Kehtaanko kertoa?

Sain haasteen ja tällaisen kauniin merkin Between-blogista. Kiitos hänelle! Minut on huomattu.

Hän lähetti minulle listan kysymyksiä, joita katsellessani totesin, että tohtisko kertoa asioita niin kuin ne ovat. Olen aika boheemi-asukki. Vastaan kuitenkin avomielisesti Between kysymyksiin. Samalla laittelen muidenkin kukkien kuin vain ruusujen kuvia muistellen kesää.

1. Millainen on päivärutiinisi - siis jos sinulla sellainen on?

Paras työaikani ja nautintoni ikään kuin vain olla, on ilta ja yö. Se on aina ollut luovaa prosessiani parhaimmillaan. Siksi nukun aamulla useinkin kymmeneen. On suorastaan ihme, jos herään ennen kahdeksaa. Eli jotain kaunista keväällä ja kesällä menetän. Herätessä rapsutan Ruusan ja hieron häntä. Hän kun nukkuu yleensä yöt jalkopäissäni tai korvani juurella. Sitten venytellään molemmat. Nousen avaamaan oven Majurille, joka nukkuu yleensä terassilla ja annan kissoille ruokaa. Teen usein joogavenytyksiä tai aurinkotervehdyksen, jotta saan energiat liikkeelle. Kesäisin kävelen puutarhakierroksen. Nyt se pikkuhiljaa jää. Usein laitan raasun hellan pesään ja keitän siinä teeveteni ja joskus puuroa. Yleensä laitan sörsselin kaikesta mitä jääkaapista ja hedelmäastiasta löytyy. Usein se kädessä menen nettiin ja luen postia. Joskus innostun jopa kirjoittamaan blogia tai korjailemaan luonnoksiani.  Teen juon radiota kuunnellen ja nykyään mandaloita värittäen tai piirtäen. Ah, sitä ihanaa rauhallista eläkeläisen aamua!! Jos minulla on vieraita, mikä on myös ihanaa, niin olen vähän topakampi.

2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?

Kyllähän se on lapsuus. Se kun sai ensimmäisen kerran olla ilman kenkiä ja juosta vapaasti helmat hulmuten. Villimansikat. Pikkumetsä, jossa leikimme ja näyttelimme teatteria. Se lämpö, se lämpö! Minulla ei kuuma haittaa, eikä aurinko, koska kai omaan  slaavilaisen tumman ihon. Kesäverhot myös tulee mieleen, kun ne avoimessa ikkunassa heilahteli. Ja merenranta ja uiminen!

3. Polkupyörä, auto vai bussi?

Polkupyörä on kuulunut aina minun menopeleihini lapsuudessa ja nuoruudessa. Kun muutin nykyiseen kotiin, joka on 16 km:n päässä kaupungista ja sain ensimmäisen poikani, oli pakko hankkia kortti ja auto (oranssi kuplavolkkari), jotta saatoin käyttää poikia neuvolassa. Sitä sanottiinkin neuvola-autoksi. Nytkin olen auton vankina, muuten en paljoa mihinkään pääsisi. Autoon ole mitenkään ihastunut. Käyttäisin bussia jos se olisi mahdollista.

4. Miksi kirjoitat blogia?

Tavastani pitää blogia, ovat lukijat varmaan huomanneet, että olen monisanainen. Kirjoittaminen on minulle elinehto. Sitä olen lapsuudesta asti tehnyt. Blogi on siis jonkin sortin päiväkirjan sijainen, vaikka en sinne sydänjuttuja ja huolia paljon kerrokaan. Nekin kyllä vilahtelevat ruusujen lomassa. Varmaan siitä asti, kun kirjoittaminen on keksitty, on siitä tullut yksi kanava ilmentää olemassa oloa ja purkaa sisintään. Siis kirjoittaminen ensin, sitten vasta asia ja kuvat!

5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?

