Matka Bulgariaan - Ihmeellinen Istanbul

Taustalla Hagia Sofia

Ruusumatkani Bulgariaan mutkistui maan lentoyhtiön Malevin lopetettua toimintansa. Sen vuoksi monet matkalle lähtijät peruivat matkansa. Sitkeimmät tilasivat uuden lennon jopa kahdenkin vaihdon kanssa. Eräs nukkui Varsovan lentoasemalla yönsäkin saadakseen jatkoyhteyden Sofiaan.

Minä lähdin matkanohjaaja Annen kanssa myös mutkaiselle matkalle Bulgariaan Istanbulin kautta. Se tarkoitti sitä, että saimme suoran lennon Helsingistä sinne, mutta jouduimme yön matkaamaan linja-autolla Sofiaan. Ja tietenkin, kun kerran Istanbuliin 'pääsimme' ja saimme ystävän kautta heidän huoneistonsa käyttöömme, niin viivyimme siellä pari päivää.

Ihana ja inhottava Istanbul. Anne kirosi kaupungin jo ensimmäisinä tunteina aika alas, jopa 'helvetiksi'. Nimittäin kun kaatosateessa tilasimme taksin majapaikkaamme, se matka kesti ruuhkineen ja kaikkineen kolme tuntia. Samat kolme tuntia kuin lentommekin Istanbuliin! Meistä todella tuntui, ettei matka lopu koskaan, emmekä pääse ruuhkasta pois ollenkaan. Sitä paitsi, taksikuskin oli vaikea löytää asuntoamme, ikkunasta huuteli ja kyseli ohikulkijoilta. Pelkäsimme jopa, että menetämme rahamme mokomaan kyytiin. 

'Kotikatumme'

Mutta...minä tykkäsin Istanbulista. Tykkäsin minareettien huudoista, tykkäsin kapeista kujista, pienistä myymälöistä, leipomoista ja tykkäsin siellä kulkea. Ruoka oli suuremmoista ja leipomoiden paistoksia oli edullista ja mukavaa napsia. Oli mukava katsella mitä upeimpia huiviasetelmia naisten hiuksilla ja komeita miehiä. Kaduilla oli turvallisen oloista ja leppoisaa kulkea, jopa koiratkin olivat ystävällisiä.

Topkapin portti

Koirien päiväuni

Mutta en tykännyt kalliista basaa-reista, enkä asioista kauniissa sinisessä moskei-jassa, johon oli kummallisilla köysillä asetettu kirkkaita lamppuja roikkumaan, ja jossa ihmiset röyhkeästi kuvasivat kielloista huolimatta moskeijaa. Pyhä paikka pitäisi pyhittää! 

Ja ihmisten käytös! Huh! Kun istanbulilaiset yrittivät rauhoittua rukoukseen, niin turistit nauraa hohottivat ja juttelivat äänekkäästi.

Enkä tykännyt liikenteen melusta ja humusta. Istanbulissa asuu noin 16 miljoonaa ihmistä!

Tykkäsin toki linja-automatkasta, vaikka istuessa onkin vaikea nukkua. Palvelu oli hyvää kahvitarjoiluineen ja uusine teknikkoineen. Jokaisella oli edessään TV-pääte. Muutenkin yllätyin Turkin liikennejärjestelyistä. Lentoyhtiö Turkish Airline on kaikenkaikkiaan hyvä, enkä muista missään lennolla saaneeni niin hyvää ruokaa. Ja tykkäsin kirjasta, joka oli mukanani; Kirottu Istanbul!

Menisin kyllä toistekin Istanbuliin, varsinkin nyt, kun tiedän miten metrot, linja-autot ja rautiovaunut kulkevat ja tunnistan kartan kiemuroita. Mutta sitä ei opi hetkessä!

Tässä kaunisääninen rukoukseen kutsu...

Ikäihmisten yliopiston jalanjäljillä

Haluan mainostaa tätäkin aluetta, sillä ideana se on minusta mitä mainioin. Joissakin siitä käytetään Ikäihmisten Yliopisto, täällä Ikääntyvien Yliopisto.

