maanantai 28. syyskuuta 2015

Syksyn viimeiset ruusut surullisina!

Olen kehunut sijainnillani, kun tässä on sellainen lämmin suppo metsien ympäröimänä. On se. Mutta se on suppo yhtä hyvin auringon lämmölle kuin myös hallalle. Tämä on kuitenkin vanhaa suopohjaa, osaksi Linnarämettä tuossa Linnakankaan kupeesta, joten pakkanen koskettaa.

Kun on kylmiä öitä, kuten Pohjanmaalla on, ja sade pieksää pilvisellä, ei ruusut eivätkä muutkaan kukkaset tykkää. Auringonkukat, kehäkukat ja krassi, nyt myös samettiruusut ovat hallojen mustaksi koskettamia. Tiedän, että samoilla seuduilla aivan meren rannassa halla ei iske, koska lämmin meriveden pinta auttaa. 

Ei ihme, että täällä kutsutaankin sodan jälkeen karjalaisten rakentamia ja asuttamia tiloja 'kylmiksi tiloiksi', sillä kun maaseutua yritettiin asuttaa, usein tarjottiin paikkoja alavilta mailta, joissa halla vieraili viljelysmaillakin. Tyhjiksi tällaiset paikat sitten pikkuhiljaa ovatkin jääneet. Pohjanmaallakin on tällaisia mustin ja surullisin ikkunoin tuijottavia taloja siellä täällä. 

Vaikka ruusut eivät ole arkoja tällaisille hallaöille, niiden kukinta kuitenkin tyrehtyy. Aurinko ei ole paljoakaan näyttäytynyt sen yhden syyskuun alkuviikon jälkeen. 

Kesän muistolle vielä muutama ruusukuva! 

Vanha Anna-Liisa (Bella Pointevine) kukki harvakseltaan koko kesän pakkasiin asti.
Eräs uusimmista ruusuista Nyweldt White puski oikein innolla nuppuja joka oksan päähän ja sitä nyt seurasin innolla. Ehtiikö? Jaksaako? Halusin niin kovasti nähdä sen suuren yksinkertaisen kukan.

Nupulla

   

Nuppu aukeamassa. Vielä, vielä vähäsen! Teki mieli sanoa jopa, että " Työnnä, työnnä!" Ei jaksanut. Vaillinaiseksi jäi tuo suuri kukka, kun tuli sade ja pieksi.


Samoin purki kauneuttaan vielä Pappilan Neitokin, jota joskus on valkeaksi hansaksi sanottu. Odottelin. Tulihan sieltä yksi, kaksi, kolme kukkaa sieltä täältä. Mutta voi kuinka hauras on ruusunlehti! Näin siinäkin kävi. Hetken herkkyys ja sitten nuupahdus. Kuin silkkimekko olisi kastunut.


Pink Pavement myös sinnitteli nuppujensa kanssa, mutta näin siinä kävi. Surullista!


Toki on sitten niitä, mitkä eivät sadetta pelkää. Kuten remontoiva Teresan ruusu ja pitkään kukkiva John Davies. Samoin Rosalina. Suurkiitos heille!



3 kommenttia:

  1. Syksy se sielt tulee ei auta. Meillä halla tulee myöhemmin kuin naapuris..keikutaan tääll kallionpääll ja metsä ympärill, sielt se kumminki saapuu sit joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näien se menee, Hallaa viihtyy alavilla mailla.

      Poista