Omenapuu terassin vieressä on varmaan jo varmaan 30 vuotta vanha. Ei se alussa tuottanut paljoa mitään. Myöhemmin happamia kuin pihljanmarjat. Viime vuosina, kas kummaa, omenat ovat täälläkin ehtineet kypsyä syöntikelpoisiksi. Punakaneliomena on mukavan makea.
Tällainen on saalis tänä kesänä. Pölyttäjiä oli vähän. Kun toinen vanha puu, 'vaalea kuulas' katkennein oksin hävitettiin, ostin tilalle Pirjan, joka tänä kesänä kukki vähän, mutta ei vielä tarpeeksi. Joten taas kävin lainaamassa naapurin omenapuun oksia, joita asetin vesipulloon ja roikkumaan omenapuuni oksille. Toimi hyvin!
Sörsseliin laitan niitä joka aamu ja muutenkin pureskelen. Lopusta teen omenasosetta puuron päälle.
Lapsena omenapuu täällä pohjoisessa oli ihme. Sitä käytiin oikein katselemassa ja maistelemassa. Niin hapanta ja kitkerää kuin sen omenat olivat, syödä piti. Kyllä ovat ajat siitä muuttuneet!
Piti käydä lapsena omenavarkaissakin, vaikka omenat oli kitkeriä ja pieniä. Melkein teidän korkeudella vietin lapsuuden ja nykyisin kesiä...omalla pihalla ei siellä kasva omenapuita. Ensi kesänä voisi istuttaakin, kun varjostava, voimaa vievä kuusiaita saatiin pihasta pois. Aurinkoista syksyä.
VastaaPoistaHaikeudella katselen tällaisia omenasatokuvia, kun omat vei tänä vuonna pihlajanmarjakoi.
VastaaPoistaPunakaneli onomenista parhaita. Mukavaa kun sait satoa
VastaaPoista