Raahessakin se on toiminut vuosikymmeniä, ja mieheni aikoinaan innostui siihen mukaan. Minäkin olin mukana useilla luennoilla. Siellä oli mukana innostunutta porukkaa. Yksi kohokohta mieheni elämässä oli se, kun hän pääsi Oulun ikäihmisten kera Istanbulin matkalle tutustumaan arabikulttuuriin, jota opasti silloinen Yliopiston rehtori.
Mieheni puhui matkasta niin paljon, että tuntuu kuin olisin jo käynyt siellä. Hänen käsityksensä islamilaisuudesta muuttui, kun oli saanut siitä tietoa, ja hän löysi siitä paljon ihailtavia seikkoja.

Nyt olen itse matkalla Istanbulin kautta Bulgariaan. Viivymme Istanbulissa pari päivää. Voi ukkoni armas, siellä nyt minäkin kurkistelen... Ainakin sufilaisten tanssin haluaisin nähdä ja Hagia Sofian.

Jordi Savall, Istanbul.....Kaunista!

Ruusumuorin Aittakahvila

Huomaan, että kahvilallani on monenlaista merkitystä niin yksinkertaisen pieni ja alkeellinen kuin koko idea onkin.

Se on Kesäkahvila. Se on Kotikahvila. Se on Puutarhakahvila. Se on Aittakahvila. Tässä esittelen sitä aittakahvilan roolissa. Ikkuna luotiin siihen ensin.

Sillä vastaanottoni on vanhan piha-aitan harmaassa tunnelmassa. Tiedän, että minun täytyy sitä kunnostaa monin tavoin, mutta halusin aloittaa kahvilatoiminnan aitan alkuperäisissä puitteissa. Toki naapurin mies kävi minua auttamassa lattian turvallisuudessa. Nosti vinoa nurkkaa, oikaisi aitan suoraksi ja korjasi sitä kohtaa, jossa joku olisi voinut taittaa jalkansa lahon laudan vuoksi.

Jospa seuraavana kesänä siellä tuoksuisi uusi tuore sahalauta. Tai maalatut kunnostetut ikkunapuitteet.

Mutta nyt niistä ikkunoista katsotaan maalaismaisemaa vielä lohkeilevan maalin tunnelmissa näin.

Kirpparilta löytyi kaunis verhotanko, aivan liian hieno aittaani, mutta jotain uuttakin saa olla. Eipä silti, jatkoin tankoa keskeltä pienellä pajukepillä, joten pajukasani löytävät aina vain käyttöä, saattepa nähdä. Verhot ovat oikeastaan minun nuoruuden aikaiset, kangas ostettu kukkaroni mukaan, vauvan vaippaa muistuttava kangas ja itse ompelemat, ystäväni tuohon nyt silittämät. Matot on kudottu joskus 30 vuotta sitten. Ja pelargoniat olen kasvattanut kotista itse. Aitta on ukkoni tekemä, monen asian kuluttama ja muuttanut taas rooliaan.

Onnea pikkuiselle! 

Taneli Mäkelä 'ikkunassa...'

Kerkiän/en kerkiä

Tuntuu etten kerkiä (kerkijä Pohjanmaalla, kerkeen Savossa) mitään. En siis ehdi mitään. En siis saa aikaiseksi paljoakaan.

Hah! Kerkiän kirjoittaa vähän blogia.
Kerkiän opiskella yritystietoutta.
Kerkiän seurustella...vähän.

Kerkiän nähdä muurahaisia, kun he pesältänsä navettarakennuksen takaa vaeltavat joukoittain ahmimaan ruttojuuren mahlaa. Mikähän ihme niitä vetää siihen? Varmaan humaltuvat. Joka keväinen juttu. Nyt toki kerkesin haravoida sen pihapaikan, ennen kuin ruttojuuri teki kukkansa. Annan muurahaisten juhlia aikansa, sitten leikkaan kukat pois.

Kerkiän itsekin syödä, kun toinen laittaa ruokaa.

Kerkiän sittenkin aina johonkin paikkaan, jotakin tekemään.

Kerkiän jännittämään tätä kaikkea uutta unelmaa, kahvilaa ja matkaa.

Mutta...

En kerkiä käydä autokauppaa. Tuossa se vielä pihalla jöllöttää, niin itsevarmana, ettei sitä mihinkään!

En kerkiä haravoida pihaa hurjasti kasvavan nurmen edeltä, enkä kukkapenkeistä, kun on jo liian pitkät alut kasveissa. Siis ihme sentään. Työpaikkakiireidenkin keskellä olen aina ennen ehtinyt pihan haravoimaan ennen nurmen tuloa. Nyt kun on eläkkeellä, käy näin! Minäkö vai kevään sortti?

