tiistai 27. elokuuta 2013

Huiskulan ruusujen muistolle!

Niin paljon kuin oululaiset ilahtuivatkin ruusuisesta kadustaan tämän viikon aikana, niin minua painaa huoli Suomen ruusutaimituotannosta. Huiskula on lopettamassa sitä. Tässä siitä enemmän ja myös Oulun ruusuilosta. 

Olen nyt oppinut, että omajuuriseen ruusuntaimeen, jonka ostaja potissaan saa, menee kolme vuotta. Näitä taimia ovat myyneet Huiskula ja Oulujoen taimitarha. Nyt toinen olisi poissa...siis suru! Huiskulan kunniaksi kuvasin kuvankauniin Peace-ruusuni, kotoisin Huiskulasta, joka valaisee ryhmäruusujen joukossa elokuun iltaakin. 






 Lisään tähän vielä pari päivänvalossa ottamaani kuvaa tästä maailman rakastamasta ruususta.





Muistojeni ruusut, Anneli Sari

Lisään tähän Kaleva-lehden uutissivun, jota kautta pääsee tutustumaan myös yleisön ottamiin kuviin tästä hienosta taideteoksesta. Valitettavasti melkein kaikki ruusut näyttävät olevan ryhmäruusuja. Pensasruusuthan eivät enää juuri kuki. http://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/taideteoksen-ruusut-kelpasivat-oululaisille/8093/


3 kommenttia:

  1. Luin tuosta Huiskulan lopetuksesta jostain lehdestä ja ajattelin, että ihan kaikessa rahan pitää ratkaista. Muilla arvoilla ei ole mitään merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko sitä, että ruusujakin pitää saada mahdollisimman halvalla, siis ulkomaalaisia?
      Olen oppinut myös, että jos haluaa todella hyvän ruusupensaan alun, siitä pitää myös maksaa. Halvallakin saa, mutta jos se on vartettu, varttaminen tapahtuu usein villiruusun juureen. Kun menetät maanpäällisen osan, juuresta kasvaa villiruusu. Eli näitä saa myös halvemmalla! Ja ne tulevat ehkä juuri ulkomailta, jossa tällaista voi tehdä, koska ilmasto-olosuhteet sen sallivat. Meillä pohjoisessa se ei aina onnistu!

      Poista