Kiukuttaa? Oma osaamattomuuteni. Laiskuuteni opiskella oikeaa tietoa niin ettei tarttisi tehdä niin paljon 'väärin'. Ehkä eniten minua kiukuttaa ajan puute ja varsinkin nyt syksyllä se, kun niin äkkiä tulee pimeä. Nautin keväästä, kun voi hommailla ulkona melkein yönkin! Joskus kiukuttaa selkä, joka rasittuu. Sen vuoksi teenkin yhtä työtä vähän aikaa, siirryn toiseen ja kolmanteen ja neljänteenkin, eikä mitään tule ihan valmiiksi. Sitten vasta tulee kiukuksi ne ilkeät itikat, hyttyset ja paarmat ja puutarhatuholaiset.

6. Juttu, josta et luovu?

Myönnän, että minulla on miesystävä ollut jo kolme vuotta. Onneksi hän on vähän samanlainen kuin itsekin olen. Emme luopuisi omasta vapaudestamme mennä ja tulla, tehdä ja toimia. En siis luopuisi tässä vaiheessa omasta elämäntavastani. Olen joustava kun tarvitaan, mutta itsekkäästi haluan elää jo oman mieleni mukaan, kunhan en loukkaa ketään. Olen onnellinen vieraista talossani, jos he osaavat olla kuin kotonaan ja antavat minun olla omillani. Ystävät ja sukulaiset (pojat) näyttävät kuitenkin viihtyvän, kuten myös kahvilavieraat.

7. Paras paikka puutarhassasi?

Vaikea nimetä, se on koko puutarha, kun siellä työstän jotakin. Ehkä se on veranta, josta on otettu keskikesällä jo pois ikkunaplexitkin etelään. Siinä istun aamuisin ja iltaisin ja näen puutarhan ja aukeat viljavainiot ja vanhan Kastellin rakennukset metsän reunassa. Voi niitä aamuja ja voi niitä iltoja, kun aurinko laskee kullaten männikön peltojen takana!

8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?

Olen myös kova lukemaan. Minulla on joka huoneessa monta kirjahyllyä. On erikseen yrttikirjat, keittokirjat, ruusukirjat ja puutarhakirjat, filosofian hylly ja huuhaa-kirjat vintillä. On vanhojen kirjojen hylly, dekkarihylly, taidekirjahylly, ulkomaiset ja kotimaiset romaanit. Runokirjahylly, uskontokirjahylly, terveys- ja muut hoitokirjat jne. Lähimpänä koneeni yläpuolella on astrologiset kirjat käden ulottuvilla, koska sitä ehkä eniten nykyisin tutkin. Työpöydällä takana ruusukirja ja sellaiset. Tykkään katsella myös dokumentteja ja elokuvia Tv:stä. Siinä on vierellä yleensä jokin kudin. Ompelen myös silloin tällöin. Ja kun oikein haluan aivoja purhdistaa, teen sanaristikkoa, japanilaista siluettiristikkoa, sudokua tai värityskirjaa. Muihin kyllästyneenä nyt tuo värityskirja. Ja kesäpäivinä keskustelen kahvilavieraitteni kanssa. Kuulen hyvin paljon mitä ihmeellisimpiä tarinoita elämää oppien.

9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?

Kaikkea on, mutta ylimpänä RUUSUT!

10. Unelmiesi puutarha?

Sehän on syntymässä koko ajan. Ei varmaan koskaan valmistu.

11. Mistä tulee blogisi nimi?

Oikeastaan pyydän anteeksi, että olen nimennyt sen niin suureellisesti 'Ruusutarha'. Usea voi kuvitella siitä aivan toista kuin mitä se loppujen lopuksi on. Se on se unelmani ollut koko ajan. Ruusutarha. Mutta siihen sisältyy myös mielikuvaleikki, symboliikka, ihmisen henkinen kasvu ja kaikkea muuta, mitä varsinkin ensimmäisenä vuotena kirjoitin enemmänkin. Taas nimi Metsätontun ruusutarha, on jotenkin omaani. Metsätontuksi minua on nimenneet jotkut ystävät, koska paljon liikun metsässä. Olen sinut metsän kanssa. Metsätonttu tekemässä ruusutarhaa antaa minulle enemmän  vapautta myös tonttuilla ilman mitään asiantuntevuutta tai oikeaa taitoa. Mutta rakkaudella sitä kaikkea. Metsätonttu saa erehtyä, tehdä väärin, surra tekemäänsä, mutta olla aina yhtä innokas oppimaan uutta ja kokeilemaan, jopa leikkimään ja hulluttelemaan. 

