Rilluttelemassa

Huomaan, että tykkään kauheasti r-sanoista.

'Rilluttelemassa' tarkoittaa irtiottoa totutusta, tutusta, arjesta, puurtamisesta, tärkeästä ja rakkaasta.

Siis rilluttelin ympäri Suomen maata toista viikkoa antamatta ajatustakaan ruusutarhalleni ja rakkaalle pihamaalleni, joka eli omaa voimallista sateen puhkomaa aikaansa. Viis siitä!

Junan kyydissä köröttelin etelään päin ystäviä tapaamaan. Tein vierailun paikkaan, missä oli yhteismeditaatiotilaisuus Äiti-Maan hyväksi, luonnolle ja ihmisen hyvälle. Sillä oli kumman puhdistava ja rauhoittava vaikutus. Se ilmeni esim. parin kolmen päivän ajan vessassa juoksemisella. Vaikka sitä seuraavana päivänä kävinkin Mäntsälän lavalla iloista hikeä vierittämässä.

Sitten vuorossa olikin Astrologisen Seuran kesäpäivät, jonne tohdin mennä ensimmäistä kertaa. Vastaanotto ja uusien jäsenten 'hoitaminen' oli sydäntä lämmittävää. Avoimia ja vuorovaikutteisia ihmisiä. Tosin opin kuinka syvällä skorppiomaisuus onkaan kartallani ja syntymähetkellä. Se vähän masensi, sillä skorpionit eivät kuulemma ole mitään maailman helpoimpia ihmisiä. Haasteellinen taistelijan merkki se on. Mutta sitä syväähän kaivelen näissä ruusuasioissakin. Kuunvaihe syntymähetkelläni oli Skorpionissa sekä hallitsevin merkki kartallani Skorpioni! Myös nousumerkkini on Skorpioni. Siellä naurettiinkin huomiosta, että jos olisin syntynyt Helsingissä, olisin nousultani Jousimies, mutta kun synnyin täällä pohjoisessa, leveyspiiri tekee sen, että olenkin Skorpioni. Opin monta muutakin ei niin miellyttävää asiaa astrologian kautta itsestäni, seikkoja mitä vain tulee myöntää. Tai mille pitänee vain huitaista kättä niin kuin kissa huitaisee häntäänsä kun sille ei kelpaa. Siis paljon mielenkiintoista ja kivaa opin noilla päivillä Vuosaaren kulttuurikeskus Sofiassa.

Tutustuin Helsinkiin enemmänkin. Ystäväni Ritvan kanssa kiertelin Kallion seutuja, jossa hän on nuoruutensa viettänyt. Vielä nytkin hän tulee usein osallistumaan Helsingin kulttuuritapahtumiin. Ikkuna on minulle aina tärkeä ja mielenkiintoinen seikka, kuvaan niitä usein. Siitä avautuu maailma ulos tai siitä tulee valo sisään ja näyttää maailmaa sisäänpäin. Tässä Ritvan ikkunasta näkymä merelle ja Kallion kauniin kirjaston tunnelmaa.

Helsingissä tapasin myös veljeni ja serkkuni. Velipoika kyyditsi minut Hyvinkäälle ja kauppasi minulle auton. Ja Hyvinkäältä ajelin sillä autolla ystäväni kanssa sitten pari päivää kotiin päin samalla ihaillen kaunista Suomemme maata. Aurinko lämmitti ja kultasi maisemia. Vasta Kokkolassa kohtasimme sateen. Ja kas, siellä matkalla yksi kahvila yllätti silmäni tällaisella ruusukimpulla. Taisi toisessa pöydässäkin olla. Meille ei  kerrottu, mistä ja miksi ruusut olivat. Kahvinkeittäjä vähän punasteli kyllä, joten salaperäisyys sisältyi näihinkin kukkasiin, kuten ruusuihin usein muutenkin. 

Ja siitäpäs muistin omat ruusuni täällä, missä ainakin Peace oli kärsinyt kaatosateesta.

Mäntsälä mielessäin....vaikka muutakin.

Ruusu vuosikymmenten takaa....