En kerkinyt tekemään linnunpönttöjä. Mutta kerkiän seuraamaan hetken, kun talitintti ja kirjosieppo tappalevat siitä yhdestä ainukaisesta uudesta pöntöstä. Taisi kirjosieppo voittaa.

Kerkiän elää.

Ah, tuota suomenkieltä! Keretä, kerkiän, kerkiät, kerkiää, kerkiämme, kerkiätte, kerkiävät...kerettäköön mitä keretä. Jätetään tulevaan, mitä ei keretä! Nyt piti leikkiä taas sanoilla. Se oli kiva!

Kun ilta ehtii, ah Olavia taas!

Ensimmäinen virhe

Vähän sydän sykkyrällä katselin kevään tuloa tuolla pikkuruisessa ruusutarhassani. Sillä paljon lumen sulaaminen aiheutti tulvaa ja osa ruusuistakin joutuivat veden varaan. Onneksi se meni aika pian ohi ja ruusut tuntuivat olevan elossa.

Kuitenkin...jokin viisaampi sisälläni sanoi, että 'enkös sanonut'. Sillä tuon 'ruusutarhan' eli vanhan pellon reunassa oli pieni oja, jonka uskoin olevan vähän turha kaltevan maan vuoksi ja niinpä olen sen peittänyt.

Vaikka se viisas sisimmässäni silloin kuiskaili, että tätä tarvittaisiin ehkä salaojittaa. 

Enpäs kuunnellut! Tyhmä ei kuuntele sydämensäkään ääntä aina, saati sitten järjen ääntä.

Nyt on satanut kaksi päivää. Ja tässä tulos. Vaikka ihanaa multamaata on paikoin puolen metrin verran, sen alla on savimaa, eikä se vedä hetkessä tuota vesimäärää. Siis tulipa hommia syksyksi!

Hiekkalaatikonkin paikka on vaarassa... Voihan peijakas! Viimeinen lumi on kuitenkin nyt lähtenyt, jospa routakin.

No ainakin sammakot tykkäisivät tästä ja Rölli...

Rakas, rakas...rosmariini!

Jo vuosia on ollut mielessäni kirjoittaa rosmariinista, minulle hyvin rakkaasta yrtistä. Se on paljon muuta kuin yrtti. Se on ruusujen rinnalla sydäntä ja koko ihmistä hoitava kasvi. Se on meren kastetta, kaste-sana joka liitetään usein ruusuihinkin.

Se on yrttien 'ruusu'. Minun mielestäni se on myös hyvin voimaannuttava kasvi, täynnä aromaattista öljyä, itse Maa-äidin yrtti. Liitän sen maan perusvoimaan.

Olen kerran nähnyt vuosia sitten vision tai unen, jossa olin parantajanainen. Taskussani oli AINA rosmariinia, joka kasvoi villinä vuorein rinteillä. Usein hieroin sillä jalkoja; väsyneitä, hermostuneita, kuluneita, kipeitä jne. 

Siitä alkoi parantamiseni. Unen nähtyäni en enää ihmetellyt, miksi rosmariinin tuoksu vetää puoleeni ja aina tartun siihen, missä sen kohtaankin. Tuoksu pitää saada sormiini.

Nyt kun matkustan Bulgarian Ruusulaaksoon, uskon kohtaavani myös tämän yrtin, villinä siellä vuorenrinteillä. Kaipa palajan hetkeksi unieni maailmaan.

Laitan tähän listan, jossa joskus olen kerännyt tietoja rosmariinistä:

Rosmariini (Rosmarinus officinalis) huulikukkaiskasvit

Venus-jumalattarelle pyhitetty yrtti. Sen ikivihreät lehdet (siis varpukasvi) yhdistettiin morsiuskimpussa muistiin ja uskollisuuteen.

Rosmariini kukkii lähes ympäri vuoden ja mehiläiset valmistavat siitä maailman parasta hunajaa.

Pikkuiset lehdet pursuavat eteeristä öljyä. Ruoanlaitossa se edistää ruoansulatusta. Se lievittää myös muita vatsavaivoja ja kuukausikipuja. Se vahvistaa sukupuolista kykyä.

Mutta varoitus: Se voi aiheuttaa myös keskenmenoa ja ohentaa yliannostuksina verta. Ei siis Marevan-lääkityksen yhteydessä käytettävää!