Minäkin haastan joitakin blogeja ja bloginisteja kertomaan jotakin itsestään. Taidan antaa saman tehtävän, jonka sain kirjoittajapiirissä. Siinä pitää kuvailla kasvot, jos muotokuvaasi painettaisiin jokin maisema tai jotakin siitä, mikä sinulle on tärkeää. Kysymykseni siis lähteävät tästä. Ja huomatkaa, tämä on leikkimielinen kysely. Kun kaikki ovat valokuvaajinakin hyviä, niin se kasvo voisi syntyä hyvinkin. Näille lähetän kiitokset olla kaverina ja tulla kylään mukavaan blogiinne ja haastan miettimään kysymyksiäni:

Lukijatytölle Madonluvut

Runottarelle Hallatar

Ruusu-Liisalle

Tertulle Kasvimaailmaan

Männikön kuulumisille

Seijalle pajaan ja puutarhaan

Kysymykseni siis koskevat  kasvojasi. Kuvittele maisema kasvoillesi seuraavien kysymyksieni myötä. Toivon, että innostut aiheeseeni.

1. Mikä maisema lepää sinun otsallasi, ehkä se minkä ajattelet olevan myös mielimaisemaasi.

2. Mikä kuva on silmäsi iiriksessä? Mitä mielelläsi katselet?

3. Mikä lepää poskipäilläsi, poskillasi?

4. Mikä/kuka kuiskuttelee korvaasi, ehkä istuu korvalehdelläsi?

5. Mikä kuva nenäsi päässä?

6, Mikä lause, asia, huulillasi?

7. Mitä kuvaa leukasi tahto`?

8. Mitä on kaulallasi?

9. Entä hiukset, mistä ne ovat tehty?

10. Entä kulmakarvasi?

11. Kuka/mikä istuu olkapäälläsi ja onko se painava vai kevyt ?

 Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.  

Kiitos Punakanelille!

Omenapuu terassin vieressä on varmaan jo varmaan 30 vuotta vanha. Ei se alussa tuottanut paljoa mitään. Myöhemmin happamia kuin pihljanmarjat. Viime vuosina, kas kummaa, omenat ovat täälläkin ehtineet kypsyä syöntikelpoisiksi. Punakaneliomena on mukavan makea.

Tällainen on saalis tänä kesänä. Pölyttäjiä oli vähän. Kun toinen vanha puu, 'vaalea kuulas' katkennein oksin hävitettiin, ostin tilalle Pirjan, joka tänä kesänä kukki vähän, mutta ei vielä tarpeeksi. Joten taas kävin lainaamassa naapurin omenapuun oksia, joita asetin vesipulloon ja roikkumaan omenapuuni oksille. Toimi hyvin!

Sörsseliin laitan niitä joka aamu ja muutenkin pureskelen. Lopusta teen omenasosetta puuron päälle.

Lapsena omenapuu täällä pohjoisessa oli ihme. Sitä käytiin oikein katselemassa ja maistelemassa. Niin hapanta ja kitkerää kuin sen omenat olivat, syödä piti. Kyllä ovat ajat siitä muuttuneet!

INAYA MUSIC & REDAH - " Apple tree " Erykah BADU

Voimakukka!

Nostin nyt viimeiset auringonkukat sisälle vaasiin tuvan lämpöön loistamaan voimaansa. Minusta auringonkukka on sellainen voimaannuttava kasvi jo ihan silmille katsella. Tosin käytän auringonkukansiemeniä yleensä myös aamusörsselissä, jossa menevät maukkaasti aina mukana kaikki maailman hyvät energian antajat, kuten pakuritee, marjat, pähkinät, neitsytöljy, rahka, pihlajamarjarouhe ja paljon muuta ravitsevaa. Kunnon aamupaukku. Valitettavasti täällä auringonkukka ei ehdi koskaan kypsentämään siemeniään.