Minulla on kaksi vähän vanhempaa ystävääni kuin minä, ehkä jo seuraavaa sukupolvea kuitenkin. Ja he ovat ystäviä keskenään. Jos tervehdin jompaa kumpaa (asuvat eri puolella Suomea), niin sitten he soittavat toisilleen, että 'arvaapa kuka täällä kävi'. Suloista. Itse he ystävystyivät keskenään heidän miehiensä ollessa samoilla työkeikoilla, jossa tapasivat minutkin. Minä tutustuin toiseen kulttuurin kautta, toiseen joogan kautta. Löysimme samoja aaltopituuksia (tai mikä kenttä se nyt olikaan?) ja siellä ollaan vieläkin. Aina silloin tällöin tavataan vuosien saatossa, puhutaan elämää halki, juhlitaan, itketään ja nauretaan.

Viimeksi toinen heistä ojensi minulle ruusun, jota katselin pikkuisen pitkään. Mistä tämä on tehty? Niin mistä?

Ruusu on kuulemma 1960-luvulta Ibizan matkamuistoja ystäväni äidiltä. Nyt minä sain sen ruusukokoelmiini.

Mikähän tämä on? Elokuun arvaus?

Siis mitä ainetta on tuo ruusu?

Totta kai laitoin sen summamutikassa ottamaani vaasiin ja omalle paikalleen ikkunalle. Nyt huomaan, että tuo vaasi on lahja juuri tuon ruusun antajan saman ikäiseltä ystävältäni. Siis siinä he ovat taas yhdessä, suloisesti. Ruusuhan on myös ystävyyden symboli.

Ystävyys kantaa. Aidossa ystävyydessä on aina side. Ja vaikka se on seitin ohut, se kestää yli etäisyyksien, niin ajassa kuin maantieteellisestikin. Eipä silti, ystyvyyden yhteyttä on hyvä symbolisesti verrata seittiin, sillä siinähän on maailman vahvin kudos.

Ystävyys tarvitsee myös hoitoa, kuin 'Pieni lintu' Ankin laulamana

Rauhan ruusu Peace

Soile ja Osmo toivat minulle valkoisen ruukkuruusun. Siltä se näytti. Se oli jonkin aikaa piristämässä minua keittiön pöydällä, kunnes otin sen purkista ja istutin muiden ruukkuruusujen joukkoon tuonne 'Ruusutarhani esikartanoon'.

Kuukauden kuluttua se yllätti minut täysin. Rehevistä oksista pursuili vaalean keltaiset suurikokoiset kukat ja pikkuhiljaa kukkien terälehtien reunat alkoivat 'punastua'. Siitäkö, että niitä kehuin ja ihailin päivittäin? Varmaan siitäkin, mutta kun pengoin kirjojani, niin huomasin, että tuo punastelu kuului tuolla ruusulajille.

Löysin lajiksi maailman erään suosituimmista ruusulajikkeista nimeltä Peace eli Rauha (teehybridi). Löytyy myös synonyymeja 'Gioia', 'Gloria Dei' ja Mme.A. Meilland' (Beatrix Hamilton).

Kerron tämän ruusun tarinan tai oikeammin historian.

Peace-ruusun kerrotaan syntyneen Ranskassa Meilland-perheessä 1945. Tosin ensimmäiset taimet kasvatettiin samassa perheessä jo 1936. Toinen maailmansota hidasti ruusun esillemarssia, mutta sitä myytiin jo 1942 nimellä Madame A. Meilland. Näin kerrotaan Lars-Åke Gustavssonin kirjassa Rabattrosor.

Sodan aikana se melkeinpä salakuljetettiin USA:han. San Franciscossa pidettiin vuonna 1945 rauhankonferenssi. Ja siellä pöydällä osanottajien keskellä seisoi tämä kaunis ruusu.  Konferenssin aikana tämä ihailtu ruusu kastettiin uudelle nimelle 'Peace'. Näin ruusu esitti osaansa historian lehdillä, mutta myös ruusuperheen historiassa ja ruusujen jalostamisessa.

Eipä siis ihme, että jo 1970-luvulla tätä ruusua myytiin jopa 100 miljoonaa kappaletta.

Minun ruusupuskassani on tällä hetkellä noin pari kymmentä isoa kukkaa, korkeutta tosin ei paljoa ole, vaikka se voi kasvaa jopa pari metriseksi. Kukat ovat noin 10-16 cm leveydeltään. Oi kuinka kauniita ne ovat aniliininpunaisine reunuksineen!

Näin koulurauhan julkistamispäivinä on mukava kirjoittaa ja tuoda esille tämä erityinen Rauhan Ruusu!