Rosmariinikylvyt ovat vahvistavia ja virkistäviä.

Flunssa lievittyy, kun kuumille hiilille (miksi ei myös kuumille kiville) levitetään kourallinen kuivia rosmariininlehtiä ja hengitetään niistä muodostuvaa höyryä.

Hajuvesissä myös oivallinen yhteys sydämen vahvistamiseen.

(Yrttien salaisuudet,  Rita Schitzer, Tammi 1986)

-----

Rosmariinin nimi tulee latinan kielen  sanoista Ros Maris, joka tarkoittaa ’meren kastetta’.

Shakespearen Ofelia sanoi: ”Siinä on rosmariinia, se on muistia varten.” Siksi jo antiikin opiskelijat pitivät rosmariiniseppelettä päässään oppiakseen ja muistaakseen opetuksia.

Se on myös Pyhän Marian yrtti.  Sekä Hermes- Merkuriuksen yrtti. Hautajaisissa käytettiin rosmariinin oksia koristeena ja vainajan käteen laitettiin oksa.

Culpepper piti rosmariinia auringonyrttinä. Auttaa muistiin, huonoon näköön ja kaljuuntumiseen. Jopa ruttoa sillä yritettiin pitää loitolla uunissa polttamalla.

Vanha ohje: Ota rosmariinin kukkia, keitä ne sadevedessä ja juo. Auttaa ruumiin kaikissa vaivoissa.

Kuivattua oksaa kannattaa käyttää myös kaikissa liinavaatekaapeissa estämään koitten munimisen.

Jos keität rosmariinia valkoviinissä ja peset sillä kasvosi, kaunistut.

Laita vuoteen alle rosmariinin oksia ja säästyt painajaisunilta!

Kun olet heikko ja kurja, ota rosmariinikylpy!

Ruokahalu myös palaa kupillisella valkoviiniä (puolet vettä, jossa on keitetty rosmariinia).

Rosmariinin tuhkalla hierotut hampaat valkaistuvat.

Kuivattuna rosmariini säilyy purkissa vuosia!

-        Käytä rosmarinia hedelmättömyyteen, silmäsarauksiin, hammassärkyyn, paiseisiin, pistoksiin, hengenahdistukseen, ripuliin ja ähkyyn. (Simon Paulli, 1648)

(Minun yrttini, Annemarta Borgen, kirja yrteistä ja yrttiruuista, Otava 1980)

Sisältää 1-2 % sineolia, borneolia, boraneoliasetaattia sekä kamferia. Flavonoideja, rosmariinihappoa ym.

Lisää ruokahalua ja sapeneritystä, laukaisee kouristuksia, lisää kuukautisvuotoa.

Haihtuva öljy auttaa myös reumatismiin iholle hierottuna.

Hajuveden ominaisuudessa  mm. Unkarin kuningatar pääsi sen avulla nivelsäryistä.

Se on ainesosana mm. Kölninvedessä. Vaikuttaa edullisesti myös masennustiloihin.

(Suomen terveyskasvit, Valitut palat, Tammi-Linkki Oy, 1983)

Kuunkierto-blogissa Nikki kirjoittelee myös rosmariinista, mutta nyt meillä menee rosmariinin astrologinen tieto vähän ristiin, kun hän mainitsee rosmariinin Marsin yrttinä ja minä Merkuriuksen yrttinä. Kirjatiedotkin ovat ristiriitaisia. Joku ihminenhän nekin on kirjoittanut. Tässä Nikin palsta rosmariinista.

Itse Brahms on tehnyt ylistyslaulun Rosmariinille! 

Homeinen polkuni 4

Mikä ihme tuossa yhdessä huoneessa on, että se vain oikuttelee ja oikuttelee? Siis tuo huone, jossa mieheni asusti sairaspäiviään, ja josta hänen kuolemansa jälkeen löydettiin äkkiä puhjennut sädesieni. Sehän tarvitsi 60 asteen lämmön herätäkseen ja ilmoitti hajullaan kyllä heräämisestään, joten sillä ei ollut varmaankaan mitään yhteyttä mieheni sairastamiseen. 

