Ruusu vuosikymmenten takaa....

Minulla on kaksi vähän vanhempaa ystävääni kuin minä, ehkä jo seuraavaa sukupolvea kuitenkin. Ja he ovat ystäviä keskenään. Jos tervehdin jompaa kumpaa (asuvat eri puolella Suomea), niin sitten he soittavat toisilleen, että 'arvaapa kuka täällä kävi'. Suloista. Itse he ystävystyivät keskenään heidän miehiensä ollessa samoilla työkeikoilla, jossa tapasivat minutkin. Minä tutustuin toiseen kulttuurin kautta, toiseen joogan kautta. Löysimme samoja aaltopituuksia (tai mikä kenttä se nyt olikaan?) ja siellä ollaan vieläkin. Aina silloin tällöin tavataan vuosien saatossa, puhutaan elämää halki, juhlitaan, itketään ja nauretaan.

Viimeksi toinen heistä ojensi minulle ruusun, jota katselin pikkuisen pitkään. Mistä tämä on tehty? Niin mistä?

Ruusu on kuulemma 1960-luvulta Ibizan matkamuistoja ystäväni äidiltä. Nyt minä sain sen ruusukokoelmiini.

Mikähän tämä on? Elokuun arvaus?

Siis mitä ainetta on tuo ruusu?

Totta kai laitoin sen summamutikassa ottamaani vaasiin ja omalle paikalleen ikkunalle. Nyt huomaan, että tuo vaasi on lahja juuri tuon ruusun antajan saman ikäiseltä ystävältäni. Siis siinä he ovat taas yhdessä, suloisesti. Ruusuhan on myös ystävyyden symboli.

Ystävyys kantaa. Aidossa ystävyydessä on aina side. Ja vaikka se on seitin ohut, se kestää yli etäisyyksien, niin ajassa kuin maantieteellisestikin. Eipä silti, ystyvyyden yhteyttä on hyvä symbolisesti verrata seittiin, sillä siinähän on maailman vahvin kudos.

Ystävyys tarvitsee myös hoitoa, kuin 'Pieni lintu' Ankin laulamana