Haluan jättää tämän ruusun maahan ja nähdä miten se selviää talven yli. Teen parhaani.

Arvata voi kuka esittää Rauhan sanomaa...

Pikkunättiä pihalla

Lampeni reunat kaipaavat niitä kauniita pyöreitä kiviä. Jospa niitä vielä löytyisi jostakin. Ajelehtiva kukkalautta olkoon katseenvangitsija.  Ja savusaunaan pitäisi vaihtaa muutama ehyt lattialauta ja hirsi. Saapas nähdä...

Sataa, sataa ropisee...Ihana juttu, että tulee vettä. Mustikat paisuvat, sieniä ilmestyy ja ruusunjuuret kasvavat. Sateessa kaikki kirkastuu. Myös ne nätit pienet asiat puutarhassa. Eiköhän Maaemo ja kääpiö tule hyvin juttuun keskenään?

Tykkään harmaasta vanhasta ladosta, joka nykyään toimii savusaunaliiterinä. Seinustalla kukkii Lahjan karjalakodin tuliaisia 'tupakkikukka', suolta raahamani puu ja naapurista löytämäni kivimenfiiri.

Oven toisella puolella on aitan löydöksiä; paatipunkka, maitohinkki ja pääläri

. Nättimusiikkia!

Saanko esitellä; Herra Eurooppa ja Neiti Nina Weibull

En arvannutkaan, että kun syventyy ruusuihin vähän enemmän, niistä löytyy persoonia.

Työtovereiden lahjakortilla uskaltauduin nyt tutustumaan myös vähän 'herkempiin' ja jalostetuimpiin ruusuihin. Purin vanhan kesäkeittiön, joka on toiminut n. 25 vuotta tosi hyvin, mutta nyt ollut pois käytöstä usean vuoden. Niistä hirsistä olen rakennellut kaksi vähän parempaa penkkiä ruusutarhaani yrittäen noudattaa kirjojen ohjeita syvämultaisesta maasta ja kohopenkistä.

Oikeastaan oli hyvä, että taimitarhassa ei ollutkaan vaatimaani määrää noita 'ryhmä'- eli penkki (rabatt) eli tertturuusuja. Minulle tuli kolme ruusua lajissa Nina Weibull ja kolme Europeanaa. Siis hyvä kokeilla ihan muutamilla ruusuilla ensin, osaanko luoda niille sopivan kasvualustan ja selviävätkö ne talven yli. Vielä ne ovat kylläkin ruukuissaan, sillä niiden juurruttaminen on kesken. Ehkä syyskuussa vasta istutan ne maahan.

Osa ruukkutaimista kukki komeasti ruukuissaan ja sain tutustua niihin. Ja huomasin aika hauskoja luonteenpiirteitä niillä. Ensi alkuun oli vaikea niitä erottaa toisistaan, kumpikin varreltansa ja lehdykköinensä samannäköisiä, moninkertaisesti kukkivia punaisia ruusuja, tuskin tuoksuvatkaan paljoa. Sitten tulivat erot pikku hiljaa esiin.

Siis tässä Nina Weibull. Se ei ole niin 'terttuisa' kuin kaverinsa. Se nostaa kukan terälehdet kohti taivasta, pysyy pytyssä selkä suorana kuten ylpeän kauniin naisen sopii. Kauan kukkiva tummahkon punainen ja samenttinen (kuva liian aurinkoinen). Tämä ruusu on Poulsenin sukua, laji merkitty rekisteriin ja koulittu Tanskassa 1962, floribundaruusuja.

Minä sain huutonetin kautta mukavan penkkiruusuista kertovan kirjan Rabattrosor, Lars-Åke Gustavsson, mistä näitä tietoja poimin. Nyt en muista mistä kirjasta poimin erään hauskan tarinan tämän ruusunkasvattajasuvun neitokaisesta, joka pyöräili Lontoon vilkkaassa liikenteessä ajaen päin Stop-merkkiä. Poliisi nappasi hänet siitä ja alkoi kirjoittaa sakkolappua nimeä kysyen. Kun poliisi kuuli nimen Poulsen, hän kysyi oitis, onko kyseessä ruusuperheen sukua. Tyttö myönsi olevansa samaa sukua. Poliisi repi sakkolapun ja alkoi kertomaan hänelle ruusuharrastuksestaan.

