tiistai 16. elokuuta 2011

Ruusu vuosikymmenten takaa....

Minulla on kaksi vähän vanhempaa ystävääni kuin minä, ehkä jo seuraavaa sukupolvea kuitenkin. Ja he ovat ystäviä keskenään. Jos tervehdin jompaa kumpaa (asuvat eri puolella Suomea), niin sitten he soittavat toisilleen, että 'arvaapa kuka täällä kävi'. Suloista. Itse he ystävystyivät keskenään heidän miehiensä ollessa samoilla työkeikoilla, jossa tapasivat minutkin. Minä tutustuin toiseen kulttuurin kautta, toiseen joogan kautta. Löysimme samoja aaltopituuksia (tai mikä kenttä se nyt olikaan?) ja siellä ollaan vieläkin. Aina silloin tällöin tavataan vuosien saatossa, puhutaan elämää halki, juhlitaan, itketään ja nauretaan.

Viimeksi toinen heistä ojensi minulle ruusun, jota katselin pikkuisen pitkään. Mistä tämä on tehty? Niin mistä?
Ruusu on kuulemma 1960-luvulta Ibizan matkamuistoja ystäväni äidiltä. Nyt minä sain sen ruusukokoelmiini.

Mikähän tämä on? Elokuun arvaus?

Siis mitä ainetta on tuo ruusu?



Totta kai laitoin sen summamutikassa ottamaani vaasiin ja omalle paikalleen ikkunalle. Nyt huomaan, että tuo vaasi on lahja juuri tuon ruusun antajan saman ikäiseltä ystävältäni. Siis siinä he ovat taas yhdessä, suloisesti. Ruusuhan on myös ystävyyden symboli.

Ystävyys kantaa. Aidossa ystävyydessä on aina side. Ja vaikka se on seitin ohut, se kestää yli etäisyyksien, niin ajassa kuin maantieteellisestikin. Eipä silti, ystyvyyden yhteyttä on hyvä symbolisesti verrata seittiin, sillä siinähän on maailman vahvin kudos.

Ystävyys tarvitsee myös hoitoa, kuin 'Pieni lintu' Ankin laulamana

4 kommenttia:

  1. Olipa ihana tarina. Ystävyys/ystävät ovat arvokasta.

    VastaaPoista
  2. Voi ihme! Ei kukaan viitsinyt vaivautua ruusun eteen edes arvausleikkiin. Maailma on kiireinen, kaikilla omat vauhdit ja elämän sisällöt. Ihana kun tänne kuitenkin kurkistetaan lukijoista päätellen.

    Tämä ruusu on SIMPUKKA-RUUSU! Aika mielenkiintoinen idea. Tehdä simpukasta ruusu ja liittää se lujasti 60-luvun muoviseen varteen ja siihen tuo kovan muovin lehdykkä. On kestänyt kovan kulutuksen!

    En minäkään heti arvannut, että simpukkahan se, luulin joksikin posliiniksi...

    VastaaPoista
  3. Olisin arvellut muuten muovia, mutta tuo aika, 60-luku...ei. Siis keramiikkaa. Vai että simpukka! Minulla on Madeiralta ostettu orkidea-koru, jonka sisällä on oikea kukka, kastettu sitten johonkin lasimaiseen aineeseen.
    Ihana ruusu ja ihana ystävyys!

    VastaaPoista
  4. Riittako täällä kulkee vielä kesäisissä maisemissa. Juu, kaikkea ne keksivätkin!

    VastaaPoista