Kolme kertaa kolme mukavaa!

Jos puutarhurilla kädet ovat tärkeät, niin myös jalat. Mietin tuossa yksi aamu kasteisella nurmella kulkiessani ja ruusujani katsellessani, että ei se puutarha ihan paljasjaloinkaan synny. Huomasin, että minulla on kolmet mukavat kengät siihen touhuun, ehdottoman tärkeät.

Nokian kunnolliset kumisaappaat raivaustöihin. Ja nuo skrotsit ovat tosi kätevät pistää äkkiä jalkaan. Minulla on yhdet sellaiset joka ovella ja autossakin mukana. Nuo harmaat Nokian kumpparit ovat oikeastaan sellaiset kaupunkisaappaat, mutta tosi kätevät esim. ruohonleikkuussa ja märässä ruohikossa kulkemiselle. Ostin ne joskus Kuhmon torilta eräänä sateisena kesänä ja tykästyin kovasti. Niitä ei sitten ehkä sen kummemmin ole valmistettu, koska en ole nähnyt niitä kenenkään toisen jalassa. Vai onko niitä olemassa vielä?

Siis kolmet hyvät puutarhakengät!

Toiset kolme mukavaa asiaa kävin ostamassa Särkän taimistolta, kun päätin että rupean rugosa-ruusuriviä rakentelemaan tarhaani ja uutta ruusupolkua sinne. Sainkin poistomyynnistä kolme rugosaa kympillä. Tosin taimet eivät ole parhaasta päästä, mutta jos niitä rakkaudella hoidan, voi ne joku päivä näyttää paremmaltakin. Moje Hammarberg, Martta ja Monte Cassino alkavat pian kasvamaan pihallani. Tapasin nämä ruusut Parhalahden arporetumissa ja hyvin kasvoivat pohjoisessa olosuhteessa. Tervetuloa ruususet tontun tontille!

Kolmannet kolmoset ovatkin sitten jo aikaisempia ruusuostoksia, ryhmä-, ruukku- ja peittoruusuja. Yksi ihana tuttavuus on Swany (kääntäisin suomeksi Joutsenmainen tai Joutseliini), johon tutustuin myös Kuopion Valkeisen rannalla. Tässä kuvassa ihan oma ruusuni tuossa hirsikehikossa. 

Toinen, johon halusin tutustua, on Fairy (kääntäisin suomeksi Keijukaismainen tai Keijuliini), jonka talvenkestävyyttä kokeilen läntisellä seinustalla, joka keväällä on tosi lämmin. Yhden vain ostin ihan kokeilun kannalta. Tosin se on nyt ehkä vähän liikaa varjossa, sillä lamoavana sitä tuskin siellä huomaa, mutta parhaillaan kukkii runsaasti. Jos se siinä viihtyy, ostan sille kaveria ensi keväänä. 

 

Sitten pelastin eräästä liikkeestä jälleen ruukkukukkia, jotka nyt hoidon avulla ovat kukkineet koko kesän ja ovat vahvistuneet. Ruukkukukissa on se ikävä puoli, että niillä ei yleensä ole nimeä. Usein ne ovatkin varrettuja johonkin luonnonruusuun ja siten eivät kestä penkissä elää omalla maanpäällisellä varrellaan, jolla ne ensimmäisenä kesänä kukkivat. Olen jo oppinut senkin. Yllätys oli, kun Europeaanakin nousee nyt villiruusuna, koska sen maanpäällinen varsi menehtyi. Siis menetin viime talvena komeat Nina Weibulin ja Europeanan, josta tosin toinen nousee vielä ihan itsenään, mutta hyvin kärsineen näköisenä ruipelona, yksi nuppu vain.

Kuitenkin suurin osa vanhoista maahan istutetuista ruukkuruusuista nousivat esiin kesän mittaan pikkuhiljaa, vähän talven runtelemana, surkuteltavina, mutta nuppuja vain työntävät kuka enemmän kuka vähemmän. Saan olla tyytyväinen, että vain muutaman ruusun menetin, sillä ruusutarhurit kertovat useiden pensaslajien menettämisestä viime talven ajoilta. Syksy oli kavala sateineen ja lumi tuli ilman maan routimista. Talven lunta ja kylmyyttä eivät kaikki puut, pensaat eivätkä ruusut kestäneet. Useilla paikkakunnilla oli tämä kevät ja kesä hyvin kuiva. - Katastroofi ruusutarhassa, kuten Pirjo Rautio sanoi näistä viimeisimmistä kesistä.

Sateinen aamu, Zen Cafe...kaunis! Samuli Putro on muuten kotoisin Raahesta!