Toinen ruusu on yhtä komeakukkainen, ehkä enemmän sarjassa kukkiva, mutta kukkatertut nuokahtelevat uhkaavan raskaana. Myös kukan terälehdet painuvat alaspäin. Siis tämän ruusun oikea nimi ei ole mikään Herra Eurooppa, vaan Europeana, jonka pitäisi olla kestäviä ja siksi myös suosittuja penkkiruusuja. Minusta oli vain niin hauskaa tuo Eurooppaan viittaava nimi ja nuokahtelevan nöyrä olemus, kun Eurooppa osin on vähän muutenkin polvillaan rahamarkkinoittensa vuoksi.

Nyt en löytänyt Europeanan sukuhaaraa tai historiasta enempää. Toinen kerta. Mutta toivokaamme näille kauniille kumppanuksille hyvää talvea ja sietokykyä sekä viihtyvyyttä penkissäni!

Ps. 2016 vuoden tieto: Nämä ruusut kukkivat komeasti pari kesää. Sitten ne pikkuhiljaa kuihtuivat pois. En osannut hoitaa ja tarpeeksi niitä lannoittaa. Osasyynä vähän tämä kyseenalainen vyöhyke ja säätilat. Voisin joskus yrittää uudestaan. Yhdestä  ruusuun juurutetusta juuresta (ei ollut omajuurisia) on kasvamassa jokin ruusu, mutta en vieläkään mikä se on. Ei ole kukkinut vielä. 

Tähän voisi sopia kelttiläinen laulu 'Beautiful celtic song about a mystical red flower'

Olen niin kiitollinen!

Huomasin yksi päivä, kuinka monesta asiasta olen kiitollinen. Todella kiitollinen. Ihania asioita on tullut elämääni, ihania asioita olen löytänyt ja ihania asioita tapahtuu ympärilläni. Mitäs niistä hankalista...

Hyvä kasvattaa hyvää, hankala hankalaa, sanotaan.

Piti oikein ottaa kamera käteen, kulkea pihallani kierros ja huomata ne seikat, joista kiittää:

 Yksi asia, josta kiitän itseäni. Kunhan vain siivoan, löydän monta hyvää ja hyödyllistä asiaa. Tämä sadetin löytyi liiterista, jonka siivosin. Sitäkin nyt elokuussa tarvittiin, vaikka kesä on ollut sateineen ja helteineen hyvä.

 Toinen hieno juttu on ystävät. Ystävät tulivat ja olivat auttamassa tyhjentämään marjapensaitten runsauttakin.

En voi olla kiittämättä teollista suunnitteluakaan. Tässä Globe- eli maapallopömpeli, joka hoitaa kompostointiani. Uusi ostos tupaani. Olen siitä ylpeä.

 

Minulla on ihana poika, joka huomioi käytännön asioita. Sahapukkia olen kaivannut moneen otteeseen silloin, kun olen tarvinnut sahata käsin. Ja tarpeen tämä on moottorisahallakin. Tosin minä lupasin tehdä hionta-j a viimeistelytyön. Kuvassa alla hän suunnitteli pannuhuoneeseen telineen, etteivät puut hajoa pitkin lattiaa ja pinot pysyvät koossa. Tosi hyvä! Liiterin suojaan on myös ilmestynyt puita pinottain ja kasoittain.

Minulla on toinenkin ihana poika, jonka silmä arvioi sitten maailmaa ehkä enemmän esteettiseltä ja esineen säilyyden kannalta. Hän puhdistaa, hioo, lahonsuojaa ja maalaa sitä mikä on tarpeen kuten näissä kuvissa portaat. Miten hyvä juttu!

Joku joskus onkin ihmetellyt, että miten pärjään yksin, miten jaksan hoitaa kaikkea yksin. En ole yksin.

Kippis! Pilsner, En ole yksin!

Eläkkeelle pääsyn tähtikartta

Astrologiahan on hurjan mielenkiintoista! Olen harrastanut sitä jo viitisen vuotta ja tahtoo lisää, lisää...tosin harrastukseni liittynee enimmäkseen astro-foorumin keskustelupalstoille. Se on ollut hyvin antoisaa.

Ja kun sitä ei ota turhan vakavasti, se on myös hauskaa. Tein nimittäin syntymäkartan itselleni eläkeläisenä ja siitä tuli tämän näköinen.