Linnut yleensä pitävät huolen siitä, että siellä täällä puutarhassa nostaa auringonkukka päätänsä, Tykkään matalasta auringonkukasta, joten sille löytyy aina joku paikka puutarhassa. Luin vasta kotipaikkani lehdestä, että joku oli kerännyt huvimajaansa kaikkea auringonkukkaa kantavan esineen ja olihan iloinen huvimaja.

Siksi haluan ruususurkimusteni ohessa muutaman voimaannuttavan kuvan tähän myös. Nautitaan syksystä! Toivon kaikille lukijoille hyvää syksyä!

 

Music for Brain Power 

Syksyn viimeiset ruusut surullisina!

Olen kehunut sijainnillani, kun tässä on sellainen lämmin suppo metsien ympäröimänä. On se. Mutta se on suppo yhtä hyvin auringon lämmölle kuin myös hallalle. Tämä on kuitenkin vanhaa suopohjaa, osaksi Linnarämettä tuossa Linnakankaan kupeesta, joten pakkanen koskettaa.

Kun on kylmiä öitä, kuten Pohjanmaalla on, ja sade pieksää pilvisellä, ei ruusut eivätkä muutkaan kukkaset tykkää. Auringonkukat, kehäkukat ja krassi, nyt myös samettiruusut ovat hallojen mustaksi koskettamia. Tiedän, että samoilla seuduilla aivan meren rannassa halla ei iske, koska lämmin meriveden pinta auttaa. 

Ei ihme, että täällä kutsutaankin sodan jälkeen karjalaisten rakentamia ja asuttamia tiloja 'kylmiksi tiloiksi', sillä kun maaseutua yritettiin asuttaa, usein tarjottiin paikkoja alavilta mailta, joissa halla vieraili viljelysmaillakin. Tyhjiksi tällaiset paikat sitten pikkuhiljaa ovatkin jääneet. Pohjanmaallakin on tällaisia mustin ja surullisin ikkunoin tuijottavia taloja siellä täällä. 

Vaikka ruusut eivät ole arkoja tällaisille hallaöille, niiden kukinta kuitenkin tyrehtyy. Aurinko ei ole paljoakaan näyttäytynyt sen yhden syyskuun alkuviikon jälkeen. 

Kesän muistolle vielä muutama ruusukuva! 

Vanha Anna-Liisa (Bella Pointevine) kukki harvakseltaan koko kesän pakkasiin asti.

Eräs uusimmista ruusuista Nyweldt White puski oikein innolla nuppuja joka oksan päähän ja sitä nyt seurasin innolla. Ehtiikö? Jaksaako? Halusin niin kovasti nähdä sen suuren yksinkertaisen kukan.

Nupulla

   

Nuppu aukeamassa. Vielä, vielä vähäsen! Teki mieli sanoa jopa, että " Työnnä, työnnä!" Ei jaksanut. Vaillinaiseksi jäi tuo suuri kukka, kun tuli sade ja pieksi.

Samoin purki kauneuttaan vielä Pappilan Neitokin, jota joskus on valkeaksi hansaksi sanottu. Odottelin. Tulihan sieltä yksi, kaksi, kolme kukkaa sieltä täältä. Mutta voi kuinka hauras on ruusunlehti! Näin siinäkin kävi. Hetken herkkyys ja sitten nuupahdus. Kuin silkkimekko olisi kastunut.

Pink Pavement myös sinnitteli nuppujensa kanssa, mutta näin siinä kävi. Surullista!

Toki on sitten niitä, mitkä eivät sadetta pelkää. Kuten remontoiva Teresan ruusu ja pitkään kukkiva John Davies. Samoin Rosalina. Suurkiitos heille!

Cumulus (Anki Lindqvist) ja Syyslaulu

Suloinen nukkeruusu yllätti!