Mutta sen jälkeen tuo huone on näyttänyt kaikki oikkunsa. Pojalla on varmaankin tarkempi hajuaisti, koska hän haistaa 'sitä hajua' vieläkin huoneessa, vaikka muut eivät. Joten hänelle ei riitä, että huone on riisuttu pintapaneeleita, lattialankkuja ja kattoa myöten, vaan hän halusi muurilaastinkin tiilien päältä pois. Ja kauniit käsintehdyt tiilethän sieltä paljastuivat, kauniisti sointuvat hirsiseinän kanssa yhteen.

Mutta saada laasti niiden päältä pois??!!!!! Sehän ei ollutkaan mikään pikkuinen juttu. Jotakin, mitä ei osattu ihan arvata.

Kun hän saapui  tehokkaan tasohiomakoneensa kanssa huoneeseen, yritin varautua siihen kaikin mahdollisin tavoin tiivistämällä rakoja maalarinteipillä jne. 

Ja miten kävikään! Olimme pikkuisen Ruusunnuppuni kanssa päivälenkillä, kun poika tuli käsiään  onnettoman näköisenä levitellen vastaan. - Tuli pieni katastroofi. Toivottavasti et ole vielä kevätsiivoja tehnyt, hehheh.

Täh! Se hienoinen pöly mikä hioessa tulee, oli sittenkin tunkeutunut läpi jostakin, varsinkin eteisessä. Ja tietenkin kun tuvan ovikin oli jäänyt auki lähtiessämme, niin arvata saattaa. Siis kummasti oli harmaanpunainen värityssävy kaikessa ympärillä. 

Siis nämä kengät ovat molemmat alunperin
mustat.

Vieraileva ystäväni katseli vähän ihmeissään
alla olevia tanssikenkiään.

Kyllähän siinä pari kertaa hieraisee päätänsä.
eikä auta muu kuin toimia.

Hyvä asia oli se, että ulkona oli kuiva, aurinkoinen ja tuulinen sää, joten käsisuihku oli oiva apu.

Siis tässä ei ole kyse kirpputoritilanteesta, vaan eräänlaisesta sunnuntaishousta.

 Kari Tapio ja Myrskyn jälkeen jotenkin tuli mieleen....

Paniikki

Voi hyvä tavaton sentään!

Lumi oli liian pitkään pihalla, eikä kuivia päivä ole ollut. Laaja pihamaa on haravoimatta, kukkapenkit tonkimatta, paikat kunnostamatta, matot pesemättä ja niin edelleen...

Ystävä kylältä kutsui minua grillitupaan illanviettoon ja minä, Ruusumuori, ähkyin, etten minä kerkee kun kaikki on tekemättä ja... - Tule nyt vain. Muutkin ovat tulossa.

Menin. Ja rauhoituin. Kehtasivat vielä nauraa, että 'taitaa nyt muorilla olla paniikkia'.

Kevät tulee, kun on tullakseen ja sen tahtiin pitää elää. Krookukset siellä ja täällä ovat kukassa enemmän kuin koskaan ennen ja yrittävät hymyillä minulle naamat loistaen. Ja minä vaan vouhotan sinne tänne, tuskin tiedän mistä aloittaa. 

Minua siis on alkanut jännittää tuleva yrittäjän rooli. Myönnän. Taloremonttikin minua hirvittää. Miten se hoituu?

Anna Elämän kantaa! Anna Elämän kantaa! - Joo,joo. 

Sitten tulee pojantytär, Ruusunnuppu silmät loistaen. - Mennään mehtään. Sinne mennään, vaikka tuuli korvissa vinkuu ja sade hakkaa naamaa. Metsässä on niin ihanaa sammalta ja vauvakuusi. Sielu siinä lepää.

Ruusumuorin Kesäkahvila syntyy sellaisena kuin ehtii. Jospa ihmiset ymmärtävät, että se on vain metsämökin kotikahvila. Ja että se on aittakahvila. Yksinkertaisimmillaan. Kesä kiltti! Ole kaunis ja aurinkoinen!

Tältä näytti aitta vielä kuukausi sitten. Siis aivan kamalaa! Tältä näyttää aitta (alhaalla), kun eilen puhdistin suurimmat roskat. Aika kolkolta! Huomenna harjaan sen Tolulla ja painepesurilla puhdistan katot, seinän ja lattian. Sitten alkaa hauskin homma; sisustus! Siitä voi tulla aika eri näköinen kuin se nyt on. Onneksi kylään tuli realistinen, intomielinen suunnittelijaystävä! 

Kumma, kun kirjoittaminenkin jo rauhoittaa sielua!

I wish...Michael Buble