Rilluttelemassa

Huomaan, että tykkään kauheasti r-sanoista.

'Rilluttelemassa' tarkoittaa irtiottoa totutusta, tutusta, arjesta, puurtamisesta, tärkeästä ja rakkaasta.

Siis rilluttelin ympäri Suomen maata toista viikkoa antamatta ajatustakaan ruusutarhalleni ja rakkaalle pihamaalleni, joka eli omaa voimallista sateen puhkomaa aikaansa. Viis siitä!

Junan kyydissä köröttelin etelään päin ystäviä tapaamaan. Tein vierailun paikkaan, missä oli yhteismeditaatiotilaisuus Äiti-Maan hyväksi, luonnolle ja ihmisen hyvälle. Sillä oli kumman puhdistava ja rauhoittava vaikutus. Se ilmeni esim. parin kolmen päivän ajan vessassa juoksemisella. Vaikka sitä seuraavana päivänä kävinkin Mäntsälän lavalla iloista hikeä vierittämässä.

Sitten vuorossa olikin Astrologisen Seuran kesäpäivät, jonne tohdin mennä ensimmäistä kertaa. Vastaanotto ja uusien jäsenten 'hoitaminen' oli sydäntä lämmittävää. Avoimia ja vuorovaikutteisia ihmisiä. Tosin opin kuinka syvällä skorppiomaisuus onkaan kartallani ja syntymähetkellä. Se vähän masensi, sillä skorpionit eivät kuulemma ole mitään maailman helpoimpia ihmisiä. Haasteellinen taistelijan merkki se on. Mutta sitä syväähän kaivelen näissä ruusuasioissakin. Kuunvaihe syntymähetkelläni oli Skorpionissa sekä hallitsevin merkki kartallani Skorpioni! Myös nousumerkkini on Skorpioni. Siellä naurettiinkin huomiosta, että jos olisin syntynyt Helsingissä, olisin nousultani Jousimies, mutta kun synnyin täällä pohjoisessa, leveyspiiri tekee sen, että olenkin Skorpioni. Opin monta muutakin ei niin miellyttävää asiaa astrologian kautta itsestäni, seikkoja mitä vain tulee myöntää. Tai mille pitänee vain huitaista kättä niin kuin kissa huitaisee häntäänsä kun sille ei kelpaa. Siis paljon mielenkiintoista ja kivaa opin noilla päivillä Vuosaaren kulttuurikeskus Sofiassa.

Tutustuin Helsinkiin enemmänkin. Ystäväni Ritvan kanssa kiertelin Kallion seutuja, jossa hän on nuoruutensa viettänyt. Vielä nytkin hän tulee usein osallistumaan Helsingin kulttuuritapahtumiin. Ikkuna on minulle aina tärkeä ja mielenkiintoinen seikka, kuvaan niitä usein. Siitä avautuu maailma ulos tai siitä tulee valo sisään ja näyttää maailmaa sisäänpäin. Tässä Ritvan ikkunasta näkymä merelle ja Kallion kauniin kirjaston tunnelmaa.

Helsingissä tapasin myös veljeni ja serkkuni. Velipoika kyyditsi minut Hyvinkäälle ja kauppasi minulle auton. Ja Hyvinkäältä ajelin sillä autolla ystäväni kanssa sitten pari päivää kotiin päin samalla ihaillen kaunista Suomemme maata. Aurinko lämmitti ja kultasi maisemia. Vasta Kokkolassa kohtasimme sateen. Ja kas, siellä matkalla yksi kahvila yllätti silmäni tällaisella ruusukimpulla. Taisi toisessa pöydässäkin olla. Meille ei  kerrottu, mistä ja miksi ruusut olivat. Kahvinkeittäjä vähän punasteli kyllä, joten salaperäisyys sisältyi näihinkin kukkasiin, kuten ruusuihin usein muutenkin. 

Ja siitäpäs muistin omat ruusuni täällä, missä ainakin Peace oli kärsinyt kaatosateesta.

Mäntsälä mielessäin....vaikka muutakin.