keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kirjabuumi päällä!

Varmaan moni on huomannut, että elämässä on erilaisia kausia. Myös erilaisia kausia mielenkiinnoille. Toiset kaudet kestävät pitempään, toiset lyhempään. Toivottavasti minulla kestää nämä kaikki kaudet; ruusukausi, kissakausi, astrologian kausi ja kahvilakausi vähän pitempään.

Ainakin blogilukemisien kausi on laskenut, toivottavasti sekin virkoaa siitä. Ja senhän huomaa omilla sivuillakin. Aivan kuin blogi nukkuisi jonkinlaista talviuntansa.

Minä olen muutamat vuodet tässä keskittynyt pelkästään puutarha- ja astrologikirjoihin, Muu lukeminen on jäänyt vähiin. Nyt kun kaupunkimme uusittu kirjastokin aukaisi oven, otin kirjastokorini ja listan jonka blogi-Ulla oli laatinut eri kirjoista vuodenaikoihin jaettuna ja lainasin ihan vain lukuromaaneja.

Mutta kaikkein ensimmäiseksi aloitin eräästä kirjasta, joka onneksi löytyi kirjaston hyllyltä. Sitä kirjaa minulle esitteli facebook-ystäväni Kanadasta jo viime vuonna ja innoissaan aikoi sen lähettääkin minulle, tosin englanninkielisenä. Kirja on nimeltään Älä hukkaa hauku, Farley Mowat.
Kirja kertoo tunturisusien yksiavioisesta, tunteikkaasta ja perhekeskeisestä elämästä niin hauskasti ja elävästi, että suorastaan rakastuin susiin. Voi ihme niiden upeata luontoa ja viisautta!!! 

Kirjoittajan ihastus heihin löytyy hyvin lauseesta: "Kiinnyin Angelineen (emosusi) ja elän yhä toivossa, että löydän jostakin naisen, jossa ilmenevät kaikki sen hyveet."

Ihmisten ennakkoluulot suteen ovat lujassa. Varsinkin länsimaalaisilla. Uskomme ennemmin taruihin kuin tosiasioihin. 

Eskimot eivät koskaan ampuneet tai tappaneet tunturisutta, vaan oppivat kunnioittamaan sitä. He oppivat ymmärtämään myös suden kieltä ja esim. tiesivät susien merkeistä, milloin karibut saapuivat seudulle.

Myös karibujen metsästämisessä oli omat sääntönsä. Susi metsästi ne heikot, jotta ne eivät jääneet synnyttämään toisia heikkoja ja eskimot pyydystivät lihavia, koska he tarvitsivat niitä elääkseen. Suden päivittäiseen ruokaan kuuluikin yleensä kala, hiiret ja sopulit.

Tutkiskelin myös tunturisuden sivuja, jossa kerätään mielenkiintoista tietoa ystävästämme susista tässä. Kuvat ovat sieltä lainattuja.


Kuinka kaunis onkaan tunturisusi! Ja kunpa ihminen ei tuhoaisi niitä sukupuuttoon!



Eikä Suomessa liikkuva susikaan jää jälkeen kauneudesta! Olen hänet kerran tavannut. Eräällä erämaataipaleella autolla kulkiessa iso koira tuli metsästä suoraan ylittämään tietä. Onneksi vauhtini oli hidas, joten melkein pysähdyimme katsomaan toisiamme. Vinot villit silmät tuijottivat hetken minua, kunnes otus juoksi hyppien metsään. Uskon vankasti, että olin kohdannut suden.

Toivon susille turvallista tulevaisuutta, myös Suomessa. 

7 kommenttia:

  1. En aina itsekään tiedä mitä puhun. Sana 'buumi' on vain jotenkin tuttu korvakuulolta. Piti oikein katsoa mitä se tarkoittaa suomeksi. Se tarkoittaa 'noususuhdannetta'. Eli ihan oikein sitä käytin tuossa ilmaisussani. Itse inhoan vieraskielisiä lainauksia, ja nyt syyllistyin siihen itse. Hyi Leila!

    VastaaPoista
  2. Susi on mahtava eläin, monet sitä vihaa ja pelkää, mie kunnioitan, lähelle en mene ellei ole aita välissä.

    VastaaPoista
  3. Susi on kyllä todella komea eläin. Itse en osaa pelätä. Pari kevättä sitten "juoksin" ihan perässä jahtaamassa saadakseni kuvaa, mutta ei antanut ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt hiipiä...suosittelen tuota susikirjaa!

      Poista
  4. Tuo kirja meni hankintalistalleni. Mahtava susi.

    VastaaPoista