En arvannutkaan, että kun syventyy ruusuihin vähän enemmän, niistä löytyy persoonia.
Työtovereiden lahjakortilla uskaltauduin nyt tutustumaan myös vähän 'herkempiin' ja jalostetuimpiin ruusuihin. Purin vanhan kesäkeittiön, joka on toiminut n. 25 vuotta tosi hyvin, mutta nyt ollut pois käytöstä usean vuoden. Niistä hirsistä olen rakennellut kaksi vähän parempaa penkkiä ruusutarhaani yrittäen noudattaa kirjojen ohjeita syvämultaisesta maasta ja kohopenkistä.
Oikeastaan oli hyvä, että taimitarhassa ei ollutkaan vaatimaani määrää noita 'ryhmä'- eli penkki (rabatt) eli tertturuusuja. Minulle tuli kolme ruusua lajissa Nina Weibull ja kolme Europeanaa. Siis hyvä kokeilla ihan muutamilla ruusuilla ensin, osaanko luoda niille sopivan kasvualustan ja selviävätkö ne talven yli. Vielä ne ovat kylläkin ruukuissaan, sillä niiden juurruttaminen on kesken. Ehkä syyskuussa vasta istutan ne maahan.
Osa ruukkutaimista kukki komeasti ruukuissaan ja sain tutustua niihin. Ja huomasin aika hauskoja luonteenpiirteitä niillä. Ensi alkuun oli vaikea niitä erottaa toisistaan, kumpikin varreltansa ja lehdykköinensä samannäköisiä, moninkertaisesti kukkivia punaisia ruusuja, tuskin tuoksuvatkaan paljoa. Sitten tulivat erot pikku hiljaa esiin.
Siis tässä Nina Weibull. Se ei ole niin 'terttuisa' kuin kaverinsa. Se nostaa kukan terälehdet kohti taivasta, pysyy pytyssä selkä suorana kuten ylpeän kauniin naisen sopii. Kauan kukkiva tummahkon punainen ja samenttinen (kuva liian aurinkoinen). Tämä ruusu on Poulsenin sukua, laji merkitty rekisteriin ja koulittu Tanskassa 1962, floribundaruusuja.
Minä sain huutonetin kautta mukavan penkkiruusuista kertovan kirjan Rabattrosor, Lars-Åke Gustavsson, mistä näitä tietoja poimin. Nyt en muista mistä kirjasta poimin erään hauskan tarinan tämän ruusunkasvattajasuvun neitokaisesta, joka pyöräili Lontoon vilkkaassa liikenteessä ajaen päin Stop-merkkiä. Poliisi nappasi hänet siitä ja alkoi kirjoittaa sakkolappua nimeä kysyen. Kun poliisi kuuli nimen Poulsen, hän kysyi oitis, onko kyseessä ruusuperheen sukua. Tyttö myönsi olevansa samaa sukua. Poliisi repi sakkolapun ja alkoi kertomaan hänelle ruusuharrastuksestaan.
Toinen ruusu on yhtä komeakukkainen, ehkä enemmän sarjassa kukkiva, mutta kukkatertut nuokahtelevat uhkaavan raskaana. Myös kukan terälehdet painuvat alaspäin. Siis tämän ruusun oikea nimi ei ole mikään Herra Eurooppa, vaan Europeana, jonka pitäisi olla kestäviä ja siksi myös suosittuja penkkiruusuja. Minusta oli vain niin hauskaa tuo Eurooppaan viittaava nimi ja nuokahtelevan nöyrä olemus, kun Eurooppa osin on vähän muutenkin polvillaan rahamarkkinoittensa vuoksi.
Nyt en löytänyt Europeanan sukuhaaraa tai historiasta enempää. Toinen kerta. Mutta toivokaamme näille kauniille kumppanuksille hyvää talvea ja sietokykyä sekä viihtyvyyttä penkissäni!
Ps. 2016 vuoden tieto: Nämä ruusut kukkivat komeasti pari kesää. Sitten ne pikkuhiljaa kuihtuivat pois. En osannut hoitaa ja tarpeeksi niitä lannoittaa. Osasyynä vähän tämä kyseenalainen vyöhyke ja säätilat. Voisin joskus yrittää uudestaan. Yhdestä ruusuun juurutetusta juuresta (ei ollut omajuurisia) on kasvamassa jokin ruusu, mutta en vieläkään mikä se on. Ei ole kukkinut vielä.
Ps. 2016 vuoden tieto: Nämä ruusut kukkivat komeasti pari kesää. Sitten ne pikkuhiljaa kuihtuivat pois. En osannut hoitaa ja tarpeeksi niitä lannoittaa. Osasyynä vähän tämä kyseenalainen vyöhyke ja säätilat. Voisin joskus yrittää uudestaan. Yhdestä ruusuun juurutetusta juuresta (ei ollut omajuurisia) on kasvamassa jokin ruusu, mutta en vieläkään mikä se on. Ei ole kukkinut vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!