näy hometta ja hyönteisetkin ovat jättäneet sen aika rauhaan. Kun aurinko pikkuisen sitä lämmittää, se vienolla tuoksullaan heti herättää huomion ohikulkijoilta.  

Siis se on nyt kolmivuotias! Mitä seuraavaksi? Joudun karsimaan vanhoja oksia pois, sillä tämä ruusu kukkii vain edellisvuonna kasvaville versoille. Tämä seikka kannattaa ottaa huomioon useissa ruusulajeissa. Suomalaisen Ruusukirjan (Alanko, Joy, Kahila, Tegel) lopussa on oiva luettelo ruusujen käyttäytymisestä ja soveltuvuudesta eri paikkoihin. 

Onnea muidenkin onni-ruusulle!

Mitähän Lycky (Onnekas) Ali laulaa? En tiedä, mutta kuulosti mukavalta, leppoisalta. Vähän erilainen tarina.

Viikon 32 kuva!

Omistaminen ei ole tärkeää.

Oleminen on.

(sunnuntain aamuhartautta kuunnellessa, osa pastori Päivi Jussilan saarnasta)

Kolme herkkää ruusua!

Vaikka olen surrut Louise Bugnetin ja Pohjolan kuningattaren (tosin olivat vasta alullaan) menetystä ruusutarhassani, niin olen iloinnut monen muun selviämisestä.

Tuo sana 'herkkä' on monitahoinen. Nuo kolme ruusua ovat herkkiä kaunudestaan, mutta myös herkkiä tämän alueen kylmyydelle. Herkkyys on myös niiden uskottavuudessa, että ne tontunkin hoidolla ovat varttuneet kukkien puhkeamiseen saakka.

Yksi heistä on John Davies, josta jo viime syyskesästä iloitsin. Se on kanadalainen ruusu, jonka selviytyminen näillä leveysasteilla on kyseenalaista. Ehkä suotuisan kasvupaikan ja 'viltin' ansiosta se selvisi talven pakkasista ja kevään ahavasta. Tosin se ei ole kasvanut vielä korkeutta, mutta kukkii komeasti ja varmaan innostuu lisää, jos saa aurinkoa.

Alhaalla on minun vanha Peace-ruusu, jonka jo luulin menehtyvän, mutta kun pengoin juurakkoa, se näytti elonmerkkiä. Siirsin sen ruukkuun ja siinä se on viihtynyt. On puskemassa kaksi isoa kukkaa. Vain kaksi, mutta yritän talvehdittaa sen ensi vuonna paremmin.

 

Kolmannen tälle vyöhykkeelle herkän ruusulajin toin Ainolan Pihasta E-Suomesta pari vuotta sitten. Se on nimeltään Lawinia, Pihan omistaja ehdotti ruusua minulle kertoen, että jos se kasvaa tuolla tienkin varressa ihan hoitamattomana, niin voisit kokeilla sitä siellä pohjoisemmassakin. Kokeilin.

Ruusua ehdotetaan 1-vyöhykkeelle ja sen kuuluisi olla köynnösruusu. Pohjoisessa ilmanalassa sen kasvu kuitenkin on kuin matalalla jaloruusulla ja minulla se kukkii vähän. Nytkin yksi kukassa ja neljä nuppua tulossa. En anna periksi. Kun saan talon eteläpuolen kivijalkaremontin tehtyä, siirrän sen siihen lämpimämmälle paikalle ja multavampaan maahan. Joka tapauksessa se on yhä kanssani. Se on ehdottomasti suurikokoisin ruusu kaikista ruusuistani. Otin käden avuksi, niin sen koko tulee esiin. Tosin se voisi olla isompikin, jos se olisi saanut lämpöä ja aurinkoa vesisateen sijaan.

Jotakin kaunista, upeaa, herkkää musiikkia pitäisi tähän löytyä...Toivon, että

joku toinenkin voisi nauttia tästä.

Luka Sulic - Tchaikovsky Nocturno