Nukkeruusu "Rosa nitida" (= kiiltävä) on Pohjois-Amerikan villiruusu. Hyvin mielestäni suomennettu nukkeruusuksi (kuten Ruotsissakin), sillä pensas on suhteellisen pieni ja matalahko, sopii hyvin johonkin puutarhan kulmaan muiden eteen. Pensaan lehdet jo ovat kauniin herkät, kiiltävät ja teräväkulmaiset ja syksyn tullen ne punastuvat ihastuttavasti. Tietenkin pitää varoa, ettei jyllää kovin maata sen juurella, sillä se lähtee leviämään aika herkästi. Surutta minä kierrän ruohonleikkurilla sen ympäristön. 

Alkukesällä

Syyskuun alussa

Sisukas pieni ruusu!

Rakas ruusu se tämäkin on, sillä naapuritalon tytär toi sen minulle omasta puutarhastaan taimena mieheni muistolle. Kaunis ajatus! Olen antanut pensaalle Kanadan kansallisuuden opastetaulussani. 

Nyt ovat kanadalaiset ruusut muutenkin esillä kovasti. Kanadahan sijaitsee samoilla leveyspiireillä maapallolla Suomen kanssa ja omaa suhtkoht samanlaisen sääolosuhteet.  Kanadassa on myös kovasti panostettu jalostukseen. Uskoisin, että sitkeää pientä nitida-ruusua on käytetty hyvinkin monen ruusun kanta-äitinä. Ainakin Dart's Defender eli keijunruusu on risteytetty juuri Rosa nitidasta ja kurttulehtiruususta ja saatu kaunis ja talvenkestävä ruusu, mikä minullakin on.

Suomen ruususeura on myös peräänkuuluttanut ruusunkasvattajia kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen, josta itsekin kiinnostuin. Minullahan on vain köynnösruusu John Davies. Uusimmassa ruusukirjassa Rosor i Norr Leif Blomqvist esittelee monta upeaa Kanadan ruusua. Ja tänään kun kävin eräässä taimitarhassa, tapasin ruusuihmisen, joka kovasti kehui kanadalaista ruusua Hope of humality, kuinka se kukkii uutterasti koko kesän, täällä  vyöhykkeellä V.

Mutta se YLLÄTYS, minkä tämä nukkeruusu minulle järjesti. Kuten olen edellä kertonut, villiruusut kukkivat hyvin huonosti tänä kesänä. Tämäkin pieni ei tehnyt kuin pari kukkaa, suloisia kuin nuken naama. Mutta NYT, syyskuussa, se innostui. Melkein joka oksan päässä on runsas 'viuhka' nuppuja. Harmi vain, kun melkein sitä mukaan, kun pensas avaa nuppunsa, sade sen turmelee. Käyn pensasta tervehtimässä ja ihailemassa joka päivä, sillä se on hyvin kaunis lehtiruskan kanssa. Odottelen kovasti myös niitä herkkiä pieniä kiulukoita, mitä ruusu pyörittelee.

Just Dance Kids 2014 - Hickory Dickory Dock 

Miten syntyy hyvä lomareissu?

Uskon, että olin ansainnut irtiottoni arjesta, pienen lomareissun, jonka ystäväni minulle järjesti. Olen ollut aika ahkera kesän ja tehnyt mielestäni hyvää palvelutyötä.

Miten syntyy hyvä lomareissu? En juttele nyt järjestelyistä, joita on puolin ja toisin, enkä taustoista, vaan pienistä väläyksistä siitä.

1. Auringosta, kauniista maisemista ja taide-elämyksistä.

2. Liikunnasta ja hiestä.

3. Ystävän lämpimästä kädestä ja muidenkin halauksista.

4. Aivan jonninjoutavasta ajanvietosta, kuten Rummikuppi-pelistä  ja mielen räjäyttävästä Mandala-värityskirjasta.

5. Pienistä harmeista, unohduksista ja kommervenkeistä.

6. Elämyksistä. Tässä kolme seikkaa, jossa pala nousi kurkkuun, selkäkarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin.