Astron sivuilta toin tähän tulkintaa eläkeläiskartastani:

Nousumerkki Kaksosissa
Sinä et jaksa kauaa katsella samoja seiniä tai naamoja, sillä Kaksosnousuisena kiinnostut varsin nopeasti uusista asioista, jotka vievät sinua hetken aikaa niin että nuppu tuutii. Sinun ei kannattaisi tehdä liian pitkälle tähtääviä suunnitelmia, sillä silloin mielenkiintosi ehtii hiipua jo aikoja ennen kuin juttu sitten on toteutumassa. Luova hulluus ja hetkellisyys on pettämätön tavaramerkkisi. Vedät puoleesi filosofisia ja tulevaisuuden visioihin uskovia Jousimies tyyppejä, jotka aina lopulta saavat sinut kiehumaan ehdottomien mielipiteidensä liemessä.

Aurinko Leijonassa
Elämäsi perimmäinen tarkoitus on oppia luottamaan luomisvoimaasi ja tiedostamaan ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Kun lakkaat odottamasta muiden suosionosoituksia ja ihailua saavutuksillesi olet muuttunut itse aidoksi kultakimpaleeksi, jolle riittää ihailijoita.

Kuu Leijonassa
Sinä teet elämästä dramatiikkaa olipa siihen aihetta tai ei. Ylireagointi ei ole harvinaista tässä kuumerkissä ja väärinkäsityksiä syntyy niin ihastumisissa kuin vihastumisissakin,kunnes oivallat ettei tunnetta voi koskaan 'esittää'.

Merkurius Neitsyessä
Osaat seuloa tärkeimmät yksityiskohdat niin puheesta kuin kirjoituksestakin ja huomaat kyllä jos osat eivät toimi. Saatat uppoutua yksityiskohtien kertomiseen jopa siinä määrin, että kokonaisuus hämärtyy myös sinua kuuntelevan korvissa.

Venus Leijonassa
Rakkaus on dramatiikkaa ellei hyvällä niin sitten sillä toisella tavalla. Sinä et tyydy tavanomaisiin kuvioihin vaan mukana täytyy aina olla jotain erityistä. Se joka tämän oikein oivaltaa saa sinusta luotettavan ja rakastavan kumppanin.

Mars Kaksosissa
Yhtenä päivänä touhuat sitä ja toisena tätä. Kenenkään ei pitäisi vaatia sinulta pitkäjänteisyyttä tai selvää suunnitelmallisuutta, sillä sinä elät ja toimit joko hetkessä tai et ollenkaan. Moni asia jää kesken ennen kuin on ehtinyt kunnolla alkaakaan.

Siis aikamoista!! Lempeästä koti-Ravusta tulikin tulisieluinen Leijona, jonka pitää saada loistaa ja olla estraadilla, kompastua ja nöyrtyä. Ja kaksosten idearikasta hulvatonta voimaa! Yhtenä päivänä touhuan sitä ja toisena toista. Näin varmaankin!

Onkohan tässä nyt tämä Ruusumuori?

Nyt jotain elinvoimaista musaa! Arvaa! Tina Turneriahan se olla pitää!

Onnea ruusumuorille!

Nyt alkaa ruusumuorin eli minun itteni toisenlainen elämä. Tänä päivänä minusta tuli ELÄKELÄINEN. Reilusti kerron, 63 vuotta, hirviän paljon kaikenlaista tehneenä, vielä jonkinlaisessa kunnossakin ja ennen kaikkea toiveikkaana ja erittäin uteliaana kokemaan tätä uutta elämän vaihetta.

Kuinka monenlaisia elämänvaiheita meillä ihmisillä onkaan mahdollisuus elää! Toinen toistaan mielenkiintoisempia. Kaikkihan riippuu siitä, mitä asenteita me valitsemme mukaan, mitä 'aseita'! Minun aseeni, asenteeni tähän uuteen on, ei kai vaikea arvata, RUUSU.

Eipä siis ihme, että pieni Malvaruusun taimikin lykkäsi vielä nupun ja tänään se oli auki! Pikkuinen ja ujosti hymyilevä!

 

Ja tässä itselleni iloksi kuvasin lahjaruusujani, jotka säilyivät viime talven luminietosten alla ja komeilevat minulle nyt. 

 

Tällaisena päivänä haluan kuunnella Tapio Rautavaaraa! Miehekkään lämmintä ääntä!