    - Yksi oli, kun eksyimme pyöräillessämme Sotkamon  ja Vimpelin ratkaisevaan otteluun ja Vimpeli voitti. Pidin sille peukkuja. Ja voi sitä katsomoriemua siinä osiossa. Nyt luin, että Sotkamo samperi nappasi taas voiton loppupelissä.

   - Toinen oli, kun kuuntelin pääministeri Juha Sipilän puheen ( Otin sen talteen sivulleni alla olevassa linkissä.) Tosin en ole seurannut kauheasti politiikkaa, enkä siitä paljoa ymmärrä. Mutta puheesta sain sen ymmärryksen, että hän oli tehnyt sitä monta päivää miettien sana sanalta ja puntaroiden, miten saisi jotain perille. Luotan hänen sanomaansa, vaikka se ei olisikaan paras ratkaisu.

    - Kolmas elämys oli kajaanilaisessa viinibaarissa. Eniten kosketti Minna-siskoni (Minna & Eiliset) yhtyeen ja Minnan itsensä sovittama laulu 'Lapinäidin kehtolaulu', johon sovitukseen hän oli panostanut Lapin äidin rukouksen pelosta ja toivosta, Hui kun se oli upea! Paras sovitus siitä mitä koskaan olen kuullut! Jatka siskoni noin!

7. Ikävästä jo kotiin! Siellä oli vastassa hyvin voivat kissani Majuri ja Ruusa ja monta kukkayllätystä. Mm. tämä Paimion harisonruusu oli aukaissut ihanuutensa vielä kerran.

Pääministeri Juha Sipilän puhe. Uskon että se tullaan muistamaan historiassa. Ainakin sitä kommenteoidaan jälleen ja jälleen.

Ruusut kesässä 2015; tarhakurtturuusut eli rugosalaji

Nyt tulee viimeinen ryhmä kesän ja samalla ruusujeni inventaariosta. Kurtturuusut vuorossa! Nehän monet ovat nyt vasta kukkimassa.

Olen suurimmasta osasta kurtturuusupensaista rakentanut ihan oman kivipolun ympäröimän alueen sammalsohvan eteen, jota nyt olen muokkaamassa. Otan nurmikon ja kivet pensaiden ympäriltä pois, laitan tuplaten maastokangasta ja sepeliä päälle. Sepeli lämmittää eikä tee hometta, olen huomannut. Esim. Ilo-ruusun ympärillä on sepeliä ja se on toiminut hyvin. Minulla kun sattuu olemaan sitä sepeliä. En halua aluetta pelkästään ruusuille. Aion istuttaa johonkin väliin valkoakilleijaa, ehkä ruusumalvaa ja mäkimeiramia tekemällä maastokankaaseen reikiä. Uskon että ne ovat piristämässä ruusualuetta.

Tosin istutin keväällä pari kurttua muualle. Katri Vala, joka teki kaksi kaunista violetinpunaista kukkaa, istutin vanhan kukkapenkin paikalle. Siitä haluan päästä eroon pikkuhiljaa. Siis kukkapenkistä. Katri Valan juurelle kylvin vähän tillin siemeniä. Hyvin se on voimistunut nyt siellä tillien keskellä, jotka jo olenkin leikannut pakasteeseen.

Toinen sellainen on hollantilainen Nyweldt, jonka istutin saunapihalle, kun siellä on muutakin valkoista. Se ei ole vielä kukkinut, mutta kasvattanut vahvoja varsia nuppuineen. Odottelen innolla niiden avautumista, jotta voisin kuvata sitä. Sen kukka on suuri, valkoinen ja yksinkertainen.

Kirovskin kurtturuusun Adelen istutin myös tänä kesänä ja ihastuin noihin pohjoisen ruusuihin. Toivon, että löydän niitä lajeja enemmän. Se kukki heti istutuksen jälkeen, mutta nyt on puskemassa uusia varsia ensi vuotta varten.

 

Sitten onkin iso joukko kurtturuusuja, joita istutin jo viime vuonna tuohon ryhmäänsä. Wasagaming, kanadalainen muistaakseni, erottuu kukinnallaan muista kurtuista violetilla sävyllään ja hyvin kerrottuna. Se ehti tehdä tänä kesänä vain muutaman kukan, nekin sateen hakkaamana.

Kävin pari kesää sitten Pattijoen entisen kunnantoimiston roskaläjässä erään virkanaisen johdattelemana ja summamutikassa nostin sieltä muutaman juurakon autooni. Sitten olenkin jännittyneenä seurannut mitä niistä nousee. Tämä yksilö on ainakin Hansa, luulen. Eräs toinenkin on, joten istutin sen tänään toisen viereen. Kurttutarhassa taitaa olla mukana pari yksinkertaista kurtturuusua, jotka siirrän vielä toiseen paikkaan. 

Sitten viime vuoden istutettuihin vielä. Vasemmalla Hansa, oikealle Pink Pavement, joka yritti tehdä paljonkin suuria kukkiaan, mutta kuten kuvasta näkyy, sade ne turmelee heti.

 

Monte Casino on kasvanut vähän kivuliaasti. Luulen, että viime kesänä se kärsi kuivuudesta ja nyt märkyydestä. En ole vielä nähnyt sen kukkivan. Toinen samanmoinen siinä vieressä on Moje Hammarberg. Nyt se on kuitenkin täynnä nuppuja, mutta tuskin ehtii kukkia. Kolmas kärsinyt ja melkein kuollut, on oululainen löytöruusu Karjasillan kulkuri, joka kuitenkin nosti päätänsä juurakosta kesemmällä, nyt täynnä nuppuja. Samoin toinen löytöruusu Pappilan neito on täynnä nuppuja. Martta, löytöruusu sekin, kukki keskikesällä, nyt vain kasvattaa uusia varsia. Neljäs löytöruusu raahelainen Sofia on vähän kukkinut keskikesällä, nyt tekee uusia varsia. Sillä on hassu tapa käpristää lehdet kun ilta koittaa. Varjelee itseään kylmältä kai.

Liettualainen Ritausma on monen lempiruusu ja hyvin kysytty taimitarhoilla. Hyvin on minulla kasvanut ja tekee sarjoissa suorastaan kukkia koko kesän. Arvata voi, kuinka tuon silkkimäisen ihanuuden käy, kun sataa. Usein pensas on täynnä ruskehtavia röpelöitä, joita ei kauniiksi voi sanoa.

Maanmyötäinen, matala ruusupensas Rosalina, jonka istutin yläkulmaan,  on innostunut kasvamaan ja on kauniin rehevä. Kukkia se on luonut koko kesä, vähän silloin tällöin. Tosin nyt sen uudetkin oksat ovat täynnä nuppuja. Ehtiikö, ehtiikö?

Saksalainen Schneekoppe (lumikuppi) on nyt täynnä nuppuja, jotka eivät pidä nekään sateesta. Oksat ovat vielä näin hennot, joten kukka taipuu alaspäin. Jospa se siitä vielä vahvistuisi.

Näin käyttäytyvät kurtturuusut täällä näin pohjoisessa. Hyvin kuitenkin selviävät, mutta työntävätkö nuppujaan liian myöhään?

Muistinko kaikki? Yksi ruusu luetaan myös kuuluvaksi kurtturuusuihin, ainakin se on osa sitä jalostussukua, nimittäin Teresan ruusu. Se on ihana! Sehän työntää kukkia melkein koko kesän. Tosin se on vielä aika pieni ja hentonen, mutta nytkin viisi nuppua odottaa lämmintä ja aurinkoa.

Olen tehnyt kovan urakan ruusuinventaarioni kanssa. Montakohan lajia yhteensä löysin? 77 eri lajia taisi löytyä. Aika hyvä ruusutarhan aluksi! Toinen juttu on sitten se, kuinka ne varttuvat ja kukkivat!

Tule syyskuu, Eila Pellinenkin laulaa syksyn